TAIPEI calling

Viime viikonloppu olikin nelipäiväinen! (ei haittais vaikka joka vkl olis...) Lähdin käymään Taipeissa! Hauska kun täältä lähdet viikonlopuksi tollasiin paikkoihin yhtä helposti kun Suomessa Tallinnaan. Ja halvallakin vielä! Otin lennot aika myöhään ja sain 150€ menopaluu, helposti sais alle 100€ jos olis aiemmin.

Torstaina saavuin Taipeihin puoliltapäivin. lento oli alle 1,5 tuntia. Heräsin kun lennon 'aamiainen' oli tuotu, se oli merileväkeksejä/crackereita ja sellasta sienimäistä sokerista kakkua/leipää. Se merilevän haju ja maku heti aamusta vei ruokahalun, ei nyt ihan uponnut mutta ei kyllä ollu nälkäkään. Kuivatut merenelävät vähän etoo just kun kämpästä puolen kilsan säteellä on varmaan 50 niitä myyvää kauppaa. Sit kun heräsin (nukahdan nykyään heti kun istun koneen penkkiin ja herään jos ees ruoalle) niin kajareista soi kunnon kiinamusiikki kun oltiin just laskeuduttu. Tuli siis fiilis että nyt oli vähän erilaista settiä tiedossa! Ja niin kyllä oli, kyllä Taiwanissa mun mielestä huomas ettei oltu enää länsimaisemmassa HK:ssa vaan ihan kiinameiningeissä. Ei niinkun hyvällä eikä pahalla taaskaan vaan oli vaan ihan eri vibes!

Mun Taiwanissa vaihdossa ollut kaveri (<3<3) suositteli hostellia, jossa sit olin kaikki kolme yötä (neljäs kului rattoisasti kentällä ilmastoinnin kylmyydestä väristen märissä vaatteissa). WOW Hostel Ximen oli kyllä kaikin puolin ihan mieletön. 15€ yöltä peti aivan paraatipaikalla, tosi ystävällinen henkilökunta ja siistit suihkut yms, aamupala kuului, Meen toistekin jos Taipei vielä kutsuu köyhänä opiskelijana. Se oli myös nuorten ja reppureissaajien suosima eli tapas mukavia ihmisiä siellä!

Ekana päivänä oli 33+ ja kuumuus joka tuntui tukahduttavammalta kuin kotona Hong Kongissa (??), ehkä myös saastuneemmalta tuntuneen ilman takia. Mopoja pärisi kaikkialla niin sen kyllä tunsi myös ilmanlaadussa. Eipä tarvinnut auringosta kauan ahdistua, koska torstai-perjantaiyöstä kotiinpaluuseen keli oli about tämä:

Kävelin just tolla hetkellä metrosta ulos, 20 metriä lähimmälle kioskille ja olin ku oisin käynyt uimassa. Siinä vaan tottuneesti kioskinpitäjä otti muurit esiin kun tulva oli ihan tuloillaan sisään.

Noh, yritin antaa sateen olla haittaamatta mun paljon odottamaa reissua. Välillä kyllä vitutti kun tiesi että HK:ssa oli upee keli, mutta yritin vaan nauraa asialle. Oikeesti siinä kun kolme päivää ollut litimärissä kengissä ja vaatteissa niin ei enää muuta voinut, mietti vaan että mistä tätä vettä oikeen riittää. Sanonta 'sataa kuin Esterin perseestä' tuli nyt koettua ekaa kertaa. Lomalook oli sen mukainen:

Tässä vähän pytinkejä joita oli ympäri kylää. Kiinan entisen presidentin Chiang Kai-shekin muistolle perustettu upea pyhättö tai mikskä tota nyt kutsuis. Hienohan se oli mutta ennen kaikkea ihana sateensuoja edes hetken!!

Osuin paikalle just sotilaiden vuoronvaihtoseremonian aikaan, oli aika juhlallinen 10 minuutin marssi. Ympärillä oli muitakin rakennuksia, teatteria ja muuta. Koristeellisia, upeita rakennuksia oli muutenkin kaikkialla, toinen toistaan vaikuttavampia! Muhun vetos ehkä enemmän vielä ne lukuisat pikku temppelit keskellä ruuhkaisia katuja.

Harmitti vähän kun en heti ekana, sinä ainoona aurinkoisena päivänä, lähtenyt käymään kuumavesialtaissa, joista olin kuullut että on ihan pakko kokea Taiwanissa. Menin siis perjantaina kun oli pahin sadepäivä Xinbeitouhun kylpemään mutta en voinut muutakaan kun säätiedotus ei muuta näyttänyt koko reissuksi. Ihmettelin että ei se vesi nyt niin kuumalta tuntunut kuin 43-45 astetta, joista olin jossain lukenut. Ihmettelin myös miksi mun iho oli ruskean likainen kun tulin sieltä pois. Nauratti vähän kun istuin siinä yhdeksän paikallisen eläkeläisen kanssa kaulaa myöten ruskeassa vedessä, kaatosateessa mutta onneksi yhdessä altaassa oli katos. He puhuivat ja osottelivat ja mä hymyilin takaisin. Sitten paikallinen nuori mies tuli paikalle ja tulkkasi, hän asui Irlannissa. Kertoi että sadevesi teki vedestä kylmää ja mutaista/ruskeaa. Normaalisti kuulemma ihan kirkasta. Olin vaan että niinpä tietysti, siinä mun kuumavesiallaskokemus... Tässä vaiheessa en vielä tajunnut miten tällä altaalla ei ollut mitään tekemistä oikeiden luonnon kuumavesialtaiden kanssa vaikka nääkin kuinka olikin luonnollisia silleen että ihminen vaan rakentanut ympärille suihkut ym. tilat. Tää lysti maksoi siis joku 2€. Kun rupeen laskee paljonko meni rahaa reissuun niin majoitusta ja lentoja jos ei lasketa niin neljä päivää ois pärjännyt varmaan muutamalla kympillä, tyyliin 30€ ihan helposti!

Muuten kiertelin vaan kartta kädessä ja fiiliksen mukaan mikä kuulosti kivalta. Temppeleitä ja markkinoita, kortteleita toisensa perään. Menin myös klubille yksin perjantaina, se tuntui aika hurjalta ensin mutta nopeestihan siellä tapas jengiä ja oli tosi hauskaa!

Olin kuullut, että Taiwan on tosi turvallinen ja kyllä siltä tuntui. Tona yönä yks kerjäläinen/juoppo lähti vähän niinku perään pari metriä mutta siinä kaikki mitä oli. Aina kuitenkin ihmisiä liikkeellä ja silleen. Ihan yhtä turvallinen olo oli kuin Suomessa tai Hong Kongissa yksin liikkuessa.

Ei paljon Taipein maamerkistä Taipei101-tornista näkynyt lauantaiaamuna. Rakennuksessa on 106 kerrosta, joista 101 maan päällä. En siis maksanut sumuun ylöspääsystä. Harmi, olis ollut kiva nähdä sieltä ylhäältä käsin koko kaupunki! Taas jos olis tajunnut niin heti tulopäivänä olis kannattanut mennä. No, ehkä ensi kerralla. Yöllä näin sen kokonaan alhaaltapäin, parin baarin kattoterassit oli ihan tornin juurella! Ei voi eksyä Taipeissa kun seuraa tota!

Ihan parasta tässä reissussa oli ruoka. Koska kaikki oli käytännössä ilmaista, teki mieli vaan syödä tauotta. Parilla eurolla söit ihan herroiksi, pientä välipalaa eurolla tai alle. Ruokakojuja kaikkialla, night markets vielä asia erikseen ja koju toisensa perään täynnä herkkuja.

Toki myös vähän vähemmän houkuttelevia ruokia oli tarjolla kaikkien herkkujen lisäksi - possun suolia, ankan päätä, possun verta.. Maistoin muuten nyt vihdoin kanan jalkoja, Hong Kongissakin niitä näkynyt ihan kiitettävästi ja nyt Taiwanissa uskaltauduin. Itse liha ihan normaalia siinä missä muukin liha, niihin kynsiin en kuitenkaan koskenut. Ehkä ens kerralla! Mua etoo vieläkin kun ajattelenkin paikallista herkkua 'stinky tofua', nimensä mukaisesti aivan järkyttävältä haisevaa tofua. 

Tässä kuva Modern Toilet -ravintolan edustalta, olin kuullut tästä konseptista eikä houkutellut kyllä yhtään syömään mutta oli mielenkiintosta katsoa menu läpi. Ruoat tarjoillaan siellä siis pikku vessanpöntöistä ja kaikki ruoka minkä vaan voi on ulosteen muotoista. Just makkaroista tai jostain tahnoista oli menussa kuvia, en tiedä miksi mutta sellanen tää nyt on. Ei hirveesti herättänyt joo ruokahalua. Ja kallis kun mikä Taipein mittakaavassa, Suomessa olis ollut aika halpa.

Ekana päivänä kun kävelin itekseni kadulla kaatosateessa, yks mies pysähtyi ja selitti kauheesti jotain kiinaksi. Tajusin kyllä että hän kysyi, tarvitsenko kyytiä ja siinä kohtaa, joku viis tuntia sateessa seikkailtuani tuntui ihan hyvältä idealta ja sittenpähän me kommunikoitiin Google kääntäjän avulla joka lause käännettiin ja onnistuttiin 'keskustelemaan'. Hän vei mut kaverinsa pihviravintolaan - ilmainen pihvilounas kelpas kyllä! Olis ajellut pidempäänkin ympäriinsä mutta totesin että oon mieluummin yksin kuin keskustelen yhden lauseen viidessä minuutissa ja loppuajan hymyilen ja nyökkäilen. Ihmisten ystävällisyys oli muutenkin jotain niin ylitsevuotavaa että ihan kosketti!

Sama Taiwanissa opiskellut kaveri suositteli lempiraflaansa ja sehän piti sit testata. Sanaton. Valitse liemi, lihat ja hae seisovasta pöydästä mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Heitä kaikki ainekset pataan, katsele ruokaseuran kanssa kun ne kypsyy. Kokkailet niinku ite sun ruoan, kunnon sosiaalinen tapahtuma. Meitä oli vaan kaks mutta hauskalta näytti jotkut 10 hengen porukat sohi keskelle pöytää pataan kamaa! Yrttejä, muita kastikkeita lisäks, nuudelia pataan. Jälkkäriks rajaton jätski. Kaljahanakin löytyi. Kierittiin tuolta ulos kun kaks tuntia, maksimiaika, kunnes meidät häädettiin, syötiin kaksin puikoin!

Reissun yllättävin seikkailupäivä oli sunnuntai. Olin aatellut että silloin ei välttämättä tapahdu ihan kauheesti kun olin päättänyt lähteä ulos lauantaina ja kun huone piti luovuttaa puoliltapäivin su niin enpä olis uskonut että reissun ylivoimaisesti paras päivä olis ollut se vähän niin kuin lähtöpäivä! Ei tarvinnut kentälle siis lähteä kuin aamuyöllä että oli mulla ihan kokonainen päivä Taipeissa se sunnuntaikin vielä. Sattumalta tosiaan tutustuin hostellilla tosi hauskaan jenkkimimmiin, jonka kanssa hengattiin sit lauantai-illasta maanantai-iltaan, lähettiin tonne ihanaan raflaan ja sit klubille ja sunnuntaina seikkailtiin yhdessä. Tää jenkkikaveri oli samalla lennolla Hong Kongiin eli voitiin yhdessä mennä kentälle, nukkua siellä ja vielä kirsikkana kakun päällä, hengata hänen ainoa ilta HK:ssa ennen paluuta Jenkkeihin! Miten voi osua samalle lennolle kun pelkästään taiwanilainen EVA Air jolla me lennettiin lentää Taipei-Hong Kong väliä kymmeniä kertoja viikossa ja kaikki muut firmat päälle!

Ensimmäinen kohde oli Elephant Mountain, josta olis tarkotus nähdä koko kaupunki. Mun piti mennä sinne yksin lauantaina mutta ukkosen takia en mennyt. Tää mun kaveri oli käynyt silti ja sieltä ei ollut nähnyt yhtään mitään sumun takia. Me nähtiin onneks jotain!

Toi Elephant Mountain -nimi tulee yhden kukkulan kohdan muodosta, joka näyttää elefantin kärsältä! Sinne kiivettiin noin 1000 porrasta - 20 minuuttia, vähän reilu - ja mietittiin että jaksetaanko enää mitään. Todettin että jos nyt hypätään bussiin ja jos ei sateen takia huvita niin käännytään takaisin, saadaanpa olla sateensuojassa. Onneksi ei käännytty takaisin. Monta kertaa kyllä meinattiin. Kohde oli Bayan Wild Hot Springs.

Mä en oikeestaan lähtiessä edes kunnolla tajunnut mihin me oltiin menossa. Ei oikein matkaopaskaan täysin tiennyt mutta siitä oli hyvä aloittaa. Käsitin että metsässä on vesiputous ja altaita jossain ja meillä oli koko ajan tiedossa että me ei välttämättä löydettäisi perille kun se oli ihan luonnon keskellä, ei mitään kylttejä ja pienet ympäripyöreät netistä haetut ohjeet apuna. Kaverin kaveri oli käynyt siellä edeltävällä viikolla ja kehunut maasta taivasiin, joten lähdettiin koittamaan onnea.

Sade helpotti aina välillä, usva leijaili ympärillä kun kuljettiin paljain jaloin mudassa ja lätäköissä. Vaatteet oli märät kuten koko reissun, hiukset myös. Meikki ei siis pysynyt naamassa. Oli kunnon luonnonlapsiolo! 

Meidän ohjeissa luki, että jossain kohtaa pitää ylittää joki. Siinä kohtaa kun oltiin aika varmoja että se oli yks hurjaa vauhtia virtaava leveä joki, meinattiin jo kääntyä ja todettiin et oltiin ihanaa luontoa nähty silti.

Jokaisessa vastaavassa tilanteessa päätettiin aina kurkata vähän eteenpäin ja aina lopulta toinen yllytti toista, vuorotellen toinen oli villimpi! Näin jatkettiin aika pitkään, ei toi matkana ollut kauheesti, ehkä 2 km suunta mutta niin epätasaista ja kivistä ja mutaista ja mäkistä että meni aikaa kyllä. Tässä kohtaa löydettiin se oikea reitti tai ainakin pääteltiin niin koska siinä oli tueksi viritetty köysi, jonka avulla toisen, tän pienemmän kovaa virtaavan joen ylittäminen onnistui.

Viimeinen oikeasti kriittinen paikka jossa meinattiin kääntyä oli tällasen isohkon kielekkeen luona, jonka sivusta näytti siltä että vois sortua ja siks mietittiin että onko high risk high reward. Olihan se. Kapeaa kielekkeenreunaa, oksista kiinni pitäen ja ohi päästiin. Go team!

Näitten near death kokemusten jälkeen ei enää paljon tuhansien sakkouhkauskyltit pysäyttänyt tän kaksikon menoa. Noi kyltit on kuulemma laitettu paikoilleen sen takia, että paikalliset jotka tuolla käy ei voi syyttää hallintoa jos heille käy jotain 'vaarallisissa' paikoissa sinne altaille mennessä tai siellä. Ei tuolla nyt kukaan oikeasti sakottais varmaan.

Kyllä mä arvelin että jotain hienoa määränpäässä on. Perille pääsy oli pieni haave joka meinas monta kertaa kaatua mutta onneksi jatkettiin matkaa. Paratiisihan siellä odotti.

Ennen kun ehdittiin kunnolla ihmettelemään tota paikkaa niin piti ottaa ne parikyt pakollista poseerausta paikallisten kanssa. Tässä kohtaa se oli vielä ihan ok mut sit ku oltiin bikineissä ja porukka halus yhteiskuvii niin oltais vaan haluttu uimaan ja olla rauhassa! Kaikki jotka meiän kaa otti kuvii oli miehiä ja niiden vaimot vaa puhkui siinä vieressä mustasukkaisina haha. Mitään perheriitoja ei ollut tarkoitus aiheuttaa! Ehkä toikin kertoi kuinka oli kyse nimenomaan paikallisten suosimasta mestasta jossa ei turisteja paljon pyöri. Huomatkaa meidän väkinäiset ilmeet 'kuka sä oot ja miks me otetaan yhteiskuvaa'.

Kun vihdoin päästiin pulahtamaan altaisiin oli aika hassu fiilis - miten voi olla ulkona +28 noin, sadetta ja sumua ilmassa, trooppinen kosteus, ja sit siellä ympäristössä altaita, joiden veden lämpötila noin +10 asteesta +50 asteeseen. Kaikki luonnontilassa. Siis niin kuumaa ettei voinut koskea edes sormen päällä, höyrys vaan. Ja tosi kylmää, about Suomen järvivettä syksyllä.

Toi oli yks upeimmista paikoista mitä oon ikinä nähnyt tai jutuista joita oon kokenut. Ikinä. Sen jälkeen kun tuolla aikansa kellui oli tunne että ihan sama mitä tapahtuu mä oon euforiassa. Lomafiilis oli ollut kyllä ja on oikeestaan ollut Suomesta lähdön jälkeen, mutta oli vaan niin käsittämättömän rentoutunut olo. Oispa tiennyt lähteä aikaisemmin, tuolla ois jaksanut kellua vaikka koko päivän. Paikallisilla oli kunnon ruokapadat mukana, he oli ihan leiriytyneet!

No, se euforia jatkui siihen asti kunnes frendi hukkas puhelimensa ja oli tosi harmissaan totta kai muutenkin mutta kun meni 3 viikon Aasian reppureissun kaikki kuvat. Se jäi vissiin metroon ja ei millään pystynyt todistamaan poliisille että yks niiden kymmenestä löytämästä ois ollut hänen - aika loppui vähän kesken kun just lähettiin takaisin. Onneks muistot pysyy vaikka kuvat katois! Tässä se hostellin henkilökunta viimeistään todisti ystävällisyytensä - he hoiti tota koko hommaa vielä silloinkin kun me oltiin Hong Kongissa jo mutta ei saatu puhelinta takaisin.

Tuolta altailta noin tunnin automatka päästiinkin yhden kuvauskaverin ja vaimon kyydissä! Kuinka ystävällisiä ihmisiä taas. Oltiin niin onnellisia ettei tarvinnut märissä vaatteissa ja sateessa miettiä julkisia. Voi kun ois Suomessakin niin helppoa että joku vaan tarjois kyytiä!

Oon kyl ihan tyytyväinen pitkään viikonloppuun kaiken kaikkiaan. Vikan päivän seikkailut oli jotain niin uskomatonta että ne sai mun fiiliksen ihan kattoon kahden kaatosadepäivän jälkeen. Oli kiva nähdä, miten erilainen Taiwan oli Hong Kongiin verrattuna - tosi iso kontrasti ja sen takia niin mielenkiintosta tutustua. Toisaalta yhteistä oli nimenomaan se luonnon ja kaupungin välinen kontrasti, kun vaan sattumalta päätyi sinne luontoon. Me ei kyllä enää varsinaisesti oltu kai Taipeissa enää siellä mutta kuitenkin. Matka kesti vaan neljä päivää, Taipeissa ois saanut helposti pidempäänkin kulumaan ja muualla saarella myös - reppureissaajat kehui erityisesti Länsi- ja Etelä-Taiwania.

Oli myös hauska lähteä yksin, ihan uutta ja ihmeellistä siinäkin mielessä ja aion lähteä toistekin! Ihanaa kun ei tarvinnut kenenkään kanssa neuvotella mistään, voi tehdä ihan mitä mieli teki just silloin! Kuitenkin 2,5 päivän jälkeen olin tosi tyytyväinen että tutustuttiin sit ton jenkkitytön kaa koska kumpikin selvästi jo kaivattiin kunnon sosialisoitumista. Oli siis kiva olla osan aikaa yksin mutta tosi mielellään tietty myös tutustui jengiin. Jonkun verran mä juttelinkin ihan randomisti kadulla tai metrossa porukan kanssa, itekseen matkustavia kuitenkin oli jonkun verran. Kerran menin juttelee yhelle jenkkimiehelle ja se olikin sit lopulta kolmen kaverinsa kaa - törmättiin vielä kaks kertaa eri päivinä ihan random paikoissa! Oli hauska törmää 'tuttuihin' noinkin isossa kaupungissa.

Kiellot ja kuri ja järjestys oli muuten erittäin läsnä taas, kaiken voi tosiaan kieltää. Tässä oma lempparikyltti yhdestä julkisesta puistosta. Ei vaatteiden pesua (suihkulähteen vieressä tää kyltti) tai kuivatusta. No höh. Ei uhkapelejä. Ei privaatti tuoleja tai pöytiä. Hitto!

Kuolemanväsyneenä neljän päivän jälkeen, entäs sitten frendi kolmen viikon jälkeen, lähdettiin Hong Kongiin ja about suoraan töihin. Oli hassun kotoisa tunne tulla takaisin, oma maa mansikka muu maa mustikka mutta kyllä tuntui helpolta kun pääsi HK:seen. Kommunikointi ensimmäisenä. Enkkua täällä kuitenkin puhuu noin kaikki, Taipeissa ei ollut helppoa kun ei toi mandariini oikein suju. Liikenne ehkä myös järjestelmällisempää, lähinnä mopojen vuoksi Taipeissa vähän pelotti edes ylittää tietä välillä!

Vietettiin matkakaverin kanssa sit vielä ilta HK:ssa yhdessä. Tossa muuten HSBC:n pääkonttorin seinään heijastettu omistuskirjoitus briteille :( Mut tosiaan aivan upee mimmi, eiköhän me vielä törmäillä jossain päin maailmaa! Hauska oli lähteä reissuun mutta kiva olla takaisin täällä.