Hike 10: Landåsfjellet & Nattlandsfjellet

Kuten on jo monesti ja kyllästymiseen saakka todettu, ei täällä paljon parempaa tapaa vapaa-ajan tai vapaapäivän viettotapaa oo kun ne haikit. Kun kaikki upeet maisemat on niin lähellä, miks nökötettäisiin sisällä kun voidaan olla menossa ja huiputtamassa eli käymässä huippuja läpi kuten yks kaveri sen hyvin muotoili tässä hiljattain?

Yhtenä päivänä tässä oltiin sit "palautteluhaikilla" Nattlandsfjelletillä ja Landåsfjelletillä. Oli oikeen ihana luontoreippailu niiden lempparien kanssa, jotka sain huijattua mukaani vuosisadan seikkailulle missä nyt julkaisuhetkellä ollaan! Tää itse haikki oli rento, ei sen kummempaa haastetta vaan pelkkää nautintoa aurinkoisena päivänä (se aurinko ei ollut edelleenkään lähtenyt mihinkään vaikka sitä jokainen norjalainen aina muistutteli että ei oo pysyvä vieras se).

Juotiin taas teet huipulla ja paistateltiin päivää, ihan meinaa jo olla kevättä rinnassa kun vähän tuntee auringon lämmön. Nähtiin taas maailman ihanimpia norjalaisia eräjormalapsia, niillä on ihanat norjalaiset villapaidat ja haikkikengät ja -varusteet viimesen päälle ja näyttää siltä kun ei ois koskaan haikilta kaupunkiin lähteneetkään, niin elementissään siellä norjalaisilla kukkuloilla. Niiden vanhemmat on, sanomattakin selvää, kuvankauniita ja supermukavia hymyileviä norjalaisia haikkereita. 

Parasta oli kun alamäkeen paluumatkalla liukuessa nähtiin yks norjalainen tyttö jota veti alas koira! Sen koiran valjaat oli sidottu tytön vyötärölle ja tytön alla oli liukuri eli koira veti häntä alas kuin rekeä! Mun toppahousuissa on muuten ihan eri värinen takapuoli nyt kun on monta kertaa liukuri jäänyt kotiin ja on silti liu'uttu alas... Ihan kuin pienellä lapsella saattaa tulla paikattavaa lähiviikkoina jos lumikelit jatkuu..

Nopea ohje Nattlandsfjelletille ja Landåsfjelletille pääsyyn: kävele ylämäkeen Slettebakkenin Bybanen-pysäkiltä kohti Nordre Nattlandsfjellet. Kyltit alkaa parkkikselta ja sitten ei muuta kuin suoraan, koko ajan on edessä näkyvissä Ulriken. Montana-kylttejä seuraamalla pääset Ulrikenin rappusten alkuun ja alas kaupunkiin, sitä aiemmin voi mennä myös muille reiteille eri kylttejä seuraamalla.

Tolla "palautteluhaikilla" lupasin että seuraavana päivänä en lähde reissuun vaikka mikä olis. No, vaikea se on sanoa ei kun huippuseura kysyy huippumaisemiin eli taas mentiin samalla triolla seuraavana päivänä. Käytiin taas tsekkaamassa vanha tuttu lähellä kotia, Sandviksfjellet, johon on noin 700 porrasta, aikamoiset luonnonkivestä tehdyt "kuntoportaat" viivasuoraan ylös. Sillä reissulla sit vannoin etten kyllä lähde seuraavana päivänä enkä oikeesti lähtenytkään, kroppa huusi jo vihdoin lepoa. 

Tää kyseinen helmikuun toka viikko oli kuin karanteeni uudestaan, melkein joka päivä käytiin joku haikki, ihan parasta. Että sellanen lockdown! Ei sitä näihin maisemiin päästessä ikinä kadu että lähti mukaan... Eikä varsinkaan takaisin kotiin pötköttämään päästessä kun on vielä paluumatkastakin selvitty!

Hike 9: Blåmanen

Tässä kiersi huhua viime viikkoina että aurinkoiset päivät saattais loppua minä hetkenä hyvänsä. Meillä on kuulemma meneillään Bergenin kylmin talvi sataan vuoteen ja tää upea pakkasaurinko joka kuvassa on ihme. Sen takia yhtäkään tällaista päivää ei oo tehnyt mieli viettää sisällä, ihan vaan koska se voi loppua koska vaan. Sen takia niitä haikkeja oli 45 Bergen-päivän kohdalla tasan 20 (monta samaa reittiä useampaan kertaan). Oli pakko laskea kun nauratti ihan miten rikki jalat välillä tuntui olevan... Mutta pakko oli mennä vaan, kun kuvitteli mielessä niitä mahdollisesti lähestyviä sadepäiviä jolloin ei ainakaan lähettäis mihinkään haikille!

Yks päivä todettiin vaan että vois lähteä metsästämään auringonlaskua yhdelle huipulle mihin en ollut vielä kerennyt, hyvin lähelle sitä olin osunut monta kertaa kyllä. Kerran matkan sinne pysäytti lumimyrsky ja niin edelleen. Kiva huomata että jengi on oikeesti innoissaan kaikesta mitä kuka vaan ehdottaa, laitettiin vaan luokalle viestiä että vois mennä auringonlaskuhaikille ja monella nyt oli luennot torstai-iltapäivänä esteenä mutta kuus meitä sit lähti matkaan ja se on oikeestaan aika maksimikoko tälleen yhdessä menemiseen että pysytään hyvin yhtenä ryhmänä eikä tunnu miltään turistiretkeltä. Osui vielä muutama sellanen joiden kanssa ei oltu vielä suuremmin juteltu!

Blåmanen (544 m) oli kaiken kuulemani ylistyksen arvoinen – sieltä näkyi aivan tajuttoman kaunis auringonlasku. Tällä retkellä innostuttiinkin käymään kolme huippua, käytiin samalla Rundemanenilla ja paluumatka tultiin Sandviksfjelletin kautta ihan vaan ettei menty samaa reittiä mennen tullen. Meillä oli aika mieletön ajoitus koska koko paluumatkan, varmaan noin 1,5 tuntia, oli yhtä väriloistoa kaikkialla. On aina aika vaikea meinaan arvioida monelta kannattais lähtee kun usein tulee kaiken maailman mutkia matkaan joko tahtoen tai tahtomatta ja aurinko laskee koko ajan myöhemmin ja aina vähän vauhti vaihtelee ja eväitä halutaan syödä pidempään ja sellasta. Mun termos-ostos oli kyllä paras juttu pitkään aikaan, ai vitsit kun on kiva juoda kaakaot tai teet huipulla! 

Kotiin palatessa oli huipulla aika viima mutta onneks mentiin alaspäin. Vasemmalla oli koko ajan meri, jonka taakse laskeva aurinko hohkasi kaikkia eri keltaisen ja oranssin sävyjä. Oikealla puolestaan oli kaikki maailman eri pastellipinkin ja -violetin sävyt, aivan m a a g i s t a. Loppuhuipennuksena oli vielä melkein jo pimeässä hohtava, valaistu kaupunki ja taivas edelleen tulessa. 

Ai että mikä päivä, äkkiä meni 15+ kilsaa ja mooooonta ylämäkeä hyvässä seurassa. Vajaa 5 tuntia meni reissussa ja kyllä oltiin poikki kun kotitekoisia hamppareita saatiin iltaruokapöytään!

Nopea ohje Blåmanenille pääsyyn: seuraa Fløyenilta kylttejä Rundemanenille. Kaiteellisen mäen jälkeen kun tulee pieni "silta", jatka oikealle eikä Rundemanenin antennille päin. Kävele kunnes vastaan tulee iso kivitolppa, se on maali!

Meillä Pohjanmerellä on aina uimakelit

Tähän aattelin koota tän kuuluisan talviuintihaasteen tunnelmia! 6.-15.2. opeteltiin talviuintia eli 10 päivää pulahtamisia putkeen siitä yhdestä päähänpistosta seurasi. Haastehan piteni vahingossa seitsemästä kymmeneen päivään ja loppui lähinnä siksi että lähdin reissuun. Tästä eteenpäin varmasti käyn kerran pari viikossa vähintään mutta en mee vaan haasteen takia vaan ihan oman hyvinvoinnin. On vahva kutina että on vaan eka muttei vika talvi kun tätä harrastetaan!!!

Hauskintahan tässä koko projektissa oli nähdä se oma kehitys eli ensimmäisen päivän viiden sekunnin veteen-ja-heti-pois tyylistä siirryttiin viimeisten päivien YLI MINUUTIN uimiseen. Tokavikana päivänä meni 60 ja vikana päivänä 90 sekuntia. Äkkiä se kylmänsietokyky vaan parani ja koko hengitystekniikka ja muu eli tajus että se kylmyys on vaan korvien välissä. En ois kyllä millään pystynyt yksin menemään sinne kertaakaan eli ihan parasta kun löytyi yhtä hullua seuraa!

Kiva harrastus kun tarvii hirveen vähän välineitä: uikkarit, pyyhe ja joku alusta millä seistä pukiessa. Sellanen kiva matalan kynnyksen harrastus, ei maksa mitään ja helppo järjestää jos vaan on vettä lähistöllä. Eli ei haittaa lockdownit ja muut nykyajan elämää vaikeuttavat asiat!

Oon tosi ilonen että tää inspiraatio tuli nimenomaan täällä vaihdossa niin voi sitten muistella että siellä vuonomaisemissa sitäkin hulluutta aloteltiin... Mulla odottaa muuten kotona mies joka on tehnyt kahden minuutin pulahduksia järvessä viime viikkoina (ja viimesen vuoden ottanut kylmiä suihkuja säännöllisesti) eli ei tää tahti tästä varmaan ainakaan hiljene.

Uskon kyllä oikeasti niihin monesti puhuttuihin terveysvaikutuksiin – huomaan miten energinen ja hyvinvoiva olo ollut tän koko ajan ja nukkunut oon (kuten aiemminkin tosin) hirmu hyvin. Miten voikin osua täks haasteen ajaks näin aurinkoiset ja hyvät kelit, ihan kahtena viimesenä päivänä tuli vähän pilvistä ja kylmempää ja tuulista mutta siinä kohtaa oltiin jo niin konkareita ettei mikään enää pysäyttänyt!

Bergenin loistavia talviuintipaikkoja oman lyhyen tähänastisen talviuintiuran ajalta (miten voikin olla vähän väliä rannassa tikkaat – ihan kuin Maltalla että melkein kaikkialta pääsee helposti pulahtamaan):

Bod24 takana oleva laituri

Nordnes Sjøbadin lähellä olevat tikkaat

Toinen uimapaikka keskustan lähellä

Biskopshavn badeplass

Nyhavn

Monta yhtä hullua tähänkin haasteeseen saatiin siis mukaan! Meitä oli yhteensä viistoista henkeä viidestä eri maasta mukana yhtenä tai useempana päivänä – meillä on nykyään ihan ryhmäkeskustelu mihin ilmotellaan kun ollaan menossa niin voi saada uimakavereita reissulleen. Joukossa tyhmyys tiivistyy vai miten se meni?

Viimeisenä päivänä myös Jeesus löysi muuten tiensä meidän uimapaikalle:

Hike 8: Askøyfjellet/Kolbeinsvarden

Tuun (toivottavasti) olemaan reissussa seuraavat pari viikkoa eli blogiin tulee ainakin suureksi osaksi ajastettua rästissä ollutta materiaalia jos tätä joku joskus lukee! Onpas kiva fiilis lähteä reissuuuuuuuun, on ollut vakava reissukuume taas jo jonkun aikaa kun viitisen viikkoa tässä kuitenkin oltu jo ihan aloillaan.

Muutamat uudet haikit ainakin jäänyt kirjoittelematta – tässä siis pieni päivitys eräästä vapaapäivän retkestä Bergenin edustalla olevalle Askøyn saarelle. Sinne pääsee hienoa San Franciscon Golden Gatea muistuttavaa siltaa pitkin julkisillakin/autolla mutta turistina halusin tietty mennä lautalla! Seuraksi lähti mun uus norjalainen kaveri Siver, joka – vaikka on bergeniläinen – ei ollut koskaan käynyt siellä.  Hauskaa kun välillä tarvitsee tutustua ulkomaalaisiin että tulis tehtyä oman lähialueen turistijuttuja.

Tää lautta oli ihan samantyyppinen järjestely kuin Suomenlinnan vastaava, vartin homma ja oikeen kätevä. Käytiin vaan tsekkaamasssa Askøyfjellet eli Kolbeinsvarden, aika rento ja helppo haikki mutta just kiva tapa aloittaa rento viikonloppu. 

Täällä on muuten joka vuosi sellanen seitsemän huipun haikkikisa, ne käy oikeesti kaikki Bergenin 7 kukkulaa samana päivänä???? Onneks en oo tän vuoden kisan aikaan enää täällä niin ei tarvii miettiä meniskö sitä sit kuitenkin. Puolimaraton – jos sellainen järjestetään – ois kyllä cool juosta täällä Bergenissä huhtikuussa kun oon tähän asti juossut Ruotsissa ja Suomessa niin Norja sopis kivasti jatkoksi. Toivottavasti se toteutuu!

Toi oli aika makee retki kun näki kivasti merelle. Siellä on aika pitkää vuonoa jotka blokkaa veneiden pääsyä aika pitkiltäkin matkoilta, tää kaveri kertoi laivastokokemuksiaan kun täällä tyyliin kaikki on käynyt intin ja hän oli sit ollut laivastossa. Ekat pitkospuut Bergenissä tuli myös tuolla vastaan. Ei mitään erityistä tästä reissusta kerrottavaa, oikeen ihana pakkasperjantai ja aurinko osui taas ja mikäs siinä teetä huipulla juodessa posket punaisena!

Nopea ohje Askøyfjelletille pääsyyn: Kleppestøn bussiasemalta/lauttasatamasta kun vaan kävelee ylöspäin Kleppevegeniä ja kääntyy sitten Bergheimvegenille, kyltit löytyy hyvin selkeesti.