Monet muut vaihtarit tuli muutamia päiviä ennen mua tänne ja on siks ehtinyt tehä jo vaikka mitä vaellusretkiä, ja oon tietty lisännyt kaikki omallekin listalle että pääsen nauttimaan karanteenista täysillä heti tänne saapuessani. Viikonlopuksi oli luvattu lunta ja sadetta, mutta kävi kutsu vaeltamaan ja en tietenkään kysellyt mihin oltiin menossa vaan laitoin paljon päälle ja lähdin messiin. Ihan naurattaa tätä peiton alla kirjoitellessa, oispa sitä tiennyt mihin oli ryhtymässä! Tai no, onneksi ei tiennyt koska sitten ei ehkä ois lähtenyt ja ois jäänyt tää mahtava päivä väliin!!!!
Stoltzekleivenillä koettiin nimittäin parin itävaltalaisen ja toisen suomalaisen kanssa monenlaista extremeolosuhdetta ja -maastoa. Pakkasta oli aste tai pari, aika harmaa ilma. Tällä kertaa portaita oli vaivaiset 722 mutta ne oli usein tyyliin 30 cm korkeita ja jäässä, superjyrkkä tie ylös muutenkin. Mentiin siis välillä ihan nelin kontin ettei kävis huonosti. Tällä kertaa ei sentään norjalaiset juosseet ohi, heidänkin oli pakko kävellä. Tällä retkellä lisättiin ostoslistalle piikit/liukuesteet kenkien alle, ne tulee todella tarpeeseen tässä lähikuukausina.
Ylösmenon ennätys on reilut 8 minuuttia?!?!?!?!?! Toki silloin ei ole jäätä ja lunta haittaamassa menoa mutta kyllä meillä noin tunti sinne huipulle kesti. Kun päästiin perille, tuuli ja viima oli aivan uskomaton, en kuullut tyyliin mitään noin tuntiin kun pipo ja huppu oli ihan välttämättömät ja kauhea humina. Onneks sain pipon ja huivin peittämään melkein koko naaman niin pysyin jokseenkin lämpimänä. Huipulla ois aina kiva syödä vähän välipalaa mutta ei tänään – siellä myrskyssä ei todellakaan halunnut istua alas ja yrittää syödä jotain, saati ottaa hanskoja pois!
Meinattiin tehdä vähän pidempi lenkki ylhäällä, siellä oli ihana vuoristojärvi ja ois ollut paljon muutakin mutta lähdettiinkin toista kautta, vähän oikoreittiä alas ihan vaan sen takia että pimeä oli kohta tulossa ja metsään ei kyllä oo kiva jäädä säkkipimeessä, varsinkin kun on liukasta ja jyrkkää maastoa. Tätä on oikeestaan aika vaikee kuvata sanoin mutta oli kyllä hurjat olosuhteet jopa näin toisen päivän Bergen-vaeltajalle...! Kaiken sen arvoista tietysti, ihanat ihanat maisemat.
Naurattaa ihan mihin kaikkeen tääkin yllytyshullu lähtee mukaan. Aamulla herätessä viilsi pohkeita jo valmiiks ja nyt kahden päivän täällä olon ja parintuhannen portaan treenin sekä muutaman kymmenen kilsan ylämäkikävelyn jälkeen oon kyllä ihan rampa. Seuraavien päivien seikkailuja odotellessa!
Nopea ohje Sandviksfjelletille/Stoltzekleivenille pääsyyn: osoitteesta Fjellveien 13 alkaa se brutaali porrasreitti ylös. Huipulta pääsee kätevästi Fløyenille jos haluu samalla reissulla käydä, ja kyltit näyttää tien siis vaikka mille muulle huipulle. Skredderdalen-kylttiä seuraamalla pääsee helpoiten alas vähän oikoreittiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!