Pitkästä aikaa reissuun!

Harvoin tehdään näin spontaaneja reissuja kuin tämä! Oltiin just tasan kaks viikkoa kotona ja lähdettiin kolmen päivän varoitusajalla pikku haikkireissulle mimmiporukalla. Yks vaihtarikaveri sai idean päiväreissusta Folgefonnan kansallispuistoon (valkoinen alue kartassa), ja sit mä lähdin kehittelemään yhden yön reissua tästä ja lopputulos oli, että lähdettiin torstaina viidistään suomi-itävaltaporukalla haikille ja yön yli mökille, ja perjantaina 14 suomalaista ja saksalaista seurasi perässä päiväreissulle. Tää reissu oli just siitä niin mahtava ettei odotettu juuri mitään, lähettiin vaan kattomaan että mikä homma, ja loppupeleissä tää olikin aivan u s k o m a t t o m a n siisti reissu!!!

Kohteena kahden tunnin vuonoristeilyllä oli Rosendal (punainen nappi kartassa). Jo tää vuono-osuus oli niin uskomaton että haukottiin ihan henkeä – miten meiltä kotiovelta voi lähteä tämmönen paatti tämmösiin maisemiin. Siellä oli muuten me 5 ja noin 5 muuta matkustajaa joista kukaan muu ei mennyt kannelle ihailemaan maisemia eli ihan VIP-risteilyllä oltiin.

Perillä Rosendalin piiiiikku kylässä käytiin huiputtamassa 890 metriä korkea Malmangernuten. Oli muuten rankin haikki Norja-aikana (Bergenin vuoret ei oo näin korkeita tai jyrkkiä). Keli muuttui yhtäkkiä aivan täydelliseksi ja nautittiin vaan elämästä niin täysillä. Nauratti kun törmättiin yksiin norjalaisiin eläkeläisiin (jotka kepeästi kipusivat tätä superjyrkkää, melkein pystysuoraa haikkireittiä) ja he olivat ihan vaikuttuneita että opiskellaan tässä meidän kauppakorkeakoulussa (aika maineikas koulu) – "siellä on varmasti tosi haastavaa opiskella!". Vastasin vaan että "juu-u, mitä luulet kun ollaan täällä haikkireissussa keskellä torstaipäivää!" ja naurettiin makeasti päälle. Oli niin huikean ihana päivä että annetaan kuvien puhua puolestaan. 

Muutamat "lunch with a view" ja "snack with a view" tauot pidettiin, kyllä maistuu sentään ihan mikä tahansa ruoka 10 kertaa paremmalta noissa maisemissa ja ulkona kaikkensa antaneena! Jos jotain on opittu tässä haikkivaihdossa niin hyvien eväiden tärkeydestä ja siitä mitä oikeesti hyvät eväät on. Sinne loppusuoralle oli muuten nepalilaiset sherpat rakentaneet 600 kiviporrasta, aikamoinen työreissu ollut heillä.

Kysyttiin tätä yhtä eläkeläispappaa ottamaan kuva ja oli taas hyvä muistutus että kannattaa miettiä ketä pyytää ottamaan matkakuvansa: kuva joka haluttiin oli tämä (toisella yrityksellä tämä siis saatiin):

Mutta kuva joka ensiks saatiin oli tämä (mitä niistä maisemista niin väliä):

Lopputulos:

Oltiin siis ilman autoa liikkeellä tuolla korvessa ja oli pakko varmistaa ettei missata viiden tunnin (!) välein illalla kulkenutta bussia. Ehdittiin just sopivasti ruokakauppaan ja nälkäisinä kuin sudet päästiin puolen tunnin bussimatka (auringonlaskun upeutta ihaillen) Sunndalin vuonokylään ja sieltä varaamaamme camping-alueen mökkiin. Oltiin varattu netistä noin kymmeniä vuosia vanhalta rotiskolta näyttävä pikkutupa, ja mikä meitä odotti?? Mieletön just rempattu ja super kodikas ihana mökki, jossa ois viihdytty pidempäänkin! 

Meidän tacodinneri ja corona-bisset ei oo koskaan maistunut niin hyvältä kun tolloin kun ihan puolikuolleina raahauduttiin perille ja sit meitä odotti tää ihana, vuonojen ympäröimä oma pikku lomakoti. Koko lysti maksoi sen hurjat 14 euroa per napa. Oli pakko laittaa jälkeenpäin omistajalle viestiä että ei kyllä nettisivujen perusteella moni vuokraa tätä mutta me on laitettu nyt sana kiertämään vaihtaripiireissä että tän parempaa mökkiä näistä maisemista tohon hintaan ei voi kyllä mistään saada! Hierottiin hartioita ja pelattiin korttia ja mentiin aikaisin nukkumaan jotta voitiin herätä kuvankauniisiin maisemiin aamulla aikaisin. Millepä muullekaan kuin.....

...AAMU-UINNILLE!!!!!!!!!!! Meidän itävaltalainen vahvistus uskaltautui mukaan ja pakko kyllä sanoa että hän joutui suoraan syvään päätyyn. Oli SAIRAAN kylmää vettä. Ja aivan sairaan kirkasta – siellä oli niin paljon meritähtiä että oli varmasti tosi puhdasta vettä. Mikä alku päivälle, en oo kyllä ikinä nähnyt meritähtiä pohjoisessa. Naurettiin että oispa tää Lisa tiennyt mihin joutuu kun lähtee neljän suomimimmin kanssa reissuun kohti tuntematonta.

Ja sitten lähdettiin kuvankauniille aamukävelylle ja meditaatiolle vuonojen ympäröimänä. Ai että, mietittiin taas että mitä me on tehty ansaitaksemme herätä täältä??????????

Kun koko porukka oli kasassa, käytiin vuorien ympäröimällä Bondhusvatnet-järvellä kattelemassa. Tää tän päivän setti oli hyvä palauttelu meille eilisestä, koska tää parin tunnin haikki oli aika tasaista ja leppoisaa – kuten aina, kauniissa maisemissa tietysti. Kiva supersosiaalinen päivä taas mutta aika intensiivinen näille Bergenistä matkanneille, kun matkoihin meni kuitenkin yhteensä noin 7 tuntia. Oli aika pilvinen päivä mutta silti oikein tunnelmallista. Nyt oltiin siis Folgefonnan kansallispuistossa, ja tää Folgefonna on Norjan kolmanneks isoin jäätikkö. Oltiin ihan sen reunamilla että ite jäätikölle ei nyt päästy tällä reissulla mutta siistiä oli kaikki tää kombo karuja jäälohkareita ja lumisia vuoria ja näin!

Kotiuduttiin perjantai-iltana ja oltiin superonnellisia että keksittiin tälle reissulle lähteä. Joskus ne spontaanit ideat on niitä parhaita. Oli hämmentävää kun paluumatkalla meidän bussi ajoi yhtäkkiä lautalle ja siellä sit mentiin yhen vuonon halki lautan kyydissä bussilla. Sitä ei meinannut aluksi edes tajuta kun tuntui vaan että pysyttäis paikallaan mutta nähtiin että maisemat liikkui kyllä. Semmoista!

Borta bra men hemma bäst

Ja niin se reissut vaan loppui ja koulunkäynti ja arki jatkui. VIIIIITSI VITSI, tässä kirjoittelen pääsiäisloman alkajaisiksi, tiedossa 9 päivää reissussa. Tässä välissä on kuitenkin ehditty käymään yhdellä (!) liveluennolla – joka jäi muuten kevään ainoaksi, meille ilmoitettiin eilen että loppukevään onkin vaan digiluentoja. Tämä ei haittaa sitten yhtään kun luentoja on pääsiäisen jälkeen ehkä noin 15 tuntia yhteensä, koulu nimittäin loppuu jo huhtikuun puolivälin paikkeilla kokonaan, kurja juttu. Ainiin, ja käytiinhän me tässä välissäkin jo yhdessä reissussa, siitä lisää ens postauksessa.

On sitä vaan usein miettinyt että miten tällasen viiden kuukauden loman jälkeen voi ees palata sellaseen vastuuarkeen, kun nyt on saanut vaan ite olla oman onnensa herra. No, ehkä se voi tuntua ihan kivaltakin alottaa kesäkuun puolivälissä työt ja kokea itsensä tarpeelliseksi! 

Joka tapauksessa, oli ton Tromsø-Svalbard-Oslo-keissin jälkeen pientä "post-holiday depressionia" (loman jälkeistä alakuloa) ilmassa mutta onneksi koti-Bergenistä löytyy aina porukkaa jotka haluu hengata ja elämä on just aika spontaania että hyvin nopeasti saattaa tyhjä viikonloppu vaihtua täyteen! Oli superkivaa nähdä kaikkia luokkalaisia kuitenkin melkein parin viikon yhtäjaksoisen reissailun jälkeen. Ekana viikonloppuna takaisin kotona päästiin muuten vihdoin käymään paikallisella "Allas Sea Poolilla", ihanassa lämpöallas/meri/saunakompleksissa aika keskustassa, se oli ollut suljettu jonkun aikaa rajoitusten takia. Hauska että sama Nordnes Sjøbad on ollut tuossa jotain 110 vuotta eli perinteikäs uimapaikka! Ei varmaan tarvitse mainita ettei ollut kummoinen sauna mutta paremman puutteessa sekin kelpas. Vettä ei saanut tietenkään heittää kiukaalle, just varmaan koska jengi ei tajuu ja heittäis merivettä sinne. No, tällä hetkellä 55 päivää jäljellä kunnes pääsee kunnon mökkisaunaan ja muuta. Kylmäuintikärpänen on kans puraissut vaikka ketä ja nyt on käyty kyllä aika ahkerasti myös ulkkarien kanssa uimassa – siistiä!

Tänne oli meidän reissun aikana ehtinyt tulla ihan KEVÄT eli kaikki samat haikit jotka oli jo tehty, monet useampaan kertaan, näyttää nyt ihan eriltä. Ja kerroksia on voinut vähentää, jopa repäisin tässä yks päivä ja haikkasin vaan haikkihousuissa ilman hiihtokerrastoa!!!!

Se eka kokonainen Bergen-viikko alkoi sitten oli huikean ihanalla haikki-iltapäivällä – oli luvattu sadetta koko viikoksi niin täällä aina kun paistaa aurinko tai ainakin kun ei sada, pitää lähteä ulos. Lähdettiin taas tekemään sitä mitä me bergeniläiset parhaiten osataan... Seuraa bergeniläinen maanantaivitutus muutamaan kuvaan tiivistettynä:

Muuta hengailua kotiinpaluun jälkeen oli leffailta opiskelijatalojen alakerran leffateatterissa ja yhen ukrainalaisen pitämät synttärikutsut koko luokalle. Sitten pidettiin skagen-ilta tyttöjen kanssa – olihan meillä sentään parin viikon jutskat ja juorut rästissä!! Yhtä jälleennäkemisen riemua oli kyllä eka viikko!

Kävin muuten myös ekaa (!) kertaa Bergenissä ulkona syömässä – mentiin nimittäin tyttöjen kanssa brunssille. Tää täyssulun pelko mitä media välillä lietsoo on hauska ilmiö, kun jengi haluu yhtäkkiä ihan hirveesti kaikkialle kun "se voidaan kohta sulkea!". Tuli taas todettua iskän kuuluisa motto "jos hyvin haluaa syödä niin kannattaa syödä kotona" vaikka olikin kiva käydä kokemuksen takia edes se kerta jossain ulkona... Ei vaan käytiin me kerran myös sushilla tässä samassa täyssulun pelossa ja se oli kyllä tosi hyvä setti.

Tein muuten tässä just talviuintiennätykseni – 5 minuuttia!!!!!!!!! Mun yks saksalainen uintikaveri on ihan huikee yllytyshullu ja en voi lähteä vedestä kun hän heittää että "minuutti vielä!". Joukossa tyhmyys tiivistyy!

Joka päivä kun on juostu kaiken maailman varusteet laukussa ympäri kylää niin yksi päivä mentiin sitten bingoiltaan toiseen opiskelija-asuntolaan. Palkintona ois ollut Norjan kansallisruokaa eli pakastepizzoja (siis kaikki meidän tuntemat norjalaiset elää tyyliin vaan niillä) mutta ei tullut voittoa. Oli jotenkin tosi kiva fiilis nähdä noin 50 henkeä samassa tilassa!! Iso tila oli siis ja istumapaikat kaikille niin se oli ihan sallittuakin. Toi pakastepizza on ilmeisesti Norjan myydyin ruokatavara ja nekin maksaa täällä siis jotain 7-9 euroa helposti???

Järjestettiin myös CEMSin kanssa "Running cocktails" eli kierrettiin kämpästä toiseen yksillä ja aina treffattiin eri porukka jokaisessa kodissa/asuntolahuoneessa. Tää on just esimerkki siitä miten 10 hengen kokoontumisrajotuksilla voi myös saada huikeet bileet aikaseks ja oikeestaan sitä oonkin välillä miettinyt että miten ennen pystyi ees pitämään vaikka jotain 30-40 hengen illanistujaisia – mihin kaikki mahtui ja ethän sä kuitenkaan kaikkien kanssa ehdi juttelemaan. Eli tavallaan tää 10 hengen kokoontuminen on monella tapaa hirveen kätevä, mahduttiin mihin tahansa pieneen koppiin ja puhuttiin aivan varmasti jokaisen kanssa ja jopa kaikki yhdessä keskustelussa. Making the best out of the situation! Mun laskettelureissulta kotiin tuoma bilepuku pääsi ekaa kertaa Bergenissä radalle.

Tokaan viikonloppuun mahtui myös hauska ihmisten luovuuden korona-aikana osoittava tapahtuma eli online paint n' sip. "Maalaa ja tissuttele" on siis ihan yleinen juttu vanhasta maailmasta, mutta tää oli nyt muutettu tällaiseen muotoon meidän yliopiston tapahtumaviikolla että tää yks norjalainen mimmi ilmoitti meidän porukan tähän tapahtumaan, meille lähetettiin canvas-maalauspohjat ja akryylivärit siveltimineen. Sitten maalauksenopettaja kävi vaihe vaiheelta videon välityksellä läpi tätä maisemaa jota maalattiin ja näin me kaikki saatiin muistoks kiva taulu (kaikki vähän sovelsi sitä oikeeta ohjeistusta, mun on toi oranssilla taustalla). 

Huikeen hauskaa kun kukaan ei ollut tosiaankaan mikään taideihminen ja silti saatiin ihan makeet väriläiskät kaikkien huoneisiin. Toi on siis vuonomaisema jos jäi epäselväksi. Mut kaikista kivointa oli just tää yhdessä tekeminen, hyvin rentoa ajanvietettä (paitsi että opettaja meni välillä niin nopeesti että tuli kauhee stressi pysyä perässä – eikä todellakaan ehitty mitään tissuttelemaan kun kiirettä piti sutia menemään).

Vielä maaliskuun loppuun asti on meillä tää talviuintihaaste yhessä kahvilassa eli sunnuntaiaamuisin kun käy pulahtamassa, saa ilmaisen kupin kaakaota. Aika loistava markkinointitemppu, siellä on aina kymmeniä vaihtareita kaakaolla ja sitten ostetaan välillä pulla kaveriks. Ihana sosiaalinen tapa aloittaa sunnuntai. Tehtiin sinne retki meidän kerhon kanssa myös just ja moni joka ei ois ikinä keksinyt kotimaassaan käydä talvella meressä on nyt sit käynyt! Toi kahvila sattuu myös olemaan kotoisin ikinä niin siellä on sit ihana hengailla ja parasta kun saa pukea sisällä (!).

Oon vähän myös käynyt juoksemassa, niinku yks vaihtarikaveri sen sanoi, "aina kun ei oo darra pitää käydä juoksemassa" (ilmeisesti näitä päiviä ei oo turhan usein?). Ite ehkä oisin ajatellut enemmän että aina kun ei sada mutta se on tällä hetkellä mahdotonta kun sataa vaikka viikon putkeen. Eli on täytynyt opetella hammasta purren juoksemaan vaikka kaatosateessa. Meidän juoksutapahtuma johon tähdättiin, Bergenin puolimaraton 24.4.21 peruttiin (siirrettiin syksylle) mutta on päätetty juosta silti ilman tapahtumaa, meitä oli joku 5 ilmonnut. Joka kerta, satoi tai paistoi, on vaan niin kaunista kaikkialla että kyllä kelpaa täällä juosta.

Yhen tiistain paras idea oli kyllä aamu(yö)haikki auringonnousuun – 5:20 herätys ja 6:00 treffit lähtöpaikalla. Oli todellakin kaiken sen arvoista kun saatiin nää aamupalamaisemat:

Vähän oli höntti olo ja päikkäreitä tarttin silloin mutta kyllä oli energinen fiilis kun ysin aikaan oli jo haikattu, syöty aamupalat ja halittu vuohia ennen kun meni luennolle koneen ääreen nököttämään. Samana päivänä käytiin myös kerhon retkellä trampoliinipuistossa, jossa ei muuten ollut kuin alle 10-vuotiaita meidän lisäksi!

Ja se kuuluisa kevään ainoa liveluento vielä ihan kuvatodisteella – oltiin kokonaiset neljä tuntia tän vaihdon aikana huippuhienossa uudessa auditoriossa Global Leadership Practice-kurssilla (kansainvälisen johtamisen kurssi). Hauskaahan tässä on se, että meidän yliopisto NHH on ollut rempan takia kiinni tyyliin vuoden ennen koronaa, ja nyt sit koronan takia taas liveluennot peruttu vaikka kirjastolla ja näin saakin ainakin vielä käydä. Kannatti rempata superhieno koulu!

Tässä kooste kotiinpaluun jälkeisistä Bergen-kuherrusviikoista – ei paljon kotona vanhennuttu! Pian seuraa jymypaljastuksia siitä, mitä "koti" mulle nykyään on!!!!!