(Extreme)Loma Lofooteilla

Matkakertomus jatkuu kolmannesta reissupäivästä, kun oltiin myöhään aamuyöllä päästy Lofooteilla petiin. Lomafiilis tulee usein nimenomaan ilman herätystä nukkumisesta ja nukuttiinkin sitten melkein puoleenpäivään. Mikä paratiisi meitä odottikaan kun herättiin ja avattiin teltan vetskariovet....

Kuva ei kuitenkaan kerro että itse asiassa tää oli aika paskaa. Kirjaimellisesti – nimittäin nukuttiin lannan ympäröimänä!!!! Vissiin joku ruohonkasvatusprojekti siellä rannan tuntumassa. No, siihen hajuun tottui äkkiä eli erittäin hyvä telttapaikka tästä huolimatta ja siksi päätettiin olla siellä kaksi yötä putkeen kun kerran löydettiin näin kiva mesta ja hyvältä sijainnilta meidän retkiä ajatellen. Vaan yksi toinen teltta oli nyt siellä ekan yön samaan aikaan (toisena ei yhtään) ja sesongin aikaan vois olla satoja!

Meidän aamupalamaisemat ja kaikki muutkin maisemat vaan parani päivä päivältä. Tää oli melkein tän retkeilykuvion paras juttu – kokata ja syödä kaikki ateriat ulkona upeissa maisemissa. Ja jotenkin kun se ruoanlaittokin oli aina semmonen oma operaationsa kun piti koota trangia (retkikeitin), fiksailla siinä kaasu ja vaikka mitä metalliosia ja sytyttää pata ja odotella että vesi kiehuu ja keitellä ruoka ja jakaa kolmeen kippoon ja näin niin siinä aina hetki meni. Kiva breikki muutaman kerran keskelle päivää ja hyvää yhteistyötä tietysti, meistä tuli aika mestareita jo muutamassa päivässä kun kolme kertaa päivässä harjoiteltiin ja lopussa meni jo ihan supernopeesti koko prosessi!

Kattokaa muuten tota meidän autoa, ai että se oli huikee!!!

MANNEN (400 m)

Ekan Lofoottti-haikkipäivän kuviot ei menneet ihan suunnitelmien mukaan mutta se ei tarkota etteikö siitä ois tullut aivan loistava silti! Oltiin kunnianhimoisesti lähdössä yhdelle Lofoottien korkeimmista huipuista, Himmeltindanille (964 m) mutta aika pian matkalla ylös tajuttiin että se oli paitsi ihan sumussa, myös kunnon lumipeitteen alla. Sattuneesta syystä (katso viime postaus) oltiin aika kypsiä lumessa haikkaamiseen eli lähdettiin ensin omalle haikille nimittömälle kukkulalle jolta päästiin ihailemaan Uttakleivin rantaa ylhäältäpäin. 

Pienen (reissun ainoaksi jääneen haikin aikaisen) sadekuuron jälkeen todettiin että vuorilla on kahdenkymmenen minuutin aikaikkuna – ja tää väittämä osoittautui todeksi hyvin monta kertaa tulevan viikon aikana kun koskaan ei voinut tietää mikä keli on taas vartin päästä vaikka ois hetkeksi huonontunut ilma. Jatkettiin sitten oman retken jälkeen kohti Mannenia, josta yks paikallinen vinkkasi meille ihan ekan haikkiyrityksen alussa.

Tää haikki oli tosi upee kun just voitiin ihailla turkoosia merta ja lumihuippuisia vuoria ja aurinkoista taivasta samalla kertaa. Tällä reitillä olikin vähän extrahaastetta mudan takia mutta mieluummin mitä vaan muuta kuin lunta!!!!

Illalla käytiin sitten koko viikon (!) ainoalla kunnon pesulla. Kyllä, luit oikein – hygienia ei tosiaan ollut meidän reissukolmikon vahvin puoli, ihan vaan siks että se vesi oli JÄÄTÄVÄÄ ja näin talviuimarinakin pakko sanoa että kun ei päässyt sisälle yhtään sen jälkeen kuivattelemaan niin ei huvittanut se uiminen enää sen koommin. 

Kiitos kosteuspyyhkeiden, suunnilleen freesi olo oli kuitenkin koko reissun... Oli kuitenkin suihkumaisemat hyvin kohdallaan vaikka itse peseytyminen oli niin hirveetä että edelleen ajatus puistattaa, siinä ehkä neljäasteisessa vedessä ja viisiasteisessa ilmassa kun joutui jotain shampoota huuhtelemaan...

Illalla keksittiin kuitenkin grillata (pari päivää autossa matkanneita) makkaroita ja vaahtokarkkeja ja mennä meditoimaan niemenkärkeen niin kyllä unohtui tää kylpykeissi!

Me oltiin tehty aika tarkka suunnitelma koko reissulle ja sitten Lofooteille päästessä heitettiin se ihan päälaelleen. Toisaalta tehtiin suurin osa haikeista joita oltiin mietitty että tehtäis, mutta mentiin vaan aivan eri järjestyksessä kaikki ja tehtiin myös muutama ekstrahaikki just koska saatiin yks ekstrapäivä Lofooteilla kun jätettiin Senja taa päivää aiemmin. Tää oli ihan superhyvä päätös muuten, kattokaa nyt näitä Lofoottien kelejä vs. sitä lumisekoilua... 

Oli tosi kiva saada yks lisäpäivä koska Lofooteilta ei tosiaan upeet retkikohteet loppuneet ja saatiin sit improvisoida yhden päivän verran lisäohjelmaa. Mietittiin että meiän reissusta tuli kiva kombo spontaania ja suunniteltua, eli oli kuitenkin runko valmiina ja selkee ajatus siitä mitä haluttais tehä mutta mukaan mahtui myös spontaaneja ideoita.

RYTEN (543 m)

Hauskaa miten kaikki kunnon turremestat oli meille ihan yksityisiä. Kvalvika Beach yöpaikkana & Ryten-haikki meni just tähän kategoriaan. Tää oli ainoa retki jonne jouduttiin raahaamaan retkeilyarsenaali mukana, eli tehtiin seuraavana päivänä ihan parin kilsan hyvin loiva käppäily ylös ja alas Kvalvika Beachille ja leiriydyttiin sinne. Tehtiin safkat ja otettiin ruokalepo ihanassa auringossa ja jätettiin kaikki kamat sinne melkein tyhjälle rannalle. Suunta oli ylös Kvalvikan yläpuolelle Rytenille.

Tää haikki oli yks meidän lemppareista, kivan vaihtelevakin koska päästiin haikkaamaan kivistä ylämäkeä, pitkospuita, perusmäkeä ja lumihuippua. Oli vaan kaikin puolin tosi kivaa ja upeet maisemat ja aurinko ja sitä rataa. Myös meidän yhden yön stoppi tällä rannalla oli superihana, aurinko ja ranta teki fiiliksen kuin oltais oltu jossain Etelä-Euroopassa.

Yks reissun lempparijutuista oli melkein aina nukahtaa ja herätä aaltojen ja meren ääniin, ja nukuttiin yllättävän hyvin ihan 9-10 h öitä oikeestaan koko viikko. Oltiin varmaan kaiken urheilun jälkeen aika loppu niin siksikin nukutti mutta ennen reissua olin ollut ihan varma ettei teltasta vois herätä levänneenä – kyllä voi!

Seuraavana aamuna yhdellä onnekkaalla matkaseurueen jäsenellä oli TENTTI (!) ja kerättiin siks kimpsumme ja kampsumme jo kukonlaulun aikaan. Kvalvikalla ei oikein voinut luottaa että netti ois toiminut niin oli parempi jatkaa matkaa ja ajella mieluummin ettei tän reissun takia jäis kurssit pääsemättä läpi... Ei oltu juttutuulella tätä aamun rykimistä mutta tästä päivästä tulikin sit lopulta yks koko reissun parhaista ja varmaan oikeesti jopa yks koko elämän ikimuistoisimmista ja adrenaliinintäyteisimmistä päivistä.

REINEBRINGEN (481 m)

Keitettiin rauhassa aamupuurot ja kateltiin kalastajakyliä kunnes oltiin kaikki kolme haikkivalmiudessa. Lähdettiin 1500 portaan huiputukselle Reinebringenille. Nää portaat oli taas kuuluisien nepalilaisten sherpojen tekemät ja meni tosi nopeesti kun pidettiin sopivan tasaisen tappava tahti. Aurinko alkoi yhtäkkiä paistaa just kun lähettiin haikkaamaan vaikka aamu oli ollut ihan sumuinen, ja saatiin taas perinteisesti ihan yksin mennä vaikka tääkin on yks tunnetuimpia pakollisia haikkeja Lofooteilla!

Maisemat oli taas vaihteeks mielettömät ja haikki kaiken kaikkiaan tosi kiva, ei tarvinnut tarpoa missään mudassa eikä hangessa vaan portaat oli priimakunnossa melkein koko matkan ja oli vaan liikunnan iloa tarjolla. Käytiin kokkailemassa lounasta yhdessä niemenkärjessä, kateltiin vähän kalastajakyliä ja haisteltiin kuivatun kalan hajua. Sitten tää päivä eskaloitui aivan täysin.

Ajeltiin ihan muina miehinä rantaa pitkin (öö tyyliin Lofoottien ainoo kunnon tie) ja yhtäkkiä näin jotain mustaa ja tajusin sekunnin sadasosassa että ne oli VALAITA!!!!!! Sitä kirkumisen määrää!! Pojat sekos kans ja käski mun rauhottua ja tehtiin äkkiä u-käännös ja parkkeerattiin auto. Siinä sitä tiistai-iltapäivää vietettiin seuraamassa noin kuutta miekkavalasta iltapäiväuinnilla. Saatiin oikeesti katella niitä joku 5-10 minuuttia, esiintyivät oikein. Ihan uskomatonta, mentiin kaikki jonkinlaiseen shokkiin ja vielä monta tuntia jälkeenpäin oli vaikea keskustella normaalisti. Karjuin ääneni käheeks tässä kaikessa myllerryksessä ja adrenaliinikuohussa!!

Illalla leiriydyttiin tosi ihanaan telttapaikkaan johon sain vinkin mun kaverilta. Siellä toteutui myös viisi päivää kytenyt suuri unelma: ei pastaa ruoaksi!!! Pistettiin meksikonpata eli riisipohjainen mössö tulille ja kyllä maistui. Huh mikä päivä!!

Tarina jatkuu vielä yhden postauksen verran kun ehdin näpytellä mutta sillä aikaa löytyy muuta materiaalia – meidän reissuvideo on valmis jos ei saa tarpeekseen kaikesta tästä kauneudesta!!

Seikkailu Senjalla

Kristiansundin perheidyllissä vierailun jälkeen alkoikin todellinen extremeloma! Oltiin muutama kuukausi suunniteltu intensiivistä haikki-telttailureissua Lofooteille parin kaverin kanssa ja oltiin kaikki kolme ihan täpinöissämme kun Narvikin lentokentällä kohdattiin päivällä pe 7.5. Juonipaljastuksena vois sanoa että _kaikki_ mitä kuvitella saattaa meni niin putkeen kun voi vaan mennä eli meillä oli aivan huikeen mahtava super onnistunut mieletön reissu. Jo ihan ensimmäisestä hetkestä tuli niin hyvä fiilis koko touhusta kun meidän kahdesta eri kaupungista tulleet lennot laskeutu minuutilleen samaan aikaan ja kun saatiin pikkuisen vuokra-auton sijaan (johon ei todellakaan oltais loppupeleissä ees mahduttu viikon ruokien ja telttakamojen ja rinkkojen kanssa) mieletön maasturi!!!! 

Meidän piti hoitaa muutama pakollinen asia Narvikissa – ostaa kaasua retkikeittimeen ja tehdä viimeiset pussipasta- ja tonnikalahankinnat, ja sitten voi roadtrip alkaa! Ajettiin ensin 200 km pohjoiseen Senjan saarelle, lähelle Tromssaa, missä oltiin ajateltu olla kaksi yötä ja käydä muutamat haikit. 

SEGLA (639 m)

Ajettiin suoraan Segla-vuoren juurelle ja oltiin ihan shokissa kun tajuttiin miten paljon kaikkialla oli lunta.  Me kun kuviteltiin tulevamme kevätretkelle... Oli jotkut norjalaiset puoliks maininneet että eikös siellä ylhäällä oo vielä lunta mutta eeeeeihän me nyt semmosista välitetty, meillähän oli melkein kesäloma käsillä. No, joka tapauksessa puskettiin 80 cm hangessa (haikkikengissä ja -housuissa eli ei missään lumikengissä tms. talvivarusteissa) aika ylös.

Siellä ihailtiin maisemia, aika karua valkoista vuorta ja tummaa petroolinsinistä merta oli kaikkialla, aivan pysäyttävän upeeta kerta kaikkiaan. Ja pojat siinä heitti lumivyöryläppää ja loppujen lopuksi päätettiin ettei ollut mitään järkeä jatkaa pystysuoraa lumista rinnettä ylöspäin.

Tää päätös tuntui jo siinä kohtaa järkevältä, mutta sitten vasta tuntuikin kun nähtiin tien puolelta mihin oltiin oltu kipuamassa ja mietin että oltaiskohan edes selvitty huipulle, ja varsinkaan yhtenä kappaleena huipulta alas. Tää Segla-vuori oli siis piikkisuora 600 m pudotus pyramidinmuotoiselta huipulta mereen. Sitä ei mihinkään kuvaan saa näkymään miten hurja se oli mutta kuten matkakaveri sen sanoi, tällä haikilla otettiin "löysät pois" ja oli vaan helpompia huiputuksia tiedossa... Maisemien takia kannatti silti totta kai mennä mutta onneksi otettiin järki käteen ees siellä matkalla huipulle!!!!

Tän extremekokemuksen jälkeen maistuikin ekat pasta formaggiot, euron pastapussit, ihan hemmetin hyvältä! Jo ekalla aterialla fiilasin tosi paljon tätä retkikeitinhommaa, tosi kivaa puuhastelua se itse ruoanlaittoprosessi ja tietty maisemat oli kohdallaan niin mikäs siinä yöttömässä yössä kokkaillessa. Me oltiin siis lähdetty haikille joskus kasin jälkeen niin oli melkein keskiyö ennen kuin päästiin ruoka"pöytään" (lue: ei pöytää koko viikkona).

Ajettiin majoittumaan rannalle, Ersfjord beachille, joka ei ollutkaan hiekasta vaan lumesta valkoinen!! Päätettiin jo tänä iltana että ei oltais kahta yötä Senjalla kuten oli puhetta vaan jatkettais jo seuraavana päivänä reissun pääkohteeseen eli Lofooteille, jossa toivottavasti olis vähän enemmän kevät. Iso posiitivinen puoli tässä talviretkeilyssä oli muuten tyhjä ranta – yksi toinen teltta nähtiin isolla rannalla jossa normaalisti kesäkaudella ois satoja telttoja!

Oli ihan maaginen paikka herätä tuolta vuorien välistä aaltojen kuohuntaan. Satoi ja oli sumuista vuorilla mutta meillä ei vielä (varsinkaan) tokana päivänä hymy hyytynyt yhtään! Teltta kasaan, puurot tulille ja ei muuta kuin haikille.

HESTEN (556 m)

Kuten sanottu, matkalla toiselle haikille ei paljon nähty maisemia ja mietittiin että nähdäänköhän mitään koko retkellä. Lähdettiin kuitenkin koittamaan onneamme, taas aika jyrkkää rinnettä ylös ja tällä kertaa tarkoitus oli nähdä eilisen vuori toiselta, vähän matalammalta vuorelta käsin. Osuttiin aika tiukkaan lumipyryyn matkalla ylös ja oli pakko ihan pysähtyä odottamaan sen rauhoittumista. Tänään oltiin kuitenkin aika hyvin varustautuneita ja juotiin termarista teetä ja syötiin eilisiä grillimakkaroita ihan hyvällä fiiliksellä, toivoen vaan että se laantuis ja nähtäis vielä jotain.

Pikku hiljaa huipun lähentyessä alkoi kirkastua ja nähtiin aina välillä sitä (hyvin terävää) kärkeä... Matkalla meille oli yks hiihtäjäkaksikko naljaillut että mitäs te täällä kävellen teette hangessa ja sitä ehkä mietittiin itsekin mutta hepä ei päässeet näkemään huippua ja me päästiin eli siinä heille!!! Taivas jopa näyttäytyi välillä kun tää koko komeus sitten lopulta meille näyttäytyi.

Tultiin tosi onnellisina alas kokkailemaan mitäpä muutakaan kuin tonnikalapastaa pienelle laavulle ja oltiin vaan niin hyvällä fiiliksellä että päästäisiin (toivottavasti) kevättunnelmiin tältä hiihtolomalta ilman suksia.

Matka oli hyvin huuruinen, nimittäin kuivatettiin koko 450 kilsan matka märkiä sukkia ja kenkiä täysillä kuumaa puhaltavassa autossa. Ihan kiitettävästi tuli siis ajokilsoja jo ekaan kahteen päivään! Meillä oli kunnon roadtrip-tunnelma ja laulettiin yhteislauluja koko matka, ja yötön yö oli tietysti parasta ikinä tällaseen yöajeluun.

Kun päästiin pikkuhiljaa Lofoottien puolelle etsiskeltiin pitkään hyvää telttapaikkaa. Siitä ei vaan meinannut tulla yhtään mitään, maasto oli liian kovaa. Pysähdyttiin siellä täällä ihailemaan maisemia ja testailemaan eri vaihtoehtoja mutta lopulta kello aamukolme oli vaan pakko pysähtyä kokkailemaan iltaruokaa. Nää aamuyön illallismaisemat oli vaan esimakua siitä mitä oli tulossa... Koitettiin koota telttaa tähän paikkaan mutta ei siitä kiilojen pystyttämisestä tullut mitään eli jatkettiin matkaa. Ja nukkumaan ei päästy kuin aamuviideltä, ens postauksessa siitä lisää!

    

Meidän reissua voi fiilistellä myös tän matkavideon kautta (huom! sisältää juonipaljastuksia).