Tässä kiersi huhua viime viikkoina että aurinkoiset päivät saattais loppua minä hetkenä hyvänsä. Meillä on kuulemma meneillään Bergenin kylmin talvi sataan vuoteen ja tää upea pakkasaurinko joka kuvassa on ihme. Sen takia yhtäkään tällaista päivää ei oo tehnyt mieli viettää sisällä, ihan vaan koska se voi loppua koska vaan. Sen takia niitä haikkeja oli 45 Bergen-päivän kohdalla tasan 20 (monta samaa reittiä useampaan kertaan). Oli pakko laskea kun nauratti ihan miten rikki jalat välillä tuntui olevan... Mutta pakko oli mennä vaan, kun kuvitteli mielessä niitä mahdollisesti lähestyviä sadepäiviä jolloin ei ainakaan lähettäis mihinkään haikille!
Yks päivä todettiin vaan että vois lähteä metsästämään auringonlaskua yhdelle huipulle mihin en ollut vielä kerennyt, hyvin lähelle sitä olin osunut monta kertaa kyllä. Kerran matkan sinne pysäytti lumimyrsky ja niin edelleen. Kiva huomata että jengi on oikeesti innoissaan kaikesta mitä kuka vaan ehdottaa, laitettiin vaan luokalle viestiä että vois mennä auringonlaskuhaikille ja monella nyt oli luennot torstai-iltapäivänä esteenä mutta kuus meitä sit lähti matkaan ja se on oikeestaan aika maksimikoko tälleen yhdessä menemiseen että pysytään hyvin yhtenä ryhmänä eikä tunnu miltään turistiretkeltä. Osui vielä muutama sellanen joiden kanssa ei oltu vielä suuremmin juteltu!
Blåmanen (544 m) oli kaiken kuulemani ylistyksen arvoinen – sieltä näkyi aivan tajuttoman kaunis auringonlasku. Tällä retkellä innostuttiinkin käymään kolme huippua, käytiin samalla Rundemanenilla ja paluumatka tultiin Sandviksfjelletin kautta ihan vaan ettei menty samaa reittiä mennen tullen. Meillä oli aika mieletön ajoitus koska koko paluumatkan, varmaan noin 1,5 tuntia, oli yhtä väriloistoa kaikkialla. On aina aika vaikea meinaan arvioida monelta kannattais lähtee kun usein tulee kaiken maailman mutkia matkaan joko tahtoen tai tahtomatta ja aurinko laskee koko ajan myöhemmin ja aina vähän vauhti vaihtelee ja eväitä halutaan syödä pidempään ja sellasta. Mun termos-ostos oli kyllä paras juttu pitkään aikaan, ai vitsit kun on kiva juoda kaakaot tai teet huipulla!
Kotiin palatessa oli huipulla aika viima mutta onneks mentiin alaspäin. Vasemmalla oli koko ajan meri, jonka taakse laskeva aurinko hohkasi kaikkia eri keltaisen ja oranssin sävyjä. Oikealla puolestaan oli kaikki maailman eri pastellipinkin ja -violetin sävyt, aivan m a a g i s t a. Loppuhuipennuksena oli vielä melkein jo pimeässä hohtava, valaistu kaupunki ja taivas edelleen tulessa.
Ai että mikä päivä, äkkiä meni 15+ kilsaa ja mooooonta ylämäkeä hyvässä seurassa. Vajaa 5 tuntia meni reissussa ja kyllä oltiin poikki kun kotitekoisia hamppareita saatiin iltaruokapöytään!
Nopea ohje Blåmanenille pääsyyn: seuraa Fløyenilta kylttejä Rundemanenille. Kaiteellisen mäen jälkeen kun tulee pieni "silta", jatka oikealle eikä Rundemanenin antennille päin. Kävele kunnes vastaan tulee iso kivitolppa, se on maali!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!