Juhannusviikonlopun teema: suomalaisia ja serkkuja

Juhannuksena oltiin 'junkilla' eli isolla veneellä viettämässä aurinkoista kesäpäivää hyvän ruoan, juoman ja seuran merkeissä! Ihanaa, että suomalaisten yhteisön voimin kokoonnuttiin juhlimaan jussia koska muuten ois saattanut olla koti-ikävä, niin tärkee päivä vuodesta että oli kiva jakaa se muiden kanssa joille se merkkas enemmän kuin normi kesälauantai. Meitä oli suureks osaks vaan suomalaisia mutta muutama poika/tyttöystävä tai aviopuoliso tai työkaveri oli tuomassa kansainvälistä meininkiä - ainakin Brasiliasta, Hong Kongista ja Ausseista!

Nää junkit on tosi yleinen juttu täällä, kaveriporukat tai entuudestaan toisille tuntemattomat ihmiset vuokraa veneen ja ajelehtii päivän, meillä oli ankkuri pohjassa aika pitkään tossa hyvässä spotissa. Sitten hypeltiin mereen laivan katolta, laskettiin vesiliukumäkeä, pompittiin vesitrampoliinilla, tanssittiin suomimusan kuten J. Karjalaisen ja Eppujen ja Antti Tuiskun ja Kaija Koon tahtiin... Pääsin myös kokeilemaan ja opettelemaan wakeboardingia, eli moottoriveneen perässä 'lumilautailua' pitkästä vaijerista kiinnipitäen. Siisteimpiä ja villeimpiä juttuja mitä oon ikinä tehnyt!

Grillattiin myös itse veneessä. Oikeesti päivä meni ihan liian nopeesti, 10-18 oltiin reissussa ja tunnelma katossa koko ajan vaikkei kattoa ollutkaan. Oli tosi kiva tutustua kaikkiin, kuulla jengin tarinoita siitä miten tänne päätyi ja miten päätyi jäämään.. Meitä oli uusia HK-laisia, pitkäaikaisia ja sit pari matkalaistakin eksynyt mukaan! Aurinko paistoi paljon, välillä pilviä ja yks viiden minuutin sadekuuro, lämmintä oli reilu 30+. Onneks - veneessä ois ollut vähän kurjaa vaikka kaatosateella ja ukkosella... Erittäin hyvä ellei täydellinen päivä - juhannuksen checklististä puuttui vain kokko! 

Koko viikonloppua kun ei voitu veneessä viettää, lähin sit sunnuntaina kevyelle retkelle mun kolumbialaisen kaverin kanssa. Oltiin kumpikin vähän hapoilla, joten Monkey Hill sopi hyvin retkikohteeksi. Tarkoitus ei ollut niinkään hikata vaan nähdä apinoita. Käveltiin varmaan 2-3 km yhteensä koko setissä ja sekin ihan tasaista maastoa, tehtiin Kam Shan Family Walk vaan apinoiden kukkulan tuntumassa. Uusi lemppariasia maailmassa ja paras krapulalääke on katsella emoapinoita imettämässä pikkuapinoitaan, melkein liikutuin kyyneliin, niin söpöjä ne oli... Ja välillä pienet hyppäsivät emojen masuihin kiinni roikkumaan ja emot jatkoivat kävelyä. 

Ne apinat oli aika aggressiivisen oloisia ja netissäkin siitä varoiteltiin - ruokkiminen ehdottomasti kielletty ja mitään muovipusseja tai ruoan näköistä ei saa kantaa siellä, ei tuijottaa silmiin, korottaa ääntä yms. Villieläimiä ne kuitenkin ovat vaikka suloisia kuin mitkä! Pelotti ihan välillä kun tuntui että ne lähti seuraamaan. Niitä asuu 80 % Hong Kongin apinoista tuolla! Tuhansittain. Ihanan terapeuttista katsella niitä nyppimässä kirppuja toisiltaan ja kävelemässä punaiset pakarat helottaen! Eipä taas tarvinnut tuollakaan ajatella mitään, vaan tuijotella noita otuksia tekemässä temppujaan. Nähtiin yks invalidiapina jolta oli puoliks katkennut yks raaja. 

Tää ei siis ollut mikään eläintarha tai -puisto vaan nimenomaan apinoiden luontainen asuinpaikka. Hassu ajatus että asut jotain alle 10 km apinoiden asuinpaikasta tai ylipäätään että noita voi luonnossa olla noin valtavasti tällasessakin maassa jonka kuvittelee vaan pilvenpiirtäjiks. Noi on levinneet luultavasti lemmikkiapinoista 1920-luvulla, ihmisen huolimattomuuden vuoksi apinat on vallanneet kokonaisen kukkulan!

Kontrastien kaupungissa paluu Kowloonin sunnuntaihulinaan oli aika hassua taas kun pari tuntia on kuunnellut vaan apinoiden kaakatusta! 2 kuukautta oikeestaan ilman länsimaalaista ruokaa - käytiin pizzalla. Se oli niiiiiiiiiin hyvää. Viime slice pizzaa oli Mikkelin Anforassa 2 kk sitten. Näin se elämä heittelee!

Valoja, hikeä ja sumua

Miten yhteen viikkoon voi mahtua täällä 10x enemmän asioita kuin härmässä??! Tuntuu että täällä vuorokaudessa on tuplamäärä tunteja... Tai sit nukun vaan niin paljon vähemmän!

Juhannusviikko oli k u u m a. Ihanaa kun sateesta päästiin toistaseks eroon. Superhiostava ja kostea keli tuli takaisin mutta tietty mieluummin se. 

Lisähikeä pintaan saatiin sekä ma että ti salsassa, se on sitä kivempaa mitä enemmän käy ja oppii! En enää tekis muuta. Sit olin viel nyt sunnuntaina bachatassa eli vähä eri tempoo ja toisenlaista lattaritanssii. Kivasti käy jengiä noissa, tapaa kaikenmaalaisia ja -ikäisiä tanssista tykkääviä.

Tiistaina tehtiin kiva turistijuttu ja mentiin vihdoin kattoo Tsim Sha Tsuille pilvenpiirtäjiin heijastettavaa valoshowta, jokaa menee musiikin tahtiin. Löydettiin myös täällä tähän asti yks parhaista ruoista - kokonaisen ananaksen sisään riisiä ja kanaa ja ananasta. Mennään ihan varmasti uudestaan!

Kävin testaamassa keskiviikkoaamun boot camp -treenin ja siellä oli tunnelma katossa sateesta ja aikaisesta kellonajasta huolimatta... Hitsi miten energistä porukkaa, ite ihan silmät ristissä ja muut vaan hurraa toisille! Sielläkin tietty suomiyhteyksiä vaikka kuinka, esim yks pariskunta, espanjalainen ja itävaltalainen, tavannu Suomessa vaihtovuotenaan. Tosi monilla täältä myös suomalaisia ystäviä - vaikka meitä on täällä vaan muutama sata (300?) - tai reissannut muuten vaan!

Ei tulis yksin treenaamisesta mitään mutta onneks on tarpeeks hulluja kavereita! Käytiin torstaina kuolemassa crossfit-tunnilla, tuli ihan luuseriolo kun muut ihan teräskunnossa ja me rikki... Taas yks sali lisää kokeiltu ilmaislipulla!

Ranskalaiset on aloittaneet kauniin torstaiperinteen - grillauksen Deep Water Bay -rannalla. Siellä oltiin aamuyöhön, grillattiin makkaraa, pihviä, maissia ja uitiin 26-asteisessa merivedessä. Vartti bussilla keskustasta tohon ihanaan poukamaan ja taas helposti lomafiilis työpäivän jälkeiseen iltaan! Täällä tosi usein unohtaa mikä aika ja paikka ja päivä on, kun koko ajan tommosia surrealistisia hetkiä ja niin ihme spontaaneja juttuja!

Ja perjantai olikin juhannuksen etkot - nimittäin päästiin töistä jo kello 11! Olin niin onnellinen kun aurinko paistoi täysillä ja 30+ ja käytännössä vapaapäivä. Täydellinen päivä siis lähteä hikelle Hong Kongin toiseks suurimmalle huipulle Lantau Peakille - yks parhaista näkymistä kuulemma. Hmm. Sade alkoi kun päästiin reitin alkuun ja ei jatkunut kauan mutta sumu ei hälvennyt. 934 metriä korkee huippu mut näkyvyys noin kaks metriä. Googlen kuva näkymistä:

Meidän kuvat.........................

Parhaita noi kuvat muista patikoijista sumussa. Oikeesti oli hyvä kattoo kun porukka vaan katos sumuun, ihan tyhjyyttä vaan kaikkialla.

Oli taas hauska setti toi retkiseuran löytäminen.. Eihän kukaan oo vapaalla päivisin arkena mun kavereista mut sit tuli tuol grilli-illassa puhetta ja toi yks ranskalainen poika oli moikkaa sen kaverii täällä - sehän lähti sit seuraks ja oltii siis tunnettu joku 12h ennen ku lähettii koko päiväks tonne luontoon samoilee! Kyllä muuten on aikaa tutustua ku kävelet vaa sumussa eteenpäin ja juttelet joutavia! Ei haitannu kyl silti fiilistä ettei maisemia nähty koska on vaa nii rentoo mennä tuol tropiikissa ja ihan tosi hyvää liikuntaa kipuu vuorenreunaa, keskittyy vaan siihe olennaiseen että katsot etees ja varpaisiin ettet liukastu. 

Tää Lantau Peak oli siis Lantaun saarella jossa on myös lentokenttä ja Disneyland ja kai 70 km hikereittejä ja kauheesti kukkuloita, näkymät ois siis ollu varmasti näkemisen arvoset! Mutta en mä tiedä loppujen lopuks mitä parempaakaan tekemistä mulla ois perjantaina päivällä ollut kun ulkoilla ja tutustua uuteen kivaan heppuun, oli se sit sumussa tai ei!

Kun laskeutuessa yhtäkkiä pilvet vähän rakoili ja nähtiin edessä 'Big Buddha', maailman isoin buddhapatsas (34 metriä korkea) Tian Tan, ihan silmiin sattui nähdä jotain kun oli vaan ollut valkoista kaikkialla monta tuntia! Huipulla nähtiin siis alle 10 sekuntia sinistä taivasta, siinä se! Hike oli vaan joku 5 km mutta rankin mitä oon täällä tehnyt, ihan tappoa nousua vaan.

Laskeutuessa mentiin myös Wisdom Pathin läpi, infinityn muodossa tollasia puupölkkyjä.. Ja Buddhan edessä kurkattiin Po Lin luostari, jossa käytiin hymyilemässä suloisille munkeille. Buddhan luokse ois kävelty ylös asti mutta oltiin siellä 17:32 ja se meni kiinni 17:30 eli ei sit menty... Mutta se on keskiviikkona tänne saapuvalle turistille kuitenkin näytettävä joten ei silleen haitannut kauheesti.

Kyllä tekee ihmeitä yks arkivapaa! Samalla valmistauduin henkisesti suomijuhannukseen Hong Kongin tapaan... Siitä myöhemmin lisää!

All over the place

Viikko meni taas vauhdilla ja nyt alkaa jo väkisin välillä miettii kuinka liian lyhyt aika tää kolme kuukautta täällä on ja miten on mahdollista että ollaan jo yli puolivälin!? Voi kun vois pysäyttää ajan hetkeks, täällä sais kyllä pidempäänki kulumaan ja tulee kyllä tunne että ehkä joskus pakko muuttaa tänne takas ainakin hetkeks... Esimerkiks pelkästään noit luontokohteita, saaria ja hikereittejä riittäis vaikka puoleks vuodeks ihan joka päivälle! Pitää siis vaan kiertää ensin kaikki ylivoimasesti parhailta vaikuttavat. En kuitenkaan aio tässä ajatuksessa velloa vaan ennemmin siinä et mahtia että on vielä niin paljon aikaa jäljellä kuin oon jo ollut täällä - mitä kaikkea tässäkin ajassa on oppinut ja nähnyt! 

Viime viikkoon mahtui eka salsatunti ikinä (eikä todellakaan vika!), paljon uusia tuttavuuksia ja hirveesti Peru-yhteyksiä, leivontakurssi, ihanaa ruokaa, treeni-inspiraatiota, espanjan kielikylpyä ja kaatosadetta - koko komeuden kruunasi sunnuntain vesiputoushike! Ihme juttuja täällä kyllä tulee tehtyä ei voi muuta sanoa, niin ku sanottu täällä voi tehdä ihan mitä keksii, oikeesti kaikki on mahdollista maan ja taivaan välillä. 

Salsasetti on ihan perus baarissa reilun puolen tunnin juttu joka maanantai ja muissa baareissa vastaavia jokaisena muuna päivänä eli vaikka päivittäin pääsee tanssimaan! Ilmaisia ja kaikille avoimia tapahtumia! Mentiin viikko sitten isolla porukalla ja tänään oltiin uudestaan, vaan lisää jengiä mukana! Siellä vaihtui pari koko ajan ja siks tutustui ihmisiin kaikkialta maailmasta, musta parasta oli tietty tavata kaks perulaista siellä! Itse asiassa se hauska intialainen keski-ikäinen opettaja otti tänään mut parikseen ja siinä vasta oppi kun oli pakko opettajan kanssa skarpata! 

Ohjatun osuuden jälkeen ohjelmassa on vapaata tanssia 'till late' eli niin kauan kuin jengiä riittää. Parikin tuntia kun vetää käytännössä tauotta, alkaa jo tulla liian hiki ja vähän jalat tuntua spagetilta ja tietäen aamun herätyksen oli ihan hyvä lähteä kotiin mutta kotimatka tekee vaan mieli tanssia... Ihanaa kun jengiä 21-n. 65 ikävuoden väliltä, kaikkialta maailmasta, ihan eri tasoisia, kaikki vaan tanssii tanssimisen ilosta ja opettelee yhdessä! Sit aika paljon ihan huipputanssijoita ja he sit opettaa meitä uusia! Suomessa tuntuis oudolta jonkun 50-vuotiaan srilankalaisen kanssa tanssia paritanssia mutta täällä ei mitään, kaikki vaan rennosti pitää hauskaa ja samalla harrastaa liikuntaa! Opin myös vähän bachataa, toisenlaista tanssia, vähän eri rytmi siinä. Ihan uus lempparijuttu nää lattaritanssit - ja samalla valmistaudun Perun tanssikuvioihin!! 

Perulaisia tapasin siis, ja olin jutuissa myös muiden kanssa jotka syystä tai toisesta tiesi maasta ja kulttuurista. Baarissa kun puhuttiin espanjaa, mukaan liittyi jenkkinainen, joka muuttaa sinne ensi kuussa. Toisena päivänä törmäsin ranskalaiseen poikaan, joka oli just ollut siellä vaihdossa. Laittelin myös viestiä Peruun kämppistä ettineelle tytölle ja eiköhän se a) ollut ite menossa kesävaihtoon mun yliopiston pikkukampukselle josta just ite lähdin b) tuntenut perulaisen joka oli meillä vaihdossa viime kesänä c) kertonut mulle pojasta, joka on meidän toiselta kampukselta ollut siellä yliopistossa vaihdossa ja voi sit ehkä antaa vinkkejä!

Muuten arkena töiden jälkeen käytiin vaihtuvilla kokoonpanoilla milloin missäkin kaupungilla, kukaan ei kuitenkaan syö kotona kun kokkaaminen tulee kalliimmaksi kuin ulkona syöminen. Kaverit näytti keskiviikkona maailman hämyisimmän ravintolan... Ja ehkä myös Hong Kongin paras hinta-laatusuhde siellä. Nepalilaista ruokaa kerrostalokodissa bilekadun varrella, perheen olkkarissa, sinne löytääkseen pitää tietää mihin oveen koputat, ei minkäänlaista kylttiä missään, ovea vaan raotetaan kun astut sisään, verhot suljettu ettei kukaan vois vahingossakaan eksyä sinne tai aavistaa mitään. Kuulemma samassa kerrostalossa enemmänkin vastaavia pimeitä rafloja. Käyty nyt kaks kertaa siellä viikkoon, uskomattoman hyvää ruokaa eikä oo tullu vatsatauteja vielä haha, tosi suosittu siis jengi kyl tietää siitä ja ne jotka tietää käy siellä usein, neljälläkin eurolla syöt jo ihan herroiks. Uus kantapaikka!

Torstaina sitten puolestaan leivottiin kiinankielisen opettajan voimin. Onneks oli tulkkeja! Kurssin järjesti Hong Kongin Finnish Chamber of Commerce ja siellä oli jengiä ympäri maailman, monta Suomesta ja Ruotsista mutta myös täältä hoodeilta ja Pohjois-Amerikasta. Tosi kiva tutustuu ihmisiin leipoessa! Tuli ihan köksäntunnit mieleen kun pienessä keittiössä kokkailtiin yhdessä. Nyt sain kyllä tarpeekseni 'egg tart'eista eli murotaikinapohjaisista kananmunatäytteisistä leivoksista, ne on sairaan hyviä mutta tuli hetkeks kiintiö täyteen.. Tehtiin myös coconut tarteja, eli melkein samoja mutta kookostäytteellä. Nam!

Perjantaiaamu puolestaan alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, rääkkitreenillä hyvällä jengillä! November Project on kaikille avoin liikuntakampanja, joka on Bostonista levinnyt vaikka minne, kymmeniin kaupunkeihin ympäri maailman teemalla 'just show up' - ilmesty vain paikalle. Samanhenkiset sporttiset ihmiset löytää toisensa ettei tarvii liikkua yksin, nii simppeliä se on. Vedettiin (sateessa - ylläri) porrastreeni ja juoksu- ja lihaskuntosettiä, tiimeissä ja pareittain ja vaikka mitä erilaista peliä, kyllä heräsi hyvin ja kivaa porukkaa joka heitteli vaan yläfemmoja ja tsemppasi toinen toista. Aika mahtia kattoo kun porukka on tavannut vaan aamuseiskalta pari kertaa viikossa kuukausia ja on ihan ystävystynyt ja näkee vapaa-ajalla sit muutenkin, tietää toistensa kuulumiset ja kyselee miten reissu tai muu on mennyt.. Tosi kiva idea ei voi muuta sanoa! Liikunta jos joku yhdistää. Parasta että perjantaisin tää on reilu viis minuuttia mun himasta ja keskiviikkona ihan vieressä! Tietty sielläkin oli mun alakerrasta yks mimmi sit sattumalta. Ylihuomenna uusiks!

Viikonloppu alkoi tapaksilla kuudistaan kuuden eri kansallisuuden ja neljän eri maanosan voimin... Espanjalainen tyttö, joka tunsi meidät kaikki jostain enemmän tai vähemmän, mä olin törmännyt kadulla kiinalaiseen ja intialaiseen heistä, muuten ecuadorilainen ja jenkki oli ihan uusia tuttuja. Neljä maanosaa siis edustettuina, ihan huippuhauska porukka ja taas niin random yhteyksiä että huomaa tosi usein täällä että Hong Kongissakin piirit on tosi pienet! Taas noin 20 eri kansallisuuteen tutustui viime viikolla? Ylivoimaisesti parasta täällä. 

Lauantaina oli suunnitelmia mutta kauhee koiranilma vähän kumosi ne, päädyttiin sit viettää rento 'kotipäivä' - kavereiden kodeissa tietysti. Oli ihanaa vaan olla jossain paikassa missä on sohva, missä voi olla paljain jaloin ja vaan olla, eikä istua kasassa omassa pikku komerossa... Tehtiin lettuja ja kotoiltiin, ai että sellasta on ikävä!

Sunnuntaina todettiin että ei enää voida sateen takia jättää asioita tekemättä, ties vaikka satais koko loppukesän ja sit ei tehtäis mitään ulkona! Tää jatkuva sade johtui ilmeisesti edelleen siitä taifuunista ja eiköhän se jossain vaiheessa lakkaa, toivottavasti Juhannukseen mennessä!? (ja isin tänne tuloon ♥) Lähdettiin sit patikoimaan Tai Tam Reservoirille mun ranskalaisen kaverin kaa, onneks ei koko aikaa satanut ja ei se metsässä hirveesti ees haitannut. Ainoo että oli tosi mutaista ja märkä maa, käytännössä käveltiin lätäkössä puolet 6 kilsan hikesta... Maisemat oli välillä aika..... mystiset?

Oli tosi rentouttavaa taas mennä ihan pöpelikössä ja kuunnella vaan virtaavia jokia ja vesiputouksia, katella joka kerta yhtä valtavilta näyttäviä nyrkin tai pienen linnun kokoisia perhosia (kerrankin ei näkynyt hämähäkkejä!) ja sitä jatkuvaa vehreyttä. En pääse yli tästä luonnosta tää on vaan niin mun juttu ja kauneinta. Tajusin just esim. et oon ostanut täällä yhden paidan (paitsi tänään sit just löysin kaks mekkoa huippualessa kun kuukaus sitten jo etin sitä toista mut ei ollu kokoo!), ei yhtään huvita tuol ruuhkissa kiertää kauppoja tai muuta hengailla ostoskeskuksissa, tällä paikalla on niin paljon enemmän annettavaa kun se mikä tästä ekana tulee mieleen - pilvenpiirtäjät.

Nää on se juttu:

Salainen polku johti tonne - tai ei se nyt mikään salainen enää oo kun joku sen on julkaissut blogissaan, mutta kuitenkin mesta jota ei varmaan kaikki löydä. Mekin mentiin eka ohi, se käynti tolle polulle oli oikeesti puskasta, liu'uttiin kivenmurikoita pitkin puronvartta syvemmälle metsään ja lopulta päädyttiin tonne paratiisiin. Toi putous virtasi niin kovaa ettei oikein keskustelu onnistunut viittä metriä lähempänä. Kirkasta vettä, kateltiin kaloja ja polskittiin. Ei ollut kauheen lämmintä vetä mutta virkisti ainakin! Tuli ihan Suomen järveen sukeltamisfiilis mieleen kun sellanen kivan vilponen, viimeks muistissa ollut kädenlämpöset merivedet ja tulikuumat kuumat lähteet! Tosiaan keskenään saatiin olla tuolla, sit ku lähdettiin sinne tuli pari muuta! Ihokin tuntu jotenkin ihan eri lailla pehmeeltä ja kaikin puolin oli niin puhdas ja hyvä olo ton jälkeen. Oispa joka päivä hikepäivä. Ei mulla muuta.