Lofooteilta kun kotiuduttiin ei tosiaan ollut aikaa jäädä kotiin toipumaan reissusta... Jäljellä oli nimittäin alle viisi vuorokautta Bergenissä ja siitä syystä oli oltava yötä päivää menossa. Kävin lauantaina Bergeniin palattuani heittämässä kamat kotiin ja moikkaamassa meidän hollantilaista Oslossa opiskelevaa vaihtarikaveria jolle olin antanut huoneeni lainaan muutamaksi yöksi reissun aikana, ja lähettiin sitten ekaa (!) kertaa baariin!! Korona-ajan baari-ilta oli monella tapaa hyvin erilainen kuin ennen vanhaan mutta se erilaisuus ei tehnyt siitä yhtään huonompaa:
– Piti olla pöytävaraus
– Tilaus tapahtui sovelluksen kautta pöydästä
– Ei saanut tanssia muuta kuin istualtaan pöydän ympärillä...
– Maskia piti pitää aina vessaan mennessä
– Pilkku tuli kl 22
Tanssikielto toi luovia ratkaisuja kehiin: tanssittiin matkalla vessaan ja pidettiin vessassa reivit. Aikainen pilkku tarkoitti tietysti, että tyyliin puolet meidän kerroksesta lähdettiin yhdessä jatkoille, eli tässä taas nähdään koronarajoitusten epäloogisuus. Ei ois ees juteltu niille jos meitä kaikkia ei ois heitetty yhtä aikaa pihalle kl 22 kun ilta oli vasta nuori. Oli kivaa nyt viimeisen viikonlopun kunniaksi päästä tsekkaamaan Bergenin yöelämää tänkin verran!!
Sunnuntaina olikin vuorossa meidän opiskelijajärjestö CEMS Club Bergenin viimeinen tapahtuma, yksinkertaisesti Final Event. Oli super rentoa vaan grillailla auringossa ja tanssia kunnes aurinko laski. Olin myös onnellinen että tää siirty muutaman kerran huonon sään takia ja pääsinkin lopulta mukaan, alunperin ois ollut meidän reissun aikana mille ei tietty ois voinut mitänä! Ihana jäähyväisiltama ihanien ihmisten kanssa.
Maanantaina oli yks elämäni hauskimmista päivistä, nimittäin 17. mai eli Norjan kansallispäivä. Siitä tulee erillinen kuvapläjäys ja hehkutuspostaus.
Tiistaina pidettiin ihana brunssi maanantain jämistä ja sit oli pakko järjestää elämää kasaan, siivota huonetta luovutuskuntoon ja tajuta että pikku hiljaa kahden päivän päästä olis tääkin seikkailu ohi. Illalla näin mun hallitusta ja oli tosi kiva hetki siinäkin käydä läpi meiän hyvin intensiivistä kevättä. Outoa että kohta ei sit nähä pitkään aikaan ainakaan kun kuitenkin viimeset 6kk ainakin oltu yhteydessä ellei nähty melkein päivittäin ja järjestetty noin 25 tapahtumaa.
Keskiviikkona pidettiin kiitosbrunssi meidän järjestön tiimiläisille eli meitä tapahtumien järjestämisessä auttaneille noin kymmenelle hengelle. En tiedä mitä ajattelin kun sekin piti järjestää mun vikana päivänä mutta siitäkin selvittiin...! Siellä sanoin sit heipat kaikille luokkalaisille. Moniin tulee varmasti törmäilemään ainakin lähivuosina, koska jokaisessa Euroopan kaupungissa on melkein joku meidän luokalta eli mihin vaan reissuillaan suuntaa, aivan varmasti voi treffata jonkun. Silti haikeeta kun niin tiiviisti tässä nähty ja tehty kaikkea koko kevät.
Olin aikaa sitten jo miettinyt että pitää joskus käydä testaamassa Fløyen-kukkulalle menevä "ylämäkiratikka", mutta aina vaan oltiin haikattu sinne ja takas eikä ikinä otettu junaa. Eli kävin sitten senkin suorittamassa viimeisenä iltana ja ei ollut kovin kummoinen – tulipa kuitenkin testattua.
Keskiviikkoiltana eli mun vikana iltana oli sitten rakkaan ystävän synttärijuhlat!!! Mulle sanottiin jo kuukausia sitten että ennen 19.5. en saa lähteä ja siks ostin lennot seuraavalle päivälle eli 20.5. Ihanaa ettei tää ilta mennyt yhtään itkeskelyks vaan oli pelkkää onnellisuutta. Päivänsankari oli tosi iloinen juhlistaan ja kaikilla oli kivaa tolla kivalla uimapaikalla vanhassa Bergenissä missä on ennenkin vietetty kivoja hetkiä. Mäkin olin tässä kohtaa tehnyt kaiken lähtövalmiiksi eli pystyin relaamaan ja vaan nauttimaan lempparien seurasta!
Puoli seiska tulin kotiin ja ysiltä luovutin avaimet... Sitten mentiin lempparien kanssa viimesen aamun herkkuaamupalalle mun lempikahvilaan mun kotikadulle, joka näkyy tässä ekassa kuvassa:
Olin maailman onnellisin kun kaikki mimmit tuli saattamaan kentälle, ja samalle lennolle Osloon osui myös reissuaan Bergenin hauskuuden takia pidentänyt hollantilainen vieras.
Aika herkät paikat oli sit kentällä kun eilisen synttärisankari lauloi ja soitti mulle sanoittamansa biisin PMMP:n Pikkuveli-biisin tahtiin <3 Meillä oli kunnon seremoniat siellä, varmaan melkein tunti höpöteltiin kaikenlaista ja todettiin että miten olikin niin surullinen mieli vaikka 4/5 meistä näkis jo kesäkuun puolivälin paikkeilla eli ei oltais kuukauttakaan erossa. Ehkä vaan just se fiilis että mä olin eka joka lähti Bergenistä ja siitä alkoi kaikki tajuta että koko ihanan vaihdon loppu läheni :(:(
Tammikuussa kun me Bergeniin saavuttiin niin
Ihan heti melkein kunnol mätsättiin
Ja nyt on sun aika lähtee kotiin
Mut onneks voidaan palata huikeisiin muistoihimme moniin
Pysy aina sielunsiskona, just tollasena ystävänä
upeena
Ei mikään välimatka meitä erota
Huippuvuorien reissu ja haikit mahtavat
Spontaanit ideat ja bileet jotka vaan jatkuivat
Sielunsisko oot myös tulevaisuudessa
Elämästä mun kanssa, elämästä mun kanssa
täysil nauttimas
