Marraskuun kesäfiilistelyä

Parista asiasta en nyt pääse yli. Siitä, etten tänä syksynä nää loskaa. Siitä, ettei tarvi kaamosta ja pimeyttä surkutella yhtään. Siitä, että marraskuussa on kesä. Siitä, että olin mun nimpparina rannalla ja uimassa meressä (ekaa kertaa Liman meressä muuten kuin märkäpuvussa surffatessa). Tästä vähän viime hetken kuulumisia ennen vierailukuukauden ensimmäisen vieraan saapumista!!

Mun suhtautuminen koko Liman kaupunkiin on kääntynyt päälaelleen nyt kesän saavuttua. Ei kuulu mun tapoihin olla negis mutta oon nauttinut ihan eri perspektiivistä tän kaupungin kattelemisesta. Auringossa mikä tahansa näyttää kauniimmalta ja Lima varsinkin. Ihmiset hymyilee ja käyttää värikkäämpiä vaatteita, mikään ei vituta yhtä paljon auringolla kuin pilvisellä. Täällähän ei ikinä oo sade ollut ongelma, en oo Limassa kertaakaan kokenut kuin ihan olemattoman tihkusateen, reissussakin vaan ihan vähän (kaukana on ne Honkkareiden taifuunirankkasateet hahaha). Se ongelma oli aina se harmaus ja pilvet ja sillonkaan ei ollut kylmä. Nyt sen sijaan on lämpöä ja on aurinkoa ja on onnellisuutta!!

Oon jo useemman kerran törmäillyt Limassa uudestaan reissussa tapaamiini ihmisiin ja nyt oli Bolivian-kamun vuoro! Kutsuttiin belgialaisen kämppiksen kanssa meille kylään yks hollantilainen jonka kanssa reissattiin Sucressa Boliviassa. Jäbällä oli vaan yks yö Limassa ennen kotiinpaluuta ja meillä kun on yks tyhjä huone ja aina jengiä valmiina sosialisoitumaan, hänen oli kiva poiketa meille yöksi. Tulin koulusta (välillä sielläkin kiva näyttäytyä) kotiin ja keittiön pöydän ääressä oli saksalainen ja belgialainen kämppis sekä tää hollantilainen, varmaan 20 limen kuorta, pullo piscoa ja kananmunakenno. Meidän kotiin oli avattu pisco sour –tehdas! 

En oo ennen ite tehnyt tätä Perun kansallisdrinkkiä ja se olikin paljon helpompaa kuin aattelin! Muistan kun ekan kerran sitä maistoin Honkkareissa Perun kansallispäivän juhlassa ja en tykännyt yhtään – jos jotain Peru opettaa niin piscoa juomaan ainakin! Käytiin poikaressua vähän sitten myös ulkoiluttamassa Liman yössä ja sillähän se viikko starttaa mukavasti. Täällä on hauskinta ollut se kun on koko ajan päivistä sekaisin kun viikonloppu alkaa just torstaina ja reissuun on saatettu lähteä tiistaina, kaikki päivät on oikeestaan ihan samanlaisia paitsi maanantai jolloin oon aina ollut koulussa paitsi tyyliin kolme kertaa, maksimipoissaolot yheltä maanantain kurssilta.

Kursseista puheen ollen, vähiin käy kandiopinnot ennen kuin loppuu. Jäljellä yks presis ja neljä koetta ja sitten saakin joksikin aikaa unohtaa opiskelun. Ihanaa!!!! Muutamia ryhmätöitä tässä ollut ja mulla on ollut niin superaktiivisia ryhmäläisiä ettei ne oo jättänyt mulle paljon muuta kuin nimeni kirjoittamisen kanteen ja ehkä pari kappaletta kirjoitettavaksi. Jos joku täällä yllätti niin koulun helppous, vähän toisaalta myös surullista että jengi maksaa koulusta kymppitonnin vuodessa ja ei saa juuri mitään vastineeksi. 

Kivaa on ollut huomata ettei espanjaks esitelmien pitäminen tai ryhmätöiden kirjoittaminen ees oo kauhee ongelma enää, toki kieliopissa ois aina petrattavaa mutta ei yhtään hassummin mee ja siitä oon erittäin onnellinen, sehän yks tän vaihdon päätavoitteista mulla oli. Espanja on myös nykyään mun lempikieli, mennyt ranskan ohi koska se on vaan niin kaunista että voisin vaan päivät pitkät kuunnella muita kun ne puhuu sitä. Koulun helppous kertoo myös sen turhuudesta jota tää kuva kuvaa paremmin kuin tuhat sanaa, me oikeesti käydään siellä vaan ottamassa läsnäolot niiltä kursseilta joilla proffat sen ottaa, ihan vaan päiväunia tai muita omia hommia tehdäksemme...

Yliopisto järjesti läksiäistapaamisen vaihtareille ja se oli kiva pikku miitti jossa kerrottiin mitkä fiilikset oli koulusta ja Perusta ylipäätään. Kukaan ei kehdattu rehellisesti sanoa kuinka naurettavaa meistä toi koulunkäynti oli ollut!! Mutta kiva oli yhdessä fiilistellä tätä lukukautta.

Meillä on kämppisten kanssa vähän haikeeta ollut tässä – ihan nyt lopuks saatiin uus mahtava kämppis Linda Saksasta (kuvassa oikeella) ja hänen perulainen poikaystävä kuuluu oikeestaan diiliin, sit pikku hiljaa lähenee kaikkien lähtöpäivät. Pari viikkoa tässä ois vielä yhdessä. 

Eurooppaporukalla on tarkotus nähdä jo kesällä – sitä ennen yks kämppis on työharjoittelussa El Salvadorissa ja toinen Intiassa – eli huomaa että jengi vaan hyörii ja pyörii ympäri maailmaa… Meidän jenkkivahvistukset halus järjestää Thanksgiving-dinnerin ja oltiin kaikki ihan messissä kun melkeinpä kukaan eurooppalaisista ei ollut ikinä sitä vietetty. Se oli varmaan syksyn kivoin koti-ilta. 

Kaikki 12 (10 kämppistä ja 2 tyttö- tai poikaystävää) oltiin kokattu joku ruokalaji ja kokoonnuttiin yhdessä ruokapöydän ääreen. Monilla perheillä on kuulemma tapana kertoa ennen ruokaa, mistä asioista on kiitollinen. Siinä sitten kyynelehdittiin kilpaa, oli jotenkin tosi ihana hetki!! Oikeesti kun vaikka mitä kauhutarinoita kuulee kauhukämppiksistä, saan kyllä olla niin kiitollinen näistä!!!! Ja meidän ateria oli aivan uskomaton myös. Oli kalkkuna 3 tuntia uunissa päineen ja jalkoineen, oli rasvainen kastike siihen, itetehtyä muusia ja saksalaista hapankaalimössöä en muista nimeä, vihannespaistoksia ja omenapiirakkaa (koska kurpitsaa ei saanut mistään), hedelmäsalaattia ja viiniä. Ja valtava vaasi guacamolea, siks meidän meksikolainen vahvistus on paras!!! Oltiin vaan ihan turvonneita sohvalla kattomassa leffaa sen jälkeen… Miten siistiä että on niinku kaks joulua vuodessa!! Erittäin hyvät muistot jää tästä Kiitospäivästä, ei voi muuta sanoa.

Lisäks me koettiin Kiitospäivän ihme. Meidän kissa ’the 555 cat’ tuli takaisin!! Joskus syyskuussa se ilmeistyi ekan kerran ja sitten välissä katosi ja nyt se tuli, nauttimaan kalkkunan raajoista. Siitä tuli vähän nyt kyllä riesa kun se pärähti meidän ’terassille’ jossa on pyykkinarut ja roskakorit ja välillä jos ikkunat oli auki yöllä se löytyi sisältä. Muuten se ei haittais mutta yks kämppis on tosi pahasti allerginen niin siksi piti nyt hankkiutua eroon, onneks yks naapuri kuulemma otti sen hoidettavakseen ja ehkä sitä ei sit enää nähdä. Kyllä meitä nauratti kun yhtäkkiä kesken illallisen se pärähti maukumaan ikkunan taakse, katon kautta oli kieputellut.

Aika monta uutta juttua tullut täällä koitettua, joista viimeisimpänä jooga. Tässä ihan kotikulmilla rannassa järjestetään ulkoilmajoogaa päivittäin ja kaverit sai houkuteltua sinne. Se oli ihan yllättävn kivaa ja rentouttavaa. Kaverit paloi vaan ihan karrelle kun ei tajuttu laittaa rasvaa. Onneks itellä isiltä peritty iho niin ei juuri kärtsää.

Limassa mulle uutta on myös ollut rannalle meno, nyt kaks kertaa käyty. Ne on juu ihan kivoja kuten sanottu mutta harmi että jengi täällä jättää aina roskansa julkisille paikoille ja siks esim lasinsirujen välttämiseks kengät on melkein pakko pitää jalassa rannalla. Tosi harmi että kaunis hiekkaranta pitää pilata roskalla. Järkkäsin viime viikonloppuna pienen vaihtaripiknikin, meitä oli reilu parikymmentä rannalla nauttimassa kesäpäivästä ja viimesistä hetkistä yhessä täällä tällä porukalla. Vesi on yhtä kylmää kuin Suomessa tyyliin toukokuussa tai sit tuntu vaan, ei kyllä kauheen pitkään viiti pulikoida! Yks kämppis oli tästä 1,5 tuntia etelään surffaamassa ja näki delfiineitä!! Ei uskois että niin lähellä ja tolleen vaan pääset surffaamaan delfiineiden kanssa… Mä näin sillon alkusyksystä mutta se oli noin neljä tuntia etelään kumminkin.

Viikonloppuna oli myös parit kotibileet. Olin tokaa kertaa ikinä yllätyssynttäreillä ja se oli hauska kun ei sankari yhtään ollut hiffannut mitään! Sit Suomi-porukkaa kokoonnuttiin yksiin illanistujaisiin kerrostalon 20. kerrokseen – se onkin yks lähistön korkeimmista taloista ja oli tosi kivat näkymät. Nyt kun on oikeestaan nähtävyydet ja muuten kierretty täällä nii kiva kun voi vaan keskittyy sosialisoitumiseen! Alkaa olla sellanen jäähyväisfiilis kaikkien kaa et yritetää vaan ottaa ilo irti yhteisestä ajasta vielä. Eli kun ei koulusta tarvii stressaa (mun ei tarvii mennä neljään viidestä lopputentistä jos ei huvita ku kurssit on läpäisty jo) ni kamujen kaa vaa pörrätty kaikkialla tässä!

Tässä muuten Liman Suomitytöistä puolet!! Ollu tosi kiva jutskaa suomee ja tehä kaikkee yhessä, oltiin tällä viikolla parina iltana salsaamassa ja näin! Nyt se salsakin jo melkein sujuu ihan hyvin, tykkään siitä niiiiiin paljon! Löyty sellanen salsapaikka missä oli ihan sikana tyyliin ammattitanssijoita tai sit huomas et oli proffa ku alko laskee mulle tahtii jossain hassuissa biiseissä.  Täällä on ihan huikeita livebändejä noilla salsaklubeilla, vois mennä myös vaa kattoo niit bändei ja kattoo kuin kauniisti ihmiset tanssii. En oikeesti malta oottaa Kolumbian ja Kuuban salsaklubeja varsinkin........

Tänään oli aika random lounas mutta sairaan hyvässä seurassa ja niin herkkuruokaa. Yks perulainen tyttö jonka kaa ei oo mitenkään erityisemmin hengattu kutsu meidät sen mummon luokse lounaalle. Meitä oli viis kotoa ja sit pari muuta kaveria. Se mummo oli yhtä hupsu kuin meidän oma mamma, huolehti kyllä ettei kellekään jäänyt nälkä ja hali vaan kaikkia! Ihana! Perhe on kotoisin Amazoneilta eli viidakosta ja halus näyttää ulkomaalaisille millaista ruokaa siellä syödään. Niin söpö idea ja erinomainen esimerkki perulaisesta vieraanvaraisuudesta. Ruoka oli aika rasvaista tai tuhtia ainakin, mm. friteerattua plátanoa (banaanin sukulainen joka toimii nimenomaan grillattuna lisäkkeenä jne) ja kaikenlaisia pikku riisi- ja quinoanyyttejä ja kuivalihaa ja makkaraa ja vaikka mitä! Kyllä oli ruokalepo tarpeen sen jälkeen.

Mutta pidemmittä puheitta nyt kentälle hakemaan spessu vierasta!!!!!!!