... tarkein: kuin toinen perhe jonka kanssa elinikainen side aivan varma juttu, en tieda miten tuun pystymaan sanomaan heippa naille. en tieda miten.
... ihania ihmisia, tuttavuuksia ja kohtaamisia, melkein joka paiva tutustuin johonkin uuteen, aina siella sun taalla, ja naitahan ei koskaan voi olla liikaa.
... tapakulttuuri ja sanotaanko vaikka nain etta kulttuurin ydin
... uusia ja ennennakemattomia kokemuksia
... makuelamyksia ja resepteja
... entista laheisempia vanhoja ystavia ja VAIHTARIKAVEREITA ISO LAJA
...lihasta ja addiktio
Tahan vahan ajatuksia tasta vuodesta. Ensinnakin mul on tosi vahva tunne etta mul on ollut ihan alyttomasti tuuria tana vuonna. Se alkoi jo viime vuonna kun sain mun host perheen. Meidan yhteiselo on sujunut niin saumattomasti etten olis ikina osannut arvata. Ma oon voinut jakaa niiden kanssa ihan kaiken, ne on aina ymmartanyt mun naurukohtaukset ja itkupurkaukset ja turhautumiset ja paniikin ja kaiken, vaikka taa oli vasta niiden eka kerta host perheena. Me ollaan ihan aidosti naurettu yhdessa joka paiva jostain, keskusteltu kaikista mahdollisista asioista niin etta tuntuu etta tunnen ne kuin omat taskuni. Vuodessa tai no kymmenessa kuussa ehtii jakaa niin paljon asioita, ihan turhiakin ja vaikka mita kokemuksia, ollaan katottu vanhoja valokuvia, kerrottu matkoista. Taa ei oo ollu pelkastaan mun vaihtovuosi mutta meidan yhteinen. Ne on halunnut nayttaa mulle niiden maata, tehda musta kuin perheenjasenen, tutustuttaa niiden perheeseen ja harrastuksiin ja ystaviin ja intohimoihin seka kulttuuriin, juhliin ja perinneruokiin. Ma oon niille ikuisesti kiitollinen ja aattelen niista niin paljon hyvaa en tajua miten voin sanoo niille heipat.
Lukio ja luokka oli myos ihan tuuria. Ensinnakin et lahdettiin sinne Puolaan mun luokan kanssa ja et olin silla talouslinjalla joka sopi just hyvin mulle. Meian koulussa oli niin vahan vaihtareita, ma ja yks toinen koko vuoden ja yks puolikkaan vuoden etta ei ollut mitaan syrjintaa vaan ihan painvastoin, oli kiinnostuneita Suomesta ja kaikesta, mun luokalla ihan tosi hyva tunnelma ja yhteiso ja sain heti loydettya ystavia eika siis mitaan hyvanpaivantuttuja mut niita oikeita, joiden kanssa pystyi jakamaan niin paljon hyvia hetkia ja joiden kanssa muutaman vuoden paasta nahdessa en usko etta se on muuttunut mihinkaan. Ollaan eletty vuoden aikana paljon. Juhlia, matkoja, tapahtumia ja koulupaivia, kysya aina kun ei tajunnut, saada aina vastauksen, ja ystavista on taalla alussa ihan riippuvainen kun ei vaan osaa itse tai osaa vastata. Toinen tuuri oli etta urheilu oli helppoa taalla, harrastukset pitaa paan kasassa. Salilla tutustuin paljon uusiin ihmisiin (ja sain saunoa) ja juoksu host vanhempien kanssa toi myos pikku reisuja ja palkintojakin ja jotain mita en ollut myoskaan ikina tehnyt ja nahnyt. Koulun urheiluklubin kaa myos naita kohtaamisia ja uusia kokemuksia, paljon naurua ja hikea ja jopa pelkoa mutta ne voitetaan aina.
Onni on ollut myos meidan vaihtojarjesto jonka kautta paitsi vaihtarikaverit ja paljon tietoa muista maista niiden kautta mutta myos muita host perheita, erityisesti pari host perhetta joiden kanssa on tullut tosi hyva yhteys ja uusia kokemuksia ja erilaista elamantyylia nahtya. Mulla on oman host perheen lisaks vahan kuin kolme muutakin host perhetta.
Vuosi ei oo kuin pelkkaa matkustelua, tietty oot koulussa 30 tuntia viikossa. Kaikki ne matkat jotka on vaan osunut kohdalle tai sit ite jarkanny on tietty opettanut vaikka mita, nayttanyt lisaa tata ihanaa maata. En oo ikina ollut yhta paljon merella nain lyhyessa ajassa, ei sita Suomessa niin paljon naa ja ulkomailla sitten enemman. Nailla matkoilla oon nahnyt uusia ihmisia, kaiken maailman elaimia, parasta ystavaa, kierrellyt ja eksynyt, syonyt sammakkoa ja simpukoita ja vaikka ja mita... En oo ikina ollut isanmaallinen tahan tyyliin, sekin jotain mita jai kateen, oikeasti suomalainen identiteetti ja kasitys siita miten hieno maa meilla on, tietty se tulee viela vahvistumaan kun sinne paasee.
En sano etta vaihtovuosi on helppo nakki mutta ei mikaan mahdoton selvittavaksi. Taytyy olla paljon uskoa itseensa, sa pystyt oppimaan sen (hiton) kielen jos vaan yritat ja yritat, ja kun kymmenennen kerran teet saman virheen sit jo opit vihdoin, se on kovan tyon takana mutta sit kun sen on tehnyt niin fiilis aika mieleton. Mun motoks on vahan tullut et ala kysy itseltas "miksi" mut "miksi ei", ne te demande pas "pourquoi", mais "pourquoi pas" ! Eli aina kun joku kysyy sua johonkin ala kyseenalaista mitaan koska niin monta kokemusta ois jaanyt elamatta ja uusia kohtaamisia pois jos oisin vaan aatellu et ei kuulosta kivalta tai mikakohan paska juttu toi on. Ihan oikeesti ei ikina tieda mita osuu kohdalle.
En osaa viela sanoa oonko muuttunut vai en, tietty oon saanut kielitaitoa ja uusia taitoja ja elamankokemusta jos nyt niin voi sanoo ja myos yleissivistysta mut sama ihminen oon, ehka kypsempi tekemaan omia paatoksia, parjaamaan itse ja saavuttamaan sen mita paatan tai mista haaveilen? En tule katumaan tanne lahtoa ! (joka oli itsessaan ihan tuuripelia, en ois ehka ikina saanut ideaa jos mun ranskanopettaja ei ois tuonut vanhaa vaihtaria kertomaan vuodestaan ja sitten tietty vanhempien suostumusta !!!!) Missaan vaiheessa en siis miettinyt muuta kuin ranskankielista maata, ei tullut kysymykseenkaan. Myos kun oot ite talouspaallikkos ni oppii vahan prioirisoimaan ostoksia ja muuta, 1 vaatteet ja matkat tietty !
On kylla paljon mahtunut yhteen vuoteen ja oon tosi onnellinen etta pystyin ja sain ja keksin lahtea ! Suomeen laskeutuu kone tanaan iltapaivalla ja sit oottaa uusi sivu elamassa vahan kuin. Tahan loppuu taa blogi, kaikille kiitos lukijoille ja sit paljon tsemppia, bon courage tulevat vaihtarit !
Jos jaksatte lukee ni lukekaa, tossa on kaikki mita voi sanoa niin hyvin laitettu yhteen.
What is an exchange?
Exchange is a change. Rapid, brutal, beautiful, hurtful, colorful, amazing, unexpected, overwhelming and most of all a constant change. Change in a lifestyle, country, language, friends, parents, houses, school, simply everything. Exchange is realizing that everything they told you beforehand is wrong, but also right in a way.
Exchange is going from thinking you know who you are, to having no idea who you are anymore to being someone new. But not entirely new. You are still the person you were before but you jumped into that ice cold lake. You know how it feels to be on your own. Away from home, with no one you really know. And you find out that you can actually do it.
Exchange is learning to trust. Trust people, who, at first, are only names on a piece of paper, trust that they want the best for you, that they care. Trust, that you have the strength to endure a year on your own, endure a year of being apart from everything that mattered to you before. Trust that you will have friends. Trust that everything’s going to be alright. And it is seeing this trust being justified.
Exchange is thinking. All the time. About everything. Thinking about those strange costumes, the strange food, the strange language. About why you’re here and not back home. About what it’s going to be like once you come back home. How that boy is going to react when he sees you again. About who’s hanging out where this weekend. At first who’s inviting you at all. And in the end where you’re supposed to go, when you’re invited to ten different things. About how everybody at home is doing. About how stupid this whole time-zone thing is. Not only because of home, but also because the TV ads for shows keep confusing you.
Thinking about what’s right and what’s wrong. About how stupid or rude you just were to someone without meaning to be. About the point of all this. About the sense of life. About who you want to be, what you want to do. And about when that English essay is due, even though you’re marks don’t count. About whether you should go home after school, or hang out at someone’s place until midnight. Someone you didn’t even know a few months ago. And about what the hell that guy just said.
Exchange is people. Those incredibly strange people, who look at you like you’re an alien. Those people who are too afraid to talk to you. And those people who actually talk to you. Those people who know your name, even though you have never met them. Those people, who tell you who to stay away from. Those people who talk about you behind your back, those people who make fun of your country. All those people, who aren’t worth your giving a damn. Those people you ignore.
And those people who invite you to their homes. Who keep you sane. Who become your friends.
Exchange is music. New music, weird music, cool music, music you will remember all your life as the soundtrack of your exchange. Music that will make you cry because all those lyrics express exactly how you feel, so far away. Music that will make you feel like you could take on the whole world. And it is music you make. With the most amazing musicians you’ve ever met. And it is site reading a thousand pages just to be part of the school band or the vocal class.
Exchange is uncomfortable. It’s feeling out of place, like a fifth wheel. It’s talking to people you don’t like. It’s trying to be nice all the time. It’s bugs.. and bears. It’s cold, freezing cold. It’s homesickness, it’s awkward silence and its feeling guilty because you didn’t talk to someone at home. Or feeling guilty because you missed something because you were talking on Skype.
Exchange is great. It’s feeling the connection between you and your host parents grow. It’s hearing your host sister asking where her sister is. It’s knowing in which cupboard the peanut butter (Nutella) is. It’s meeting people from all over the world. It’s having a place to stay in almost every country of the world. It’s getting 4 new families. One of them being a huge group of the most awesome teenagers in the world.
It’s cooking food from your home country and not messing up. It’s seeing beautiful landscapes that you never knew existed.
Exchange is exchange students. The most amazing people in the whole wide world. Those people from everywhere who know exactly how you feel and those people who become your absolute best friends even though you only see most of them 3 or 4 times during your year. The people, who take almost an hour to say their final goodbyes to each other. Exchange is falling in love. With this amazing, wild, beautiful country. And with your home country. Exchange is frustrating. Things you can’t do, things you don’t understand. Things you say, that mean the exact opposite of what you meant to say. Or even worse…
Exchange is understanding.
Exchange is unbelievable.
Exchange is not a year in your life. It’s a life in one year.
Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be.
Exchange is the best year of your life so far. Without a doubt. And it’s also the worst. Without a doubt.
Exchange is something you will never forget, something that will always be a part of you. It is something no one back at home will ever truly understand.
Exchange is growing up, realizing that everybody is the same, no matter where they’re from. That there is great people and douche bags everywhere. And that it only depends on you how good or bad your day is going to be. Or the whole year. And it is realizing that you can be on your own, that you are an independent person. Finally. And it’s trying to explain that to your parents. Exchange is dancing in the rain for no reason, crying without a reason, laughing at the same time. It’s a turmoil of every emotion possible.
Exchange is everything. And exchange is something you can’t understand unless you’ve been through it.
