Hike 10: Landåsfjellet & Nattlandsfjellet

Kuten on jo monesti ja kyllästymiseen saakka todettu, ei täällä paljon parempaa tapaa vapaa-ajan tai vapaapäivän viettotapaa oo kun ne haikit. Kun kaikki upeet maisemat on niin lähellä, miks nökötettäisiin sisällä kun voidaan olla menossa ja huiputtamassa eli käymässä huippuja läpi kuten yks kaveri sen hyvin muotoili tässä hiljattain?

Yhtenä päivänä tässä oltiin sit "palautteluhaikilla" Nattlandsfjelletillä ja Landåsfjelletillä. Oli oikeen ihana luontoreippailu niiden lempparien kanssa, jotka sain huijattua mukaani vuosisadan seikkailulle missä nyt julkaisuhetkellä ollaan! Tää itse haikki oli rento, ei sen kummempaa haastetta vaan pelkkää nautintoa aurinkoisena päivänä (se aurinko ei ollut edelleenkään lähtenyt mihinkään vaikka sitä jokainen norjalainen aina muistutteli että ei oo pysyvä vieras se).

Juotiin taas teet huipulla ja paistateltiin päivää, ihan meinaa jo olla kevättä rinnassa kun vähän tuntee auringon lämmön. Nähtiin taas maailman ihanimpia norjalaisia eräjormalapsia, niillä on ihanat norjalaiset villapaidat ja haikkikengät ja -varusteet viimesen päälle ja näyttää siltä kun ei ois koskaan haikilta kaupunkiin lähteneetkään, niin elementissään siellä norjalaisilla kukkuloilla. Niiden vanhemmat on, sanomattakin selvää, kuvankauniita ja supermukavia hymyileviä norjalaisia haikkereita. 

Parasta oli kun alamäkeen paluumatkalla liukuessa nähtiin yks norjalainen tyttö jota veti alas koira! Sen koiran valjaat oli sidottu tytön vyötärölle ja tytön alla oli liukuri eli koira veti häntä alas kuin rekeä! Mun toppahousuissa on muuten ihan eri värinen takapuoli nyt kun on monta kertaa liukuri jäänyt kotiin ja on silti liu'uttu alas... Ihan kuin pienellä lapsella saattaa tulla paikattavaa lähiviikkoina jos lumikelit jatkuu..

Nopea ohje Nattlandsfjelletille ja Landåsfjelletille pääsyyn: kävele ylämäkeen Slettebakkenin Bybanen-pysäkiltä kohti Nordre Nattlandsfjellet. Kyltit alkaa parkkikselta ja sitten ei muuta kuin suoraan, koko ajan on edessä näkyvissä Ulriken. Montana-kylttejä seuraamalla pääset Ulrikenin rappusten alkuun ja alas kaupunkiin, sitä aiemmin voi mennä myös muille reiteille eri kylttejä seuraamalla.

Tolla "palautteluhaikilla" lupasin että seuraavana päivänä en lähde reissuun vaikka mikä olis. No, vaikea se on sanoa ei kun huippuseura kysyy huippumaisemiin eli taas mentiin samalla triolla seuraavana päivänä. Käytiin taas tsekkaamassa vanha tuttu lähellä kotia, Sandviksfjellet, johon on noin 700 porrasta, aikamoiset luonnonkivestä tehdyt "kuntoportaat" viivasuoraan ylös. Sillä reissulla sit vannoin etten kyllä lähde seuraavana päivänä enkä oikeesti lähtenytkään, kroppa huusi jo vihdoin lepoa. 

Tää kyseinen helmikuun toka viikko oli kuin karanteeni uudestaan, melkein joka päivä käytiin joku haikki, ihan parasta. Että sellanen lockdown! Ei sitä näihin maisemiin päästessä ikinä kadu että lähti mukaan... Eikä varsinkaan takaisin kotiin pötköttämään päästessä kun on vielä paluumatkastakin selvitty!