Ei tässä muuta kuin että koulu loppu, joulu vietettiin ja kämpän läksiäiset myös, noin viidet eri kämppiksen läksiäiset kans tähän muutamaan viime päivään! Nyt ois vuorossa oma muutto - nimittäin hotelliin pariks viikoks!! Ja sitten pariks kuukaudeks tien päälle ja hostelleihin. Tää tarkottaa nyt myös blogille jonkin sortin hiljaiseloa, ehkä jotain elonmerkkiä joskus postailen, katsotaan sitten.
Viikonloppuna oli meidän housecolding eli housewarmingin, tupaantuliaisten, vastakohta. Jengiä oli tuvan täydeltä ja naurettiin että kun kerran nyt ollaan muuttamassa pois, olis voitu pistää maan tasalle koko kämppä mutta ei saatu mitään pahaa aikaseks vaikka porukkaa oli joku 60-70. Kiva ilta oli kyllä, viimeistä kertaa kaikki yhdessä ja niin vaihtari- kuin perulaistenkin kavereiden kanssa yhtä jäähyväistä koko keissi. Tavallaan surullista mutta toisaalta itellä niin sellanen fiilis että Perua on nyt kierretty tähän syksyyn niin paljon kuin voin enkä ois millään ehtinyt tai jaksanut mennä enempää.
Kolmasosa vaihdosta tuli nyt oltua tien päällä, muualla kuin Limassa eli se on musta ihan hyvin kun siellä koulussakin piti muodon vuoks välillä käydä! Kaikki viis kurssia muuten meni kuin menikin läpi, 12/20 huonoin ja 17/20 paras arvosana, kaikki paitsi yks siis espanjaksi. Kun noi numerot paljastu oli vaan niin huojentunut fiilis että kyllä tästä sit taidetaan valmistua!?
Näitä mussukoita tulee kyllä ikävä, ei oo ollu vaan kämppiksiä vaan oikeesti koti, jossa olla oma itsensä ja perhe, jonka luokse palata reissusta. Meillä oli aina niin huikee tunnelma ja paljon höpöhöpö juttuja meneillään kotona, kaikki tiesi aina missä kaikki meni ja huolestui jos ei toista näkynyt, ylipäätään sellanen fiilis että aina joku välitti mitä sulle tapahtui ja aina löytyi kaveri tekemään ihan mitä tahansa. Ihanat muistot jää kyllä tästä '#555squadista' ja en malta odottaa meidän tulevia Euroopan-reunioneita (vaikka meksikolainen kovasti liputtaa Meksikossa tapahtuvan reunionin puolesta) - ensimmäisiä on jo kaavailtu kevääksi Prahaan ja Frankfurtiin ja varmaan kesäksi Krakovaan... Meitä on siellä sitten Belgiassa, Ranskassa, Italiassa, Saksassa ja Puolassa ihan naapureina, huikeeta! Eli sen takia ei pidäkään olla surullinen koska tää oli vaan ystävyyden upee alku ja onpa kyläpaikkoja pitkin!! Jätettiin terveiset ilmoitustaululle talon uusille asukkaille, oispa kiva tietää millanen jengi ottaa talon haltuun...
Hienon viikonlopun kruunasi erittäin väsynyt ja ratanen joulunvietto, vaihdettiin lahjoja ja kuunneltiin joululauluja... Meillä piti olla upee joululounas mutta kellään ei ollut energiaa eikä motivaatiota kokata joten pizzalla mentiin.
Mun ihana kolumbialainen kaveri Andres - jonka luokse mennään siis Medelliniin Kolumbiaan kuukauden päästä - voitti koulun kokkikilpailun ja sai kahdelle lounaslahjakortin JW Marriottiin, super luksushotelliin... Olin ihan otettu kun pääsin aveciksi ja siellähän sitten syötiin niin huikee herkkubuffet huhhuh. Oli kaunis päätös tälle syksylle!
Ensimmäisenä meidän kotoa muuttivat pois belgialainen joka lähti reissaamaan perheensä kanssa ja italialainen. Tää italialainen kokkaili ja leipoi meille vähän väliä jotain, ja nytkin saatiin läksiäiskakku.
Laitan tänne nyt myös kotitekoisen pisco sourin reseptin niin en hukkaa sitä! 2 shottilasia (3 on liian vahva) piscoa, 1 puristettua limeä ja 1 nestemäistä sokeria ja 1 kananmunanvalkuainen - ja siitä!
Vikoina päivinä vaan pakkailtiin ja käppäiltiin, vähän semmonen odottava fiilis ettei oikein voinut keskittyä mihinkään. Kävin hyvästelemässä läheisen Kennedy Parkin ihanat kissat, ne vaan kulkee siellä turistien rapsutettavina kaikki päivät ja oli muutama eksynyt jouluseimeenkin... Tää jouluseimi ruohikolla näyttää vaan niin hassulta enkä yhtään muista että ens ens viikolla on joulu kun täällä shortseissa kuljeskelen!
Kai tähän loppuun pitäis laittaa joku tosi upee loppukaneetti mutta on aika sanaton olo. Nään kahen tunnin päästä mun rakkaat vanhemmat ja meillä on tiedossa varmasti tosi hubat pari viikkoa, ollaan menossa muun muassa Amazonille!! Laitan jonkun pikku muistelman top 10 moments vaikka mutta en voi muuta sanoo kuin että Peruun lähtemistä en tuu ikinä katumaan ja täällä on oppinut niin paljon, perulaisista, lattarikulttuurista, Perun historiasta ja kulttuurista, vaikka minkä muun maan ihmisistä, itsestäni. Sen sijaan mitään en voi sanoa koulussa oppineeni muuta kuin espanjaa ja kuinka tärkeää kommunikaatio on mutta sen tiesinkin etukäteen että koulun laatu ei täällä välttämättä oo huipussa.
En ois osannut arvata kuinka paljon pääsisin reissaamaan ja missä erilaisissa maisemissa, miten kylmä täällä olis syksyllä (minä joka saavuin kesämekkojeni kanssa elokuussa keskelle talvea ja kävin ensi töikseni ostamassa villapaidan... Suomen kevät olis ollut lämpimämpi aika tulla mutta onneks kesä nyt vihdoin tuli marraskuun tienoilla... ja pääsi täällä sit lämpöön kun lähti Limasta), miten kyllästynyt voisin olla riisiin ja perunaan täältä lähtiessä, miten vähän lihoisin tässä vaihdossa (8 vaihtarikiloa 2012-2013.....), miten paljon täällä olo vaikuttais mun ajatusmaailmaan ja haaveisiin ja tavoitteisiin. Loputon lista. Semmonen Perus setti!!!!
