Rupacin raunioilla

Viikonloppu oli pitkästä aikaa ihanan sporttinen ja kaikin puolin tosi rentouttava. Oltiin lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan reissussa ja taas tuli todettua se mitä mietin lähes päivittäin, että ei hitto miten hieno maa tää on. Kannatti luottaa vaistoon ja hakea Peruun vaan koska 'miks ei'. On täälläkin asioita tietty jotka vituttaa välillä ihan huolella, niistäkin tulossa postaus joku päivä.... 

Meitä oli matkassa 13, meiän kämpästä 5 henkeä ja muutama muu suht saman ikäinen. Mun tutor ja sen veli järkkää näitä luontoretkiä ja hyvin järkkääkin. Tosi hyvä tunnelma pienessä minibussissa ja kivat retkiohjelmat. Täällä ei siis hikelle lähteminen oo ihan yhtä helppoa kuin vaikka Honkkareissa oli, ottaa metro tai pari bussia ja päätyä hyvin merkatulle reitille niin sen takia näitä järkättyjä settejä. Ajeltiin tunti jotain pikkuruisia vuoristoteitä sydän kurkussa yksisuuntaisella polulla... Matkaa oli yhteensä melkein 5 tuntia Limasta vaikka Liman läänissä oltiinkin ja vaan 140 kilsan päässä...

Syötiin pikkuruisessa La Floridan kylässä ennen kuin lähdettiin kapuamaan vuorta ylös. Oltiin 3,5 kilsan korkeudessa taas. Nyt tuntui paljon helpommalta hengittää kuin viime kerralla suunnilleen yhtä korkealla, ehkä pikku hiljaa keho tottuu korkeuseroihin tai jotain. Meillä oli makuupussit, -alustat ja teltat selässä, tuli siis testattua uus rinkka ja todettua että se on aivan huikea, oli kuin ei ois mitään ollut selässä kun niin hyvä tuki. Jotkut vuokras 10€/naama aasin kantamaan kamat mutta ei koettu tarpeelliseksi. Oli aika lämmin hikepäivä, mentiin noin 7 kilsaa kumpanakin päivänä ja aurinko helli. Se on vissiin aina sama kun poistuu Liman keskustasta. Toi yks pieni valkoinen koira seuras meitä koko matkan ja nukkuin meidän teltan ulkopuolella, ihana reissun maskotti! Taas tulis kuvapläjäystä ja niistä parhaat otti matkanjärjestäjä eli meidän ihana tutor!

Saavuttiin leiriin just ajoissa katsomaan upea auringonlasku. Se oli kirkkaan punainen ja yks hienoimmista joita oon ikinä nähnyt. Nukuttiin siis teltoissa Rupacin inkaraunioiden juurella. Lämmintä oli illalla helposti +5 tai vähemmän ja meillä oli koko omaisuus päällä. Leirinuotiolla vaahtokarkkeja paistaessa ja tähdenlentoja katsellessa olin taas aika tosi onnellinen.

En ees muista koska olisin viimeks ollut noin pilkkopimeessä, ei oikeestit nähnyt yhtään mitään paitsi tähtiä ja ihan kuin ois vähän näkynyt se galaksin viiva tai se taivaalla oleva raja tai sellanen. Niiiiin rentouttavaa!! Nukuttiin kolmistaan italialaisen ja saksalaisen kämppiksen kanssa teltassa ja ei ollut mitenkään kauhean kylmä toppatakit ja hanskat ym. päällä. Nukuin ehkä parhaiten mitä koko aikana täällä, ihanassa raikkaassa ilmassa. Aamulla herättiin tähän maisemaan:

Javierin, kylän ukon kanssa lähdettiin 8:30 kiertämään inkojen raunioita. Perinteiset aamuaktiviteetit siis! Rupac on kuulemma 'Liman Machu Picchu' ja pikku hiljaa enemmän ja enemmän turisteja löytää sen. Oli ihan mielenkiintoista mutta oli tosi lämmin ja haluttiin vaan palata alas ja kotiin, jaloissa tuntui edellispäivän kipuaminen. En tiedä millä monet tekee yhen 55 kilsan hiken (4 päivää kestää) kun tää 15 kilsaa kahteen päiväänkin tuntuu jaloissa monta päivää. 

Nää kyläläiset käy huipulla päivittäin edestakaisin, 15 kilsaa vuorenrinnettä ylös ja alas ja aika vanhoja miehiä jo, tosi hyvässä kunnossa siis! Aasien kanssa kulkevat kun vie niitä retkeilijöiden kamoja. Tosi omavaraisia kun pieniä kyliä keskellä ei mitään, viljelevät ruokansa ja poistuvat vaan harvoin kaupunkiin. Tosi lunkeja tyyppejä muutenkin kaikki ketä tavattiin!

Takas tullessa oli hyvä idea nukkua ne kauheet vuoristotiet - eikä opiskella seuraavan päivän kokeeseen kuten oli tarkoitus - vähän huippasi itse kutakin... Kiva retki oli kyllä ja Peru näytti taas parastaan.

Karnevaalimeininkiä

Viime viikkoina ollut kaikenlaista tohinaa taas. Mua on ekaa kertaa stressannut mikään tänä aikana kun oon täällä ollut tän 1,5 kuukautta, nimittäin yhtäkkinen paniikki ensi keväästä ja työnhausta! Kaikki traineeohjelmahaut on melkeinpä nyt syys-lokakuussa tyyliin ja kilpailu tietysti kovaa, ja ekaa oikeeta duunia pitäis hankkia. Kämppikset on taas ollut maailman mahtavinta seuraa, ollaan yhdessä tehty työhakemuksia ja jenkkikämppis on oikolukenut ja parannellut kaikkien hakemuksia, ihan parasta. Eiköhän jostain tärppää kun vaan jaksetaan uskoa! En oo tiennyt mistä hakisin niin oon hakenut oikeestaan mistä maasta vaan. Katotaan mikä on fyysinen sijainti ens keväänä.

Lima näytti parhaita puoliaan viime viikolla. Täällä oli kukkanäyttely keskustassa ja aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti varmaan +22 tai jotain.

Käytiin perulaisen kamun ja saksalaisen kämppiksen kaa turisteilemassa Liman keskustassa ja oli ihan t-paitakelit. Oon käynyt keskustassa ihan muutaman kerran vasta ja oli ihan eri tunnelma nyt kun kaupunki hehkui auringossa. Se on ihan nätti mutta keskusta on aika nopeesti nähty ja kauheen kauas ei kannata kuulemma poistua ytimestä kun tulee jo vähän epävarmempia alueita turvallisuuden suhteen. Paikallisen seurassa ei tietty ollut pelkoa mistään, se on kuin kävelis turvamiehen kanssa. Muutenkin oon huomannut muutamaan otteeseen miten eri tavalla esim taksit tai myyjät kohtelee kun kuulee ettet oo turisti vaan tiedätkin jotain ja puhut espanjaa - monta kertaa yritetty huijata jotain pikkusummia tai riistohintoja taksissa, ja kun näpäytät ja näytät että oot 'paikallinen' nii kyllä muuttuu ääni kellossa! Kiva pistää kampoihin eikä antaa hyppiä silmille...

En ees muista milloin olisin viimeks käynyt vapaaehtoisesti museossa. Käytiin perulaisen kirjallisuuden museossa ja se oli oikeesti ihan mielenkiintoinen. Alla kartta Perun vähemmistökielistä, ihan uskomaton määrä niitä. Noi alkuperäiskulttuurit kiinnostaa, niitä on varsinkin viidakossa päin tosi paljon. Siellä oli yhdellä seinällä sitaatti, jonka pääidea oli se, miten Perussa, yhdessä maassa, on niin valtava eri kulttuurien/kansojen sekä luonnon ja maisemien kirjo. En olis ikinä tiennyt vaikka vuosi sitten miten monipuolinen maa tää on, siis jokaiselle jotakin. Miettikää nyt oikeesti että yhdestä pienestä maasta löytyy viidakko, aavikko, rantaviiva, maaseutu, kaupunki, vuoristo, erämaa, järvimaisema, jäätikkö, lumivuoret...... Mutta onhan meillä Suomessakin metsiä ja järviä. 

Tässä taas vähän ruokakulttuuria - maistoin ekaa kertaa causaa eli peruna-lihalaatikkoa tai tollasta että kahden kylmän perunamuusikerroksen välissä lihatäyte. Ihan jees mutta muusi kyllä mieluummin lämpöisenä mulle.

Kongressin edessä kuunneltiin soittokunnan puolen tunnin setti. Sielläkin alkoi yleisö vaan tanssia ja haki tuntemattomia tanssimaan, ihan vaan orkesterimusiikkiin. Upeita upeita tanssijoita nää, siitä en pääse yli. Ja niin spontaaneja. Suomalaiselle riittäis ihan paikallaan nököttäminen mutta lattarin pakko saada lanteet liikkumaan!

Meksikolainen kämppis ulkoilutti meitä Meksikon itsenäisyyspäivän viikonloppuna, käytiin meksikolaisessa syömässä ja teemabileissä sekä yksillä synttäreillä. Voi kun meidänkin itsenäisyyspäivänä ois teemabileet... Se vähän harmittaa jo nyt olla täällä eikä Suomessa.

Meidän toiseks kodiks on muodostunu yhen mahtavan hostelliketjun, Lokin, baari täällä ihan kodin lähellä. Siellä on jengiä kaikkialta maailmasta ja baarimikot ihan huippuhauskoja, tosi rento tunnelma ja kauheesti teematapahtumia. Tapasin siellä surffikoulun jengiä ja ne kutsui meidät ilmaiseksi (?) surffaamaan seuraavana aamuna ja niinhän mentiin. Mun saksalainen kämppis surffas ekaa kertaa ja mä tokaa (+Hong Kongissa todella nopee kokeilu) ja meni ihan jees. Kämppiksellä tuli aallokossa kauhee meripahoinvointi ja piti palata rannalle. En vieläkään tajuu että 5 minuutin päässä kotoa voi surffata.

Viime päiviin mahtui myös ehkä randomein lounasseura ikinä, nimittäin mun Hong Kongissa tapaaman perulaisen jätkän äiti. Kävin siellä herkullisella perulaisella lounaalla ja oli tosi hauskaa tutustua vähän vanhempaan ihmiseen vaihteeksi eikä aina oman ikäisiin. Mulla oli hänelle poikansa lähettämiä tuliaisia Hong Kongista. Se oli kokannut tosi hyvää aji de gallina -kanakastiketta ja riisiä ja perunaa. Niin käsinkosketeltavaa on täällä vieraanvaraisuus että eipä tarvinnut köyhän opiskelijan syödä mitään koko päivänä kun tuolla vähän kävi lounastamassa. Eiköhän tavata toistekin mun uuden eläkeläiskamun kanssa.

Sunnuntai-iltana keksittiin tapoja vältellä opiskelua ja lähdettiin valokuvanäyttelyyn. Meistä tulee tällasessa tilanteessa näköjään hyvinkin kulturelleja. LimaPhoto2017-tapahtuma oli ihan kotikulmilla ja oli aika upeeta valokuvataidetta. Kivaa asua paikassa jossa on kauheesti menoa ja meininkiä ihan nurkilla niin tulee tehtyä kaikenlaista tällasta spontaania!! Perusta suurin osa kuvista, tykättiin kyllä.

Harvinainen viikonloppu että sekä museo että taidenäyttely?? Kuka mä oon??

Viime päivien ehdoton kohokohta oli mun lempibändin eli Maroon5:n keikka!! Vuonna 2011 näin ne Suomessa ja enpä ois sillon uskonut että joku päivä nään ne Perussa?? Ekana päivänä täällä näin mainoksen ja sanoin mun tutorille että me muuten mennään. Liput maksoi reilut 30 € ja keikkapaita katumyyjältä 3 €... Kämppikset innostui myös lähtemään ja oli ihan mahtavaa. Ainoo miinus oli, ettei tajuttu että se oli ulkona, joten värjöteltiin 4 tuntia ennen keikan alkua +14 asteessa eikä paljon naurattanut. Onneks keikka todellakin oli sen arvoinen. Stadionille mahtuis 40 000 ja vielä enemmän tietty kun kentälle mutta se oli melkein tyhjä! Netistä luin että 15 000 henkeä. Yllättävän vähän kun eivät olleet viiteen vuoteen täällä käyneet ja liput niin halpoja (kentälle tosin 200 € ja risat).

Meidän italialaisella kämppiksellä oli synttärit ja mentiin eka ulos ja seuraavana päivänä järjestettiin pieni ylläri.

Ylläri oli ChocoMuseo-suklaafirman (kahvila/museoketju, joka valmistaa artisaanisuklaita) mini suklaatyöpaja seitsemän kämppiksen voimin. Kuultiin suklaan valmistusprosessista (sama setti kuin Fazerilla, tosi pieni paikka vaan), ne valmistaa sen siellä pienessä kahvilassa, ja sit saatiin kaikki ite tehdä 100 g suklaata millä mauilla haluttiin. Kokeiltiin muun muassa chilillä, kaakaopapurouheella ja suolalla. Tosi kiva tunnin juttu porukalla. Oltiin sanottu että mukana on synttärisankari ja ihana koko 10 hengen tiimi (täällä aina moninkertasesti henkilökuntaa kuin mitä tarttis) tuli laulamaan ja toi kakkupalan ja suklaata lahjaksi!

Samana iltana yhessä baarissa oli 'kevätkarnevaali', koska kevät alkoi virallisesti sitä seuraavana päivänä. Hassu ajatus että ainakin Perussa ja Ranskassa mitä varmasti tiedän ja monessa muussa maassa varmasti kans on tietty päivä jolloin kukin vuodenaika alkaa! Tapahtumassa käskettiin laittaa päälle sellaset vaatteet, joilla ei ollut niin väliä, koska siellä olis jotain maalia kaikkialla. Ei oikeen tiedetty mitä odottaa mutta sitä löytyi mitä luvattiinkin - maalia. Ja paljon.

Jengillä oli pieniä maalipurkkeja ja niitä viskottiin kaikkialle, se oli siis maalia joka lähti (onneks) vedellä pois ja ilmeisen vaaratonta, koska kaikilla oli sitä iholla ja naamassa ja hiuksissa ja niin edelleen. Toiset oli ihan hirviön näköisiä, mustaa ja ruskeaa koko naama, toisilla taas värikästä menoa. Mä keskityin ihmisten merkkaamiseen Suomen lipuilla, niille tuli kova kysyntä ja sain koko ajan olla tekemässä jollekin. Ihan hauska tapahtuma mutta paras fiilis ikinä päästä suihkuun kotona.

Koulussakin on käyty melkein joka päivä maanantaista keskiviikkoon. Kokeita on koko ajan ja ollaan saatu kiinnostavia tutkimustuloksia opiskelun kannattamattomuudesta. Kämppis luki artikkelin josta testi pidettiin, sai 14/20. Mä menin veikkaustaktiikalla (oikein/väärin väittämät) ja sain 16/20. Seuraavasta testistä ei kukaan kurssilla oltu tietoisia ja kämppiksen kanssa saatiin 10/20 veikkaamalla. Keksin vielä paremman tekniikan - laittaa jokaisen vastauksen vaan todeksi ja sillä ois saanut 14/20 koska vaan 6 oli väärin-väittämiä! Mitä opit vaihdossa? Hirmu hyväks veikkaajaksi ha ha ha. Ei vaan mutta on niin simppeleitä kursseja ettei oikeen motivoi lukee kymmeniä sivuja teoriaa kun ihan yleistietoa suurin osa asiasta. Tuli onnistumisen tunne viime viikolla kun asiakaspalvelutaidon kurssilla oikeesti tuntui että osas jotain ja pystyi kirjottamaan mitä halusi! Juhuu!

Nyt on muuten myös tapahtunut isoja asioita: vuodenvaihteen reppureissu Etelä- ja Väli-Amerikassa lähestyy päivä päivältä ja valmistelut etenee: ostin rinkan!!! Neuvottelin hyvän diilin sanomalla että oon bloggari hahahaha ja läpi meni. JA varattiin lennot Ecuadorin Guayaquiliin. Juhuu 29.12. poistuu tää perusmimmi limasta maailman parhaan matkakaverin kanssa ja suunta on silloin kohti pohjoista ja loputonta rantaviivaa ja paratiisia. Suomi kutsuu varmaan helmikuun puolivälin paikkeilla. Lisäks vanhemmat osti lennot joulukuun puoleenväliin - tää perusjoulu vietetään aurinkotuolissa! Ja paras joululahja eli matkakamu saapuu joulupäivänä <3 Jippiiiii

Tällasta tällä kertaa, nyt nukkumaan ja valmistautumaan aamuviideltä lähtevälle viikonlopun hikelle/telttaretkelle!