Kristiansundin perheidyllissä vierailun jälkeen alkoikin todellinen extremeloma! Oltiin muutama kuukausi suunniteltu intensiivistä haikki-telttailureissua Lofooteille parin kaverin kanssa ja oltiin kaikki kolme ihan täpinöissämme kun Narvikin lentokentällä kohdattiin päivällä pe 7.5. Juonipaljastuksena vois sanoa että _kaikki_ mitä kuvitella saattaa meni niin putkeen kun voi vaan mennä eli meillä oli aivan huikeen mahtava super onnistunut mieletön reissu. Jo ihan ensimmäisestä hetkestä tuli niin hyvä fiilis koko touhusta kun meidän kahdesta eri kaupungista tulleet lennot laskeutu minuutilleen samaan aikaan ja kun saatiin pikkuisen vuokra-auton sijaan (johon ei todellakaan oltais loppupeleissä ees mahduttu viikon ruokien ja telttakamojen ja rinkkojen kanssa) mieletön maasturi!!!!
Meidän piti hoitaa muutama pakollinen asia Narvikissa – ostaa kaasua retkikeittimeen ja tehdä viimeiset pussipasta- ja tonnikalahankinnat, ja sitten voi roadtrip alkaa! Ajettiin ensin 200 km pohjoiseen Senjan saarelle, lähelle Tromssaa, missä oltiin ajateltu olla kaksi yötä ja käydä muutamat haikit.
SEGLA (639 m)
Ajettiin suoraan Segla-vuoren juurelle ja oltiin ihan shokissa kun tajuttiin miten paljon kaikkialla oli lunta. Me kun kuviteltiin tulevamme kevätretkelle... Oli jotkut norjalaiset puoliks maininneet että eikös siellä ylhäällä oo vielä lunta mutta eeeeeihän me nyt semmosista välitetty, meillähän oli melkein kesäloma käsillä. No, joka tapauksessa puskettiin 80 cm hangessa (haikkikengissä ja -housuissa eli ei missään lumikengissä tms. talvivarusteissa) aika ylös.
Siellä ihailtiin maisemia, aika karua valkoista vuorta ja tummaa petroolinsinistä merta oli kaikkialla, aivan pysäyttävän upeeta kerta kaikkiaan. Ja pojat siinä heitti lumivyöryläppää ja loppujen lopuksi päätettiin ettei ollut mitään järkeä jatkaa pystysuoraa lumista rinnettä ylöspäin.
Tää päätös tuntui jo siinä kohtaa järkevältä, mutta sitten vasta tuntuikin kun nähtiin tien puolelta mihin oltiin oltu kipuamassa ja mietin että oltaiskohan edes selvitty huipulle, ja varsinkaan yhtenä kappaleena huipulta alas. Tää Segla-vuori oli siis piikkisuora 600 m pudotus pyramidinmuotoiselta huipulta mereen. Sitä ei mihinkään kuvaan saa näkymään miten hurja se oli mutta kuten matkakaveri sen sanoi, tällä haikilla otettiin "löysät pois" ja oli vaan helpompia huiputuksia tiedossa... Maisemien takia kannatti silti totta kai mennä mutta onneksi otettiin järki käteen ees siellä matkalla huipulle!!!!
Tän extremekokemuksen jälkeen maistuikin ekat pasta formaggiot, euron pastapussit, ihan hemmetin hyvältä! Jo ekalla aterialla fiilasin tosi paljon tätä retkikeitinhommaa, tosi kivaa puuhastelua se itse ruoanlaittoprosessi ja tietty maisemat oli kohdallaan niin mikäs siinä yöttömässä yössä kokkaillessa. Me oltiin siis lähdetty haikille joskus kasin jälkeen niin oli melkein keskiyö ennen kuin päästiin ruoka"pöytään" (lue: ei pöytää koko viikkona).
Ajettiin majoittumaan rannalle, Ersfjord beachille, joka ei ollutkaan hiekasta vaan lumesta valkoinen!! Päätettiin jo tänä iltana että ei oltais kahta yötä Senjalla kuten oli puhetta vaan jatkettais jo seuraavana päivänä reissun pääkohteeseen eli Lofooteille, jossa toivottavasti olis vähän enemmän kevät. Iso posiitivinen puoli tässä talviretkeilyssä oli muuten tyhjä ranta – yksi toinen teltta nähtiin isolla rannalla jossa normaalisti kesäkaudella ois satoja telttoja!
Oli ihan maaginen paikka herätä tuolta vuorien välistä aaltojen kuohuntaan. Satoi ja oli sumuista vuorilla mutta meillä ei vielä (varsinkaan) tokana päivänä hymy hyytynyt yhtään! Teltta kasaan, puurot tulille ja ei muuta kuin haikille.
HESTEN (556 m)
Kuten sanottu, matkalla toiselle haikille ei paljon nähty maisemia ja mietittiin että nähdäänköhän mitään koko retkellä. Lähdettiin kuitenkin koittamaan onneamme, taas aika jyrkkää rinnettä ylös ja tällä kertaa tarkoitus oli nähdä eilisen vuori toiselta, vähän matalammalta vuorelta käsin. Osuttiin aika tiukkaan lumipyryyn matkalla ylös ja oli pakko ihan pysähtyä odottamaan sen rauhoittumista. Tänään oltiin kuitenkin aika hyvin varustautuneita ja juotiin termarista teetä ja syötiin eilisiä grillimakkaroita ihan hyvällä fiiliksellä, toivoen vaan että se laantuis ja nähtäis vielä jotain.
Pikku hiljaa huipun lähentyessä alkoi kirkastua ja nähtiin aina välillä sitä (hyvin terävää) kärkeä... Matkalla meille oli yks hiihtäjäkaksikko naljaillut että mitäs te täällä kävellen teette hangessa ja sitä ehkä mietittiin itsekin mutta hepä ei päässeet näkemään huippua ja me päästiin eli siinä heille!!! Taivas jopa näyttäytyi välillä kun tää koko komeus sitten lopulta meille näyttäytyi.
Tultiin tosi onnellisina alas kokkailemaan mitäpä muutakaan kuin tonnikalapastaa pienelle laavulle ja oltiin vaan niin hyvällä fiiliksellä että päästäisiin (toivottavasti) kevättunnelmiin tältä hiihtolomalta ilman suksia.
Matka oli hyvin huuruinen, nimittäin kuivatettiin koko 450 kilsan matka märkiä sukkia ja kenkiä täysillä kuumaa puhaltavassa autossa. Ihan kiitettävästi tuli siis ajokilsoja jo ekaan kahteen päivään! Meillä oli kunnon roadtrip-tunnelma ja laulettiin yhteislauluja koko matka, ja yötön yö oli tietysti parasta ikinä tällaseen yöajeluun.
Kun päästiin pikkuhiljaa Lofoottien puolelle etsiskeltiin pitkään hyvää telttapaikkaa. Siitä ei vaan meinannut tulla yhtään mitään, maasto oli liian kovaa. Pysähdyttiin siellä täällä ihailemaan maisemia ja testailemaan eri vaihtoehtoja mutta lopulta kello aamukolme oli vaan pakko pysähtyä kokkailemaan iltaruokaa. Nää aamuyön illallismaisemat oli vaan esimakua siitä mitä oli tulossa... Koitettiin koota telttaa tähän paikkaan mutta ei siitä kiilojen pystyttämisestä tullut mitään eli jatkettiin matkaa. Ja nukkumaan ei päästy kuin aamuviideltä, ens postauksessa siitä lisää!
Meidän reissua voi fiilistellä myös tän matkavideon kautta (huom! sisältää juonipaljastuksia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!