Hike 5: Rundemanen

Aattelin taas julkaista vähän haikkikuvia, itse asiassa karanteeniajalta nääkin kuvat. Lähdettiin karanteenin loppupuolella reissuun Rundemanenille (568 metriä korkea) kivalla vaihtariporukalla. Oli yks lempparihaikeista varmaan tähän asti kun siitä tulikin aika pitkä (n. 13km) ja kylmä ja jännittävä reissu kun tuli ihan järkyttävän kylmä pakkasviima siellä huipulla ja auringonlasku oli varmaan siitäkin syystä erityisen upee! 

On nyt otettu tavaks pakata aina yks lisäkerros reppuun joka sit lisätty päälle huipulla, mutta ei meinannut nyt riittää kun tuli useempi miinusaste auringon laskiessa ja se tuuli oli jotain järkyttävää! Mutta koska oli hyvä seura ja upeet maisemat niin se ei tietty haitannut mitään.

Tultiin kotiin vähän pidemmän kautta eli tavallaan kierrettiin tää vuori, tosin ei ehkä voi laskea kilometrejä kokonaan kun useempi pitkä alamäki liu'uttiin liukureilla... Kuten norjalaiset! Eli varmaan muutama kilsa meni ihan vaan takakenossa pepullaan. Hyvää palautumista!

Nopea ohje Rundemanenille pääsyyn: Fløyenille kipuumalla (ekan kuvan extremereittiä tai tavallista tietä pitkin) jatkuu hyvin kyltitetty reitti ja perillä vieressä on sit Blåmanen niin sen voi käydä aika helposti samalla. Tultiin pois vuoren takaa kohti Ulrikenia, mutta käännyttiin alas järven kohdalta kaupunkia kohti.

Takaisin kouluun – jee!

40 päivän loman jälkeen melkein jo maistuu opiskelu! Ja kun oma yliopisto on ollut suljettu käytännössä kokonaan käytännössä koko syksyn, olipas kiva mennä ekaa kertaa tutustumaan meidän yliopistoon NHH:lle ihan sisälle asti. Ulkoa olikin ihailtu jo kerran kävelyllä ja muutaman kerran IKEA-bussilla ohi kiitäessä. 

Koulu on aika moderni, sitä on laajennettu ja rempattu viime vuodet ja se näkyy. Maisemat on sieltäkin aivan mielettömät – selvää sanomattakin tässä kaupungissa – kirjastossa helposti ajautuu vuoriunelmointiin kun on niin upeasti ikkunat pöydistä vuorille päin. Nyt on kaikki avainjutut hoidettu että sinne voi mennä kun tykkää, ja yllättävän vapaasti saa opiskella yleisissä tiloissa kunhan ei vierekkäisille tuoleille istu. Koululle kävelee kotoa noin 40 minuuttia eli kiva aamureippailu kun ei oo vielä raaskittu ostaa bussikortteja kun sitä ei keskustassa asuessa tarvii mihinkään ja koululle tulee mentyä varmaan kerran viikkoon (yhdensuuntainen bussilippu 4e siitä 6 min matkasta...). Suurin osa vaihtareista asuu koulun vieressä asuntolassa mutta oon kaikesta huolimatta tyytyväinen omaan valintaani asua keskustassa, ihanaa olla kävelymatkan päässä haikkimestoista ja kunnon ruokakaupoista, kaikista kahviloista jne jne.

Mulla on luentoja tiistaista torstaihin ja silloinkin vaan muutama hassu tunti eli viikosta suurin osa kuluu silti vapaalla. Helmikuusta lähtee tosin pyörimään sellanen yritysprojekti joka kestää koko kevään eli siitä tulee sit lisää hommaa. Otin ylimääräisenä norjankielisen bisneskurssin ihan kielenoppimismielessä, ja sit mul on pari oikeeta pakollista kurssia jotka vaikuttaa toistaseks oikeen mielenkiintosilta. Toivottavasti päästään livenä luennoille lähiviikkoina, siitä on kovasti ollut puhetta professorien toimesta digiluennoilla ja eiköhän se siitä kun täällä Bergenissä ei muutenkaan elämään tällä hetkellä korona vaikuta! Oslossa tosin tilanne on paljon pahempi eli toivotaan että me pysyttäis omassa lintukodossamme turvassa lockdowneilta. Varsinkin kun baarit sai avata vihdoin perjantaina (ilmeisesti aika monen viikon tauko) ja kokoontumisrajotukset nyt 10 henkee sisällä, 20 ulkona. Helpottaa kummasti tapahtumien järjestämistä niissä opiskelijajärjestöhommissakin!

Tarvitaan kyllä itsekuria ja täytyy ottaa ihan tavoitteeksi että saa pidettyä normaalin päivärytmin kun on just näin vähän koulua ja kouluhommiakaan vapaa-ajalle ei varmaan kauheesti jää kun numerot saa kokonaan tyyliin toukokuussa olevan kotitentin perusteella (Suomessa yleensä ryhmätyöt vaikuttaa vaikka puolet numerosta). Kaiken lisäksi luennot loppuu kokonaan jo huhtikuun puolivälissä eli todennäköisesti omat vikat 1,5 kk Norjassa onkin vaan lomaa jos toukokuun lopussa suunta kotiin. Aika hullu ajatus miten vähän yhen 30 opintopisteen vaihdon (ja muutaman tonnin apurahojen eteen) tarvitaan!?

Ollaan nyt järjestetty ekat tapahtumat meiän järjestön kanssa ja ne osoittautui menestyksiksi, ihanaa olla luomassa hyvää yhteishenkeä tälle noin 35 hengen porukalle noin 15 eri maasta! Osa meiän luokasta on muuten joko itse päättänyt olla tulematta tai ei oo voinut tulla (esim. Intiasta) Norjaan fyysisesti, kurjaa!!! Kun he joutuu kuitenkin olemaan kursseilla meidän ajassa ja tietää kuinka kaikki muut tutustuu ja näkee toisiaan...

Hallituksessa meitä on kuus henkeä kuudesta eri maasta (Suomi, Italia, Saksa, Belgia, Slovakia ja Unkari) ja ne vaikuttaa kaikki ihan huipputyypeiltä - on jo ehditty hengailla ja pitää kokouksia livenä muutaman kerran. 

Erityisesti ekan kouluviikon viikonloppuna tuli sellanen huikee fiilis että tässä sitä nyt ollaan, superhyvällä porukalla seuraavat kuukaudet, kun yks belgialainen piti synttäri-illalliset ja kutsui koko luokan. Tosin ne juhlat loppui aika lyhyeen kun opiskelija-asuntolan vartija tuli parin tunnin päästä keskeyttämään (meitä oli 20 kun rajotus 10) muttei onneks tullut poliiseja (=sakkoja) ja jatkettiin vuorilla. Niin, Bergenissä pitää vissiin myös illalliselta olla valmiina lähtemään haikille, lähettiin vartti ylös vuorta sellaseen ulkomökkiin missä sit saatiin olla rauhassa!

Ainiin, on tässä maamiestenkin kanssa ehditty kaveerata kun pari suomalaista laittoi kämppäkierroksen pystyyn! Hauskaa jengiä ei voi muuta sanoa. Vähän kyllä aiheutettiin pahennusta kun oltiin ensin koko 18 henkeä yhdessä ennen kuin jakauduttiin pienempiin tiimeihin ja tehtiin sit haasteita ja niin edelleen! Ps, huomaa sadetakki joka toisessa kuvassa täältä varmaan...

Oma koti ei niin kallis

No niin, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös hotelliloma Norjan öljyrahoilla. Muutto omaan kotiin karanteeninloppumisbileiden jälkeisenä aamuna oli lievästi sanottuna pieni shokki. Toki kontrasti tilavan hotellihuoneen ja oman pikkukoppini (6m2) välillä oli aika iso ja siitä ehkä se alkujärkytys johtui, nyt tätä kirjoittaessa oon jo aika tyytyväinen kämppään.

Asun siis ihan keskustan tuntumassa hyvin edullisesti ja niinhän se on että sitä saa mistä maksaa – mun huone on tosiaan aika pikkuruinen ja sänky 80cm leveä. Oon tässä 25 vuoden aikana asunut noin 20 asunnossa noin 30 kämppiksen kanssa ja tää on kyllä huonoimmasta päästä niistä kämppisseteistä, nimittäin yhteiset tilat on jätetty ihan oman onnensa nojaan ja kämppikset ei juuri poistu huoneistaan vaikka potentiaalia tosi kivaan yhteisölliseen asuntoon ois todella! Kämppä itsessään vois siis olla aivan superkiva mutta yhteisten tilojen käyttäminen pyykinkuivatukseen ja omien huoneiden lukitseminen sieltä lähtiessä/siellä ollessa ei edesauta yhteisön muodostumista.

Mulla piti olla 6 norjalaista kämppistä mutta toistaseks ei ensinnäkään oo kenelläkään tiedossa heidän lopullista lukumäärää – kuulemma ei ole varmaa (?!) onko yhdessä huoneessa asukkia – ja vaan 3 tyttöä on ilmeisesti norjalaisia. Parin kansallisuudesta ei oo tietoa, ehkä Lähi-idästä ja Afrikasta päin nää miehet ja heistäkin vaan toisen nähnyt. Eli meitä ois tässä yhtälössä 6 mutta yksi mysteerimies saattaa siellä asustaa. Vähän jännitystä elämään! Aattelin kyllä laittaa vuokraisännälle viestiä että montako meitä täällä on, aika hämärä juttu muuten asua viereisessä huoneessa... Ihan kivoja ne tyttökämppikset mutta tuskin mitään sydänystäviä meistä tulee, aika erilaisia kuin mä ja tosiaan jos kaikki vaan nököttää pikku kopeissaan ja välttää yhteisiin tiloihin tulemista kuin siellä on joku, se on myös aika haastavaa. Sen verran oon saanut selville lyhyissä keskusteluissa että yks kämppis maksaa omasta kopistaan 170e enemmän kuin mä ja se huone on ehkä neliön isompi, kauhee komero, eli tästä tuli kyllä hyvä mieli että mun huoneessa on ainakin hinta-laatusuhde kohdallaan. Katsokaa vaikka!

Jos tota ois sisustettu niin että siellä ois säilytystilaa tai edes jotain seinillä, se vois olla tosi toimiva. Nyt täytyy vähän keksiä luovia ratkaisuja että kamat mahtuu. Onneks IKEA-reissujen ansiosta sain tästä ihan kotoisan. Iso ikkuna tuo paljon valoa ja pienet vuoristomaisemat hymyn huulille eli kyllä tää tästä! Huoneessa on aika kylmä (huono eristys) mutta onneks irtolämmitin ja viltti auttaa ja on oikeen kivan lämpönen kun niin haluu. Ja ehkä saan tänne (80 cm sänkyyn) lämmittäjän jos rajasäännöt vähän kevenee! 

Joo, yhteisillä tiloilla ois potentiaalia vaikka mihin! Asioita joita arvostan suuresti on keittiö jossa on oikeesti hyvä kokkailla (lukuunottamatta toista jääkaappia jota "ei kannata avata koska se haisee" – kenelläkään ei oo tullut mieleen pestä") eli induktioliesi, tiskikone, uusi uuni ja kunnon tasot eli ei siitä valittamista kunhan kaikki hoitais kattilatiskinsä heti...  Samoin pyykkikone asunnossa on iso plussa – ja oon positiivisesti yllättynyt että näin kosteassa ilmastossa pyykit kuivui vuorokaudessa telineellä!! Meillä on kaks vessaa, toinen tytöille (4) ja toinen pojille (määrä X). Asunto on valtava (7 makkaria) mutta neliöt menee lähinnä käytäviin ja hukkaneliöihin eli hyvällä suunnittelulla se ois oikeesti voinut olla huikean kiva!

Ihmiset tekee kodin, niinhän sitä sanotaan ja jopa tää meiän pyykinkuivatushuone (= olkkari/ruokasali) oli oikein ihana kun tytöt tuli lettukesteille eilen <3

Sijainti on todellakin tän kämpän suurin vahvuus, kävelen keskustaan 5-10 min, riippuu minne ja koululle 40 min (bussi alle 10 min) ja luonto alkaa melkein kotiovelta.

Loppukevennyksenä muutama "vain Norjassa" -juttu!

1. Fiskekaker, aika limaiset ja valkoiset kalapihvit joita tursuaa kaupan hyllyt ja joita meille karanteenissakin muutaman kerran tarjottiin.

2. Paikalliset työmiehet syömässä lounasta purjeveneen mastossa.

3. Pulkka/rattikelkkaparkki Mäkkärin edessä. Jokaisena lumipäivänä. Aika söpö Mäkkäri muuten?

Hike 4: Løvstakken

Eräänä aurinkoisena pakkaspäivänä lähdettiin mimmiporukalla aika ex tempore ihailemaan Bergeniä vastakkaiselta puolelta kuin kaikki aikaisemmat vuoriseikkailut. Silloin oli mun neljäs päivä ja neljäs vuori. Bergenin kaupunki sijaitsee siis seitsemän (!!) vuoren risteyksessä, siksi näitä vaellusmahdollisuuksia on näin käsittämättömästi ja kaikki on niin hurjan lähellä. 

Løvstakken meni kyllä tähänastisista haikeista ykköseksi, tää oli myös mun eka auringonlaskuhaikki ja siksi niin mielettömän upee. Olin kyllä muutaman kerran jo ollut auringonlaskun aikaan matkassa mutta oli huonompi keli niin ei juuri ollut iloa siitä. Tällä kertaa värit oli aivan uskomattomat, pastellin kaikki sävyt vaihtui lopulta erilaisiin kirkkaisiin keltaisiin. 

Henkeäsalpaavan K A U N I S T A. Alan uskoa että niin on kaikki Norjassa.

Tää haikki (mun sen päivän toka) ei ollutkaan kilsoissa kauheen rankka mutta paksu lumikerros metsässä toi hommaan oman haasteensa. Onneksi monet oli jo ehtineet sinne ennen meitä eli lumessa oli kyllä hyvä polku useimmiten valmiina. Alastullessa meillä olikin pientä vilppiä – liu'uttiin nimittäin kolmella löytöliukurilla ja muovikasseilla alas aina kuin mahdollista – eli kävelyä oli suurimmaksi osaksi "vaan" ylämäkeen! Siitähän vasta riemu repes kun viis 25-vuotiasta mimmiä laskee kilpaa liukureilla satoja metrejä. Posket punotti monta tuntia tän reissun jälkeen, kyllä oli muuten haukattu happea!!!!!!

Nopea ohje Løvstakkenille pääsyyn: Løvstakkveieniltä lähtee aika selkeä siksakkireitti ylöspäin. Jossain kohtaa kun ylempänä tie haarautuu, sitä kautta vois päästä toiselle pienemmälle tosi kivalle vuorelle, mutta tää varsinainen kohde on koko ajan ylös vasemmalle päin ja sen tunnistaa isosta kivikasatolpasta ja mastosta perillä.

Hike 3: Fløyen x2

Kolmas haikki (kolmantena päivänä) oli Bergenin kuuluisimmalle vuorelle, ikoniselle Fløyenille (320m). Se on paitsi kiva kevyehkö reippailu ylös mutta vuoren päällä on lisäksi söötti pikkukylä, missä on kahvilaa ja esim. ihania vuohia! Lähdettiin sinne lumipäivästä nauttimaan ja jo lähtiessä oli tiedossa ettei ylhäältä varmaan juuri näe mitään. Eipä nähnyt ei! 

Tiesin että sinne meen kyllä toistekin varmaan kymmeniä kertoja, kun ihan keskustasta on lähtö ja ilman lunta matkaan menis varmaan reilusti alle tunti, eli ei sen takia haitannut yhtään ettei ekalla kertaa maisemaa saanutkaan ihailla. Ihana ulkoilu, jolla saatiin todella nauttia norjalaisten talvipäivän ilosta – kuten sanottu sitä lunta ei täällä liikaa liian usein vissiin oo ja jengi oli aivan onnesta sekaisin. Kaikki laski näitä mutkittelevia kävelyteitä rattikelkoilla alas hurjaa vauhtia ja muutama törmäyskin valitettavasti nähtiin, niin sekaisin porukka oli tästä talven ihmemaasta.

Maisemaakin enemmän arvostin vuoren kuuluisien vuohien halimista. Alas tullessa, auringonlaskun lähestyessä pilvet kuitenkin väistyivät ja näin maiseman, tosin en ihan ylhäältä asti. Todettiin että ens kerralla mukaan pitää ehdottomasti saada liukuri niin on kivaa liukua alas!

No, heti seuraavana päivänä inspiroiduinkin vaan päiväkävelyllä käymään uudestaan samassa paikassa ja oli muuten vähän toiset maisemat!!!! Oli niin täydellinen aurinkoinen pakkaspäivä että kontrasti oli melkoinen. Lopputulos oli että päivä 4 lopussa oli jo 5 haikkia takana ja siis yhteensä 4 eri vuorta... Sporttivaihto on lähtenyt hyvin käyntiin!!!! Ja mitä löysinkään – puskaan hylätyn liukurin eli pääsin laskemaan mäen alas kuten edellisenä päivänä olin kateellisena katsonut muiden tekevän. Vauhdin riemua mielettömissä maisemissa, ja viikko lähti siten käyntiin oikein lennokkaasti.

Nopea ohje Fløyenille pääsemiseen: jatka vaan Bryggenin takaa Fløibanen-funikulaariasemalta suoraan keskustasta ylöspäin, ja vaikka mitä eri kautta pääsee perille, aikamoista siksakkia.

Lumipyrymaisemaa:

Samasta paikasta kirkkaan sään maisemaa:

Noi vuohet on kyllä kaikista lempparein kaikista bergeniläisistä tuttavuuksista. Vaikka yrittivätkin blokata kuvissa mun vuorimaisemaa ;)