Motherland China ja muita touhuja

Hei miten tää aika menee näin nopee?! Eipä oo enää yhtään normaalia täyspitkää työviikkoa jäljellä! Vaikka täällä oikeesti viikossa tekee kolme kertaa enemmän asioita kuin normaaliarjessa, silti tuntuu ettei tää kolme kuukautta oo tarpeeks, huhhuh. 

Viime työviikko jäikin nelipäiväiseksi kun keskiviikko vietettiin Disneylandissa. Oltiin koko toimiston voimin ja oli hauska mutta hirveeeeen kuuma päivä! Viimeks kun oltiin oli melkein viileä ja vähän sateli mutta se on melkein parempi kun taas ihan hiestä märkänä koko päivän ja pitkiä jonoja niin ei oo ideaali. Ei siksi käytykään monessakaan laitteessa. Hahmoja saatiin kuitenkin halia!

Paras työsuhde-etu tää kyllä, mennen tullen vietän mieluummin päivän tuolla kuin toimistolla heh! Ekassa kuvassa esitellään meiän vuosipasseja... Törmäsin puistossa mun pari viikkoa sitten tutustumaan uusiseelantilaiseen, joka laulaa Arielin roolit tuolla showssa, oli hauska bongata sit itse esityksessä. Tuolla puistossa tosi iso osa budjetista menee noihin spektaakkeleihin, Pariisissa ei montakaan sellaista oo ainakaan missään määrin samassa skaalassa, ihan mielettömiä esiintyjiä ja lavasteita. Saatiin ihania kuvia kun työkaverilla oli järkkäri messissä!

Illalla oli sit viimestä kertaa ennen kesätaukoa laukkakisat Happy Valleyssa, siellä oli KAIKKI siis törmäsin varmaan 80% kaikista ihmisistä ketä tunnen täällä! Ne on tosi kiva sosiaalinen tapahtuma vaikkei me raveista mitään ymmäretä, nyt lyötiin ekaa kertaa eurolla vetoa per naama mun espanjalaisen kaverin kaa ja meiän hepat tuli vikaks. Ylläri!

Torstai on jo perinteinen rantagrillauspäivä... Ei oo parempaa. Isolla jengillä kavereiden ja kaverien kavereiden ja kenen tahansa voimin joka jaksaa lähtee uimaan ja grillaamaan, noin iltaseiskasta aamukahteen Deepwater Bay -nimisellä rannalla vartin päässä keskustasta. Huikee miniloma joka torstai, ihan unohtaa mikä maa mikä valuutta kun polskii lämpösessä vedessä, tanssii uikkareissa ja syö grillistä herkkuja hauskalla porukalla. Noi yhet ranskalaiset oliki tuoneet vähän isompaa pihviä, varmaan parin kilon lihakönttää heitti grilliin hah! Tutustuin muuten ranskalaisiin jotka oli käyneet mun pikku tuppukylä vaihtokaupungissa!! Harvinaisia oikeesti, sitä ei yleensä kukaan ees tiedä nimeltä! Nyt oli vielä spessu päivä kun keskiyöllä oli Ranskan kansallispäivä (14.7.) ja aika epätodellista taas hoilata Marseljeesia meressä Hong Kongissa yöllä...

Perjantaina lähinkin sit rajan taakse..... Harvemmin kaks tuntia toimistolta lähdöstä oon matkustanut metrolla Kiinaan ja mennyt rajamuodollisuudet ja viisumisetit ja päätynyt Shenzheniin start-up-kiihdyttämöön? Kaikkea sitä käy :D !! Menin siis yhden yön minilomalle 20 km päähän Kiinaan, siellä oli mun ranskalainen frendi johon olin tutustunut edeltävänä viikonloppuna veneellä. Olin joka tapauksessa menossa tänä viikonloppuna vaikka sit yksin mutta tietty oli kivempi että oli kaveri näyttämässä paikkoja eikä ilmainen majoituskaan ollut hassumpi!

Viisumi max 5 päiväksi maksaa noin 20 euroa. Ostin suoraan rajalta, tulis vähän halvemmaks kuulemma Hong Kongista mutta metromatkat konsulaattiin ja takas tulis päälle. Pääsin lähtemään töistä tuntia aikaisemmin eli en joutunut mahdolliseen ruuhkapiikkiin rajalla niin meni ehkä 10 minuuttia viisumihommissa ja toiset 10 passintarkastuksessa ja laukkuröntgenissä. Kiinassa ainakin isommissa kaupungeissa on muuten kuulemma laukkujen läpivalaisu metroon. Shenzhenissä oli kans. Kun se on tehty sujuvaksi että vaan kävellään läpi eikä lisää jonoja, mun mielestä ihan fiksu veto.

Harvinaista herkkua viis ranskalaista miestä kokkaamassa sulle. Olispa joka ilta! Tehtiin siis lettuja ranskalaisittain kansallispäivän illalliseks. Ihanaa kotiruokaa en kestä kuinka hyvää. En syönyt koko päivänä riisiä!!!!!! Parasta. Oltiin kokkaamassa siis ton start-up-kiihdyttämön keittiössä, noi kaikki pojat teki mitä ihmeellisimpiä keksintöjä siellä. Mm. naisen välilihan treenilaite oli yhdellä ja tällä mun kaverilla oli tyynyliina jossa kiersi kylmä/lämmin vesi että nukut mukavammin kun on sopiva lämpötila. Joillain jotain 3D-tulostinjuttuja ja siis ihan toinen toistaan monimutkaisempia keksintöjä. Upeeta jutella ihmisten kaa jotka on niin innoissaan siitä mitä tekee!

Lähettiin sit baariin mutta ei menty ihan perinteisesti.. Mun kaveri oli ostanut sähköisen potkulaudan ja sillä mentiin kahestaan autojen keskellä. Vähän kuumotti, aika nopeesti silläkin pääsee ja arvatkaa oliko kypäriä lähettyvillä. Onneksi ei ollut kauheesti ruuhkia.

Hong Kongin baarit on suhteellisen keskittyneet samalle alueelle, joten oli tosi kivaa vaihtelua mennä muihin kuvioihin. Cocopark oli Shenzhenin bilealue ja siellä oli menoa huhhuh. Meinas kulttuurishokki vähän heittää yli, niin paljon meni tunteisiin kielitaidottomuus... Meinas huijata mua mennen tullen se baarimikkonainen (ja seuraavana päivänä pedikyyrimies), pidin puoleni ja pomo tuli neljäntenä ihmisenä yrittämään, hän oli ainoo joka osas kommunikoida enkuksi ja pahoitteli kovin ilmaisilla juomilla 'anteeksi nää on näitä kiinalaisia'. Itehän oli kyllä myös!

Shenzhenin baareissa todistin samoja ilmiöitä kuin Honkkareissa: a) ökyrikkaat nuoret - tai ainakin sellaisten statusta ylläpitävät - ostaa valtavia määriä alkoholia pöydän täyteen esim jotain isoja viskipulloja ja kymmenittäin shotteja muttei juo niitä juurikaan, dataa vaan ja tarjoo esim meille ulkomaalaisille ja ottaa kuvia b) känniset tytöt sammuneina baariin ja niitä ei sieltä turhaan mihinkään heitetä - Suomessa heitetään ulos heti kun sulkee silmät c) nukkuvat ihmiset baarissa - en tiedä eikö oo sit muita lepopaikkoja d) ulkomaalaisista liiaksi innostuvat.

Päästiin aika myöhään liikkeelle sit lauantaina mutta ehittiin kumminkin tehdä asioita. Herääminen +30 asteeseen - kun sähköt oli menneet ja ilmastointi siks pois päältä - oli kivaa. Käytiin valtavassa elektroniikkamarketissa, olikohan seittemän kerrosta ja mitä ei sieltä löytänyt, sitä ei tarvii. Kaveri tartti sen keksintöön jotain osia. Toi paikka oli ehkä synonyymi mun ajatukselle Kiinasta aha!

Hikelle ois kiva lähteä joskus aamukymmeneltä mutta tässä ei nyt ollut saumaa.. Suunnattiin Wutong Villageen ja Wutong Mountainille vasta kolmen jälkeen. Oli tosi ihana keli mennä vähän metsäretkelle taas!

Luultiin että oltiin huipulla muttei oltukaan kuin 350 metrissä - kilometri melkein korkeutta sillä itse vuorella. Tossa temppelillä halusivat perinteiset yhteiskuvat ulkomaalaisen kanssa! Ei lähdetty itse huipulle koska alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa ja ei oltais kyllä jaksettukaan. Hyvät näkymät oli tuostakin ja ulkoiltua tuli kuitenkin.

Ihan sopiva oli toi 1,5 päivää käydä kattelemassa, mutta kyllä niin mielelläni lähdin yhdellä vikoista metroista pois lauantai-iltana... Taas rajalla meinas ruveta purnaamaan kun olin Hong Kong residents -passijonossa enkä suostunut menemään turistien portille. Huokasin helpotuksesta ja olin yhtä hymyä kun astuin rajan yli haha! Jännä juttu mistä se tunne tulee että on kun tulis kotiin tänne. Komeroon vieläpä!

Sunnuntaina piti tehdä retki Hong Kongin suurimmalle vuorelle (vähän alle kilsan korkunen) ja suurimmille vesiputouksille (35 m) mutta ei päästy lähtemään kaatosateen takia. Siispä löysin netistä jotain parempaa ja lähettiin mun uuden perulaisen kaverin kanssa pupukahvilaan Causeway Baylle, 'Rabbitland Café'. Pelkkää rakkautta se kahvila, pupuja juoksi vapaana ja paljon lisää oli häkeissä, pääsivät vuorotellen jalottelemaan. Harvemmassa kahvilassa pitää noin tarkkaan katsoa mihin astuu. Ahkerasti kyllä henkilökunta keräsi papanoita, täällä henkilökuntaa on kaikkialla monikertaisesti Suomeen verrattuna muutenkin....

Täydellinen paikka sadepäivän viettoon, syötä heinää kanille samalla kun juot kuumaa kaakaota.

Tällasen touhuviikonlopun jälkeen niin synkkä maanantai että huhhuh! Siihen väriä tuo mikäpä muukaan kuin maanataisalsa, vamoooos!!!

Vauhdilla kuin tähdenlento

'Arki' täällä on taas vaihteeksi muuttunut juhlaksi kun saa ruisleipää joka päivä riisin vastapainoksi hahaa! On hostellin muillekin suomalaisille maistunut, ja niitten arvo vaihtokaupoissa on aika suuri...

Ollaan monen kaa puhuttu siitä miten Hong Kong on tosi usein vaan välietappi niin monille, jollain harvoilla mun tuntemilla on suunnitelmissa oikeesti jäädä useiks vuosiks, mun ikäluokassa tavallisesti parista kuukaudesta johonkin vajaaseen vuoteen harjotteluja tai määräaikasia soppareita. Tää myös tarkoittaa sitä että vaikka oikeestaan päivittäin tutustuu uusiin ihmisiin joko hostellilla tai kaupungilla, silti koko ajan myös joutuu sanomaan heippoja. Viime viikolla juhlittiin kolme päivää suomiystävän läksäreitä, ainakin erittäin hyvä syy taas mennä parin tunnin unilla töihin ja tehdä muuta järkevää! Vähän jo oma lähtökin kummittelee kun alle kuukauden päästä alkaa jo koulu Perussa ja sitä ennen pitäis Suomessakin käydä, 21 päivää jäljellä täällä.

Viikonloppuna taas sattui ja tapahtui, olin kotona hereillä ehkä 2 tuntia koko kolmena päivänä, aina vaan suihkuun ja takas matkaan! Perjantaina oltiin ruotsalaisten yhteisön afterworkeilla ja sit salsassa! Viikon paras uus juttu oli 'Rueda de Casino', salsaa ringissä, jota mentiin brasilialaisen ohjaajan kanssa! Mielettömän hauskaa, varsinkin kun porukka menee väkisin sekaisin askeleissa!

Lauantaina oli (taas) bileet veneellä, viime kerrasta eli juhannuksesta oli vasta kaks viikkoo mut mun läheisin kaveri täältä, yks espanjalainen järkkäs sen nii tietty menin! Ja onneks menin, siellä oli jengiä kaikkialta maailmasta väliltä Meksiko-Uusi-Seelanti ja vaan mä ja ruotsalainen frendi pohjoisen poikia. Ilma oli pilvinen ja 'viileä' - ekaa kertaa merivesi vähän niinku virkisti - mutta ei satanut ja hauskalla porukalla mitään väliä oo kelillä! Uitiin ja grillattiin ja tanssittiin taas koko päivä.

Päivä päättyi vähän dramaattisemmin kuin oli tarkotus, ei mitään vakavaa sit lopulta mutta jostain sain sairaan allergisen reaktion ja näytin lähinnä Shrekiltä, ihan hirveet umpeen turvonneet silmät ja valtava nenä, jättibotoxhuulet ja huhhuh kyllä itku pääsi kun näin kamerasta kuinka paha se oli, kaverit yritti pitää matalaa profiilia että ei se nyt niin paha oo... Kävin sairaalan ja monen mutkan kautta ja sain lääkkeet - en tosiaan virallista kautta kun ois maksanut ihan järjettömästi vaikka vakuutus oliskin korvannut, kauhee jono päivystykseen ni ihmeen kaupalla sain tosi ystävälliseltä paikalliselta puolet sen reseptilääkkeistä - vihdoin sit sunnuntai-iltaan mennessä näytin iteltäni taas. En tiedä normaalista siltikään mutta en ainakaan ihan hirviöltä! Saattoi olla punaviinistä tyyliin sulfaateista tai sit intialaisesta raflasta mistä just oltiin lähetty kun se alkoi. Säikäytti mutta onneks ei käynyt mitään että näköä vaan haittas sen ajan kun sitä kesti, ei ollut kurkussa turvotusta tai muuta pahaa.

Sunnuntaina lähin kummiskin turvonneilla silmillä viikon patikointireissulle, arskat päässä vaan! Kun ei muuten ollut kipeä olo tietty niin eihän tota haluttu perua! Oltiin iskän kaa yritetty tota High Junk Peak hikee mut tosiaan kelin takii ei pystytty menee loppuun ni menin sit mun ranskalaisen frendin kaa ja keli oliki t ä y d e l l i n e n. Tossa ohjeessa ei muuten käydä huipulla ollenkaan, sitä ei kyl voi missaa ku alottaa tosta niin tunnin päästä saapuu aukiolle josta käy 10 min suuntaansa kipuumassa sille huipulle 344 metriin. Parhaita reittejä mitä oon tehny tääl, maisemat ihan top 3 ainakin. Se päättyy kivasti yhdelle Hong Kongin parhaimmista rannoista, Clearwater Baylle. Merivesi oli vaatimattomat 28+ kun lämpötila oli 31+. Virkistäydy siinä sit kun vesi melkein yhtä lämmintä kuin suihku...

Samana iltana käytiin sit vielä jäähyväiskävelyllä joka päätti erittäin hauskan läksiäisviikon! Olin ekaa kertaa Victoria Peakilla pimeällä ja uskomatonhan se oli. Morning Trail on kiva vajaan 3 km kävely keskustasta ylös kukkulalle, tosi suosittu lenkkireitti.

Nyt on muuten fiilistelty sekä Suomea että Perua - laitettiin Jalostajan hernekeitot tulille kaverilla (meillähän ei siis oo liettä ja mikrossa ois ollu kyllä aika ankeeta, en usko että ois toiminu gourmet-lopputuloksen saavuttamiseksi) ja muuta ruokaahan mulla pursuu kaapit. Hikella maistatin ranskalaisellekin ruisleivät, oli vihdoin kunnon retkieväät! Perua puolestaan oon hehkuttanut mun salsassa tapaaman perulaisen kanssa, mitä enemmän siitä kuulee sitä enemmän oon innoissani! Ihan hullua että kohta asun jo siellä ja yliopisto alkaa...!?!!

Nyt reilut pari kuukautta täällä takana ja se on tapahtunut: RIISI KYLLÄSTYTTÄÄ ja paljon. Ja se vituttaa että kanassa on niin paljon luuta ja jännettä välillä että lihaa saa etsimällä etsiä. Päätin tänään että huomenna pidän riisittömän päivän, katotaan onnistuuko! Jihuu! Tässä herkkuja jotka ei kyllästytä, dim sumilla käytiin taas yks ilta eli tollasia pieniä nyyttejä tai muita suupaloja eri täytteillä. Ei pääse lihomaan....

Aika täällä menee vielä kaks kertaa nopeemmin kuin muualla. Toisaalta sit viikonloppuisin ehtii tehdä asioita moninkertaisesti enemmän kuin muuten. Näin muuten yhtenä iltana kodin edessä jo tokan tähdenlennon täällä, kolmannen ikinä. Se oli kyllä tosi nopee mutta hieno. Kyllä Hong Kong pistää välillä niin hiljaseks.

Turistioppaana

Olin kuluneen viikon täystyöllistettynä turistioppaana Katin Kiertomatkat Oy:lle. Rankka työ vaati rankat huvit, kun rakas isi tuli käymään Hong Kongissa <3 Naurettiin että oli varmasti vähintään yhtä rankka viikko olla hotellissa ja syödä hyvin ja kiertää kauheesti joka päivä kuin olla töissä ja elää 'normiarkea' täällä, sen verran kaikkeni yritin antaa! Iskä sanoikin ettei ollut ennen kiertänyt yhtä paljon yhden reissun aikana. Autenttista Hong Kong -kokemusta haettiin, ehkä vähän onnistuinkin, toki itsekään vielä mikään ekspertti oo kun kaks kuukautta vasta takana. Tasan kuukausi jäljellä tänään ennen kuin pitkä viikonloppu Suomessa kutsuu.

Lupasin isille matkakertomusta, jossa hän on starana ja tässä sitä tulee! Selatkaa loppuun asti jos jaksatte..

Lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: paikallisesta asumistyylistä. Toki ei suurin osa varmaan ihan näin ahtaasti asu vaikkei kellään isoja kämppiä olekaan... Juuri ja juuri saatiin ovi kiinni ja meidät molemmat mun 'kotiin'. Sanoin vaan isille että on kuin kotonaan!

Joka turistin täytyy käydä Victoria Peakilla pälyilemässä, siellä käytiin kiva pikku kävely 'Victoria Peak Circle Walk' ihan rauhassa pois turistimassoista jotka jää heti huipulle saavuttuaan ekaan rakennukseen katselemaan maisemia. Olin nyt ite viisastunut ekasta kerrasta ja päästiin tonne paremmille mestoille. Muutenkin yritin iskän kanssa tehdä juttuja joita en ite oo täällä vielä tehnyt ja nähnyt, tuli siinä mielessä ihan uus perspektiivi itellekin koko kaupunkiin ja sai paljon olennaisia juttuja to do -listalta tehtyä! Se on pitkä lista se.

Käytiin parilla eri rannalla viikon aikana, sekä Deepwater Bayssa että Repulse Bayssa uimassa, noin vartin päässä keskustasta. Teki hyvää pulahtaa pitkien turistikierrosten jälkeen!

Ekana iltana käytiin keskiviikon perinteisissä laukkakisoissa Happy Valleyssa. Isillä painoi vähän tunnin parin yöunet, lento oli jo aamulla aikaisin Hong Kongissa eli eka päivä oli tosi pitkä, silti tosi hyvin ukko jaksoi mutta illalla ei enää pysyneet silmät auki! 

Meillä oli tosi kivat kaks eri hotellia. Ensimmäiset neljä yötä oltiin Causeway Bay -metroaseman lähellä, kolmas pysäkki keskustasta toiseen suuntaan kuin mun koti. Oli kiva pyöriä vähän eri kulmilla kuin normaalisti, oppi vähän eri aluetta tuntemaan. Meillä oli näkymät kolmeen suuntaan 22. kerroksesta, tosi kiva hotla ja ylipäätään ihanaa että oli ikkunoita... Oli hauska pystyä kävelemään paikassa jossa majaili. Kyllä oppii arvostamaan pieniä asioita..

Tosi kiva retki oli käynti Big Buddhalla Ngong Pingin kylässä Lantaun saarella. Kävin siis melkein siellä viime hikella mutta onneks ei päästy kun se oli juuri mennyt kiinni - nyt näin sen täydellisellä säällä enkä sumussa silloin. Meillä oli muutenkin huikee tuuri ilmojen kanssa, joka päivä oli pilvetön taivas mitä en ollut oikeestaan ennen täällä ees nähnyt (!!!) ja sellanen kiva +32 tai enemmän, paitsi yhtenä päivänä satoi ja jonain oli vähän pilviä. Rannalla näytti mittari kerran +35 mutta sitä en ihan usko vaikka kuuma olikin. Merivesi +26 ei edes melkein virkistä, niin lämmintä se on... Otettiin huipulle tollanen gondolihissi, sen sai lisämaksusta lasipohjalla ja se oli todellakin sen arvoinen! Hauska turistijuttu joka piti kyllä kerran tehdä. Osuttiin tietty suomalaisten kanssa samaan koppiin.

Pitihän isille yks näistä lukuisista kattoterassibaareistakin näyttää, käytiin tuolla yhessä jossa kävin tyyliin tokalla viikolla ite. Katseltiin auringonlasku sieltä.

Parin päivän Hong Kongin ihmettelyn jälkeen lähdettiin käymään Macaussa, Kiinan Las Vegasissa... Hämmentävä päivä, voisi sanoa. Valtavasti kaikkea, huhhuh.

Macau oli Portugalin siirtomaa tai vallan alla siis ihan 1900-luvun lopulle asti enemmän tai vähemmän - kiinnostava kontrasti vanhan portugalilaisen arkkitehtuurin ja sit ylenpalttisen luksuksen ja glamourin välillä. Välillä kun katteli ympärilleen ois voinut luulla olevansa just Etelä-Euroopassa. Isi oli kaipas jo kolmantena päivänä breikkiä aasialaisesta ruoasta, syötiin siis portugalilaista!

Kauppakeskuksista ei kumpikaan tykätä ja tuolla joutui kävelemään oikeesti ihan kilometrejä... Oli kuitenkin hassua mitä kaikkea jengin päänmenoks oli keksitty: Venetsia sisällä kauppakeskuksessa, oikeita veneitä ja haitaria soittavia melojia (tais niissä veneissä moottori kuitenkin olla) ja katto maalattu ihan kuin oikeaksi taivaaksi.

Ranskan ystävänä tykkäsin tietty pikavisiitistä Pariisissa ja Eiffel-tornissakin...

Macaun setti oli kyllä rankka päivä. Lautalla meni jotain tunti sinne ja oltiin ihan koko päivä aamusta iltaan siellä. Kyllä maistui uni sen jälkeen. Pääsin taas puolet vähemmällä jonotuksella viisumitiskeistä kun tulin Hong Kongin asukkaana maahan, sitä ei meinanneet tullimiehet millään uskoa että asun täällä vaan yrittivät siirtää mua turistijonoon! Hah!

Käytiin tekee tosi kiva patikointireissu, aika kuuluisa must-have-hike Lion Rockille. Mitä en ennen sinne pääsyä tiennyt oli että siellä on kolme valtavaa kiveä 500 metrin korkeudessa; leijonan 'pää', 'vartalo' ja 'häntä' - ne kaikki tuli siinä samalla. Aika sopiva noin aloittelijoiden näkökulmasta: kivasti varjossa, helppo navigoida, upeet maisemat sekä kaupunkiin että vähän luontoonkin. Me tultiin jostain eri puolelta koska ei nähty apinoita, joita tolla reitillä saattais myös nähdä.

'

Koska olin kuitenkin ne apinat isille luvannut, lähettiin sit käymään Monkey Hillillä, jossa olin käynyt ekaa kertaa viikkoa aiemmin. Voisin käydä joka päivä ihastelemassa niitä veijareita joten ei haitannut yhtään käydä toisen kerran. Nähtiin tällä kertaa varmaan kolminkertainen määrä apinoita ja ihan lyhyellä 10 minuutin kävelyllä vieläpä. Monta invalidiapinaa, aika surullisen näköistä kun joku raaja katki tai koukussa väärään suuntaan. Myös vauva-apinoita, tällä kertaa emojensa reppuselässä myös! Ja kilppari nähtiin myös. Paljon luonnon ihmeitä. Ainoa mikä ärsytti oli mies joka ruokki apinoita ja nehän ei sit sen jälkeen jätä rauhaan vaan tulee tosi aggressiivisiksi kaikkia kohtaan, lähdettiin sit pakoon ja jäi pussikaljat kesken... Sitä ei turhaan oo hirmusakoilla kielletty, ruokkiminen saa ne jahtaamaan ihmisiä. Suututti niin paljon, itepähän kärsi seuraukset kun ne ahdisteli sitä kymmenien apinoiden laumojen voimin!

Mun eteläkorealainen tuttu oli kutsunut tupareihinsa/synttäreilleen lauantaina ja sanoi että tuo ihmeessä isäs mukaan... Siispä tää party animal tuli messiin ja siellähän sit oltiin pikkutunneille asti, isi meni ihan nuoresta pojasta ;) Siellä oli siis keski-ikä varmaan 30 paikkeilla ettei ihan teinibileet olleet. Tosi kiva ilta oli kaiken ikäisten ja maalaisten kanssa!

Vaihdettiin neljän yön jälkeen hotellia lahden toiselle puolelle, pois Hong Kongin saarelta jossa asun muutenkin, Kowloonin puolelle Mong Kokiin, vartin päähän keskustasta pohjoiseen. Ihan hassulta tuntui maisemanvaihdos sinne, alue on tosi erilaista yleiseltä fiilikseltään! Kauheesti katuruokaa, kauppoja ja kojuja, vähän nuhjuisempia rakennuksia, vähemmän peiliseinää ja pilvenpiirtäjiä ja kaikkea sellasta. Hotelli siellä oli melkeinpä vielä kivempi!

Yks ilta nähtiin hirvee määrä 'elosalamia' eli salamia jotka välähtelee mutta ei päästä ääntä. Yks osui just kuvaan! Tosi makeen näköisiä, ikinä nähnyt ennen!

Mong Kokissa on markkinoita joka lähtöön, käytiin kultakalamarkkinoilla ja kukka- ja lintumarkkinoilla sekä sekatavarakojuja katselemassa. 

Tää kuva on OZONE-baarista ICC-tornissa sijaitsevan Ritz-hotellin 118. kerroksesta. Pro tip: sandaaleissa ja shortseissa ei pääse sisään klo 21 jälkeen. 

Meidän toinen patikointireissu loppui juuri ennen kuin päästiin huipulle High Junk Peakille, koska alkoi kauhea ukkonen ja rankkasade! Vähän ärsytti mutta minkäs teit. Onneks ei tultu tyhjin käsin kotiin - sain 20 hyttysenpuremaa tuomisiksi. Hyttysmyrkystä ei oo mitään hyötyä, se todettiin jälleen kerran...

Paljon kaikenlaista tehtiin tosiaan, aamusta iltaan liikkeessä ja kyllä käveltiin jalat ihan muusiks! Mun mielestä syötiin tosi hyvin mutta iskä vähän purnas lihan laadusta, kerrankin kun tilattiin naudanlihaa isi vannoi että se oli naudan keuhkoa, ja riisikin tais tulla vähän jo korvista ulos viikon jälkeen... Muuten tais ukko ihan tykätä Hong Kongista, tuli sekä kaupunki että luonto hyvin esiin ja hauskaa meillä oli! Kiva oli viettää isä-tytär-laatuaikaa <3 

Paluu 2,5 m2 häkkiin tuntui kaikesta huolimatta kotiinpaluulta, en tiedä mikä sen fiiliksen sit teki! Tietty ainakin se ettei tarvii kamoja pitää kassissa vaan saa ne hyllyyn. Nautin nyt ruispaloista ja mustikkamehusta, pitää joku päivä kysyä jotain suomikaveria hernekeitolle ja ruisleivälle ja tietty Fazerin suklaalle! Pikku tuliaiset tosiaan!

Loma oli loma mutta ihan kiva saada omat kuviot taas käyntiin. Kaverit ja treenit ja salsat... Töihin ei niinkään ikävä haha!