25 kesäkuuta 2017

Valoja, hikeä ja sumua

Miten yhteen viikkoon voi mahtua täällä 10x enemmän asioita kuin härmässä??! Tuntuu että täällä vuorokaudessa on tuplamäärä tunteja... Tai sit nukun vaan niin paljon vähemmän!

Juhannusviikko oli k u u m a. Ihanaa kun sateesta päästiin toistaseks eroon. Superhiostava ja kostea keli tuli takaisin mutta tietty mieluummin se. 

Lisähikeä pintaan saatiin sekä ma että ti salsassa, se on sitä kivempaa mitä enemmän käy ja oppii! En enää tekis muuta. Sit olin viel nyt sunnuntaina bachatassa eli vähä eri tempoo ja toisenlaista lattaritanssii. Kivasti käy jengiä noissa, tapaa kaikenmaalaisia ja -ikäisiä tanssista tykkääviä.



Tiistaina tehtiin kiva turistijuttu ja mentiin vihdoin kattoo Tsim Sha Tsuille pilvenpiirtäjiin heijastettavaa valoshowta, jokaa menee musiikin tahtiin. Löydettiin myös täällä tähän asti yks parhaista ruoista - kokonaisen ananaksen sisään riisiä ja kanaa ja ananasta. Mennään ihan varmasti uudestaan!






Kävin testaamassa keskiviikkoaamun boot camp -treenin ja siellä oli tunnelma katossa sateesta ja aikaisesta kellonajasta huolimatta... Hitsi miten energistä porukkaa, ite ihan silmät ristissä ja muut vaan hurraa toisille! Sielläkin tietty suomiyhteyksiä vaikka kuinka, esim yks pariskunta, espanjalainen ja itävaltalainen, tavannu Suomessa vaihtovuotenaan. Tosi monilla täältä myös suomalaisia ystäviä - vaikka meitä on täällä vaan muutama sata (300?) - tai reissannut muuten vaan!



Ei tulis yksin treenaamisesta mitään mutta onneks on tarpeeks hulluja kavereita! Käytiin torstaina kuolemassa crossfit-tunnilla, tuli ihan luuseriolo kun muut ihan teräskunnossa ja me rikki... Taas yks sali lisää kokeiltu ilmaislipulla!


Ranskalaiset on aloittaneet kauniin torstaiperinteen - grillauksen Deep Water Bay -rannalla. Siellä oltiin aamuyöhön, grillattiin makkaraa, pihviä, maissia ja uitiin 26-asteisessa merivedessä. Vartti bussilla keskustasta tohon ihanaan poukamaan ja taas helposti lomafiilis työpäivän jälkeiseen iltaan! Täällä tosi usein unohtaa mikä aika ja paikka ja päivä on, kun koko ajan tommosia surrealistisia hetkiä ja niin ihme spontaaneja juttuja!



Ja perjantai olikin juhannuksen etkot - nimittäin päästiin töistä jo kello 11! Olin niin onnellinen kun aurinko paistoi täysillä ja 30+ ja käytännössä vapaapäivä. Täydellinen päivä siis lähteä hikelle Hong Kongin toiseks suurimmalle huipulle Lantau Peakille - yks parhaista näkymistä kuulemma. Hmm. Sade alkoi kun päästiin reitin alkuun ja ei jatkunut kauan mutta sumu ei hälvennyt. 934 metriä korkee huippu mut näkyvyys noin kaks metriä. Googlen kuva näkymistä:


Meidän kuvat.........................








Parhaita noi kuvat muista patikoijista sumussa. Oikeesti oli hyvä kattoo kun porukka vaan katos sumuun, ihan tyhjyyttä vaan kaikkialla.

Oli taas hauska setti toi retkiseuran löytäminen.. Eihän kukaan oo vapaalla päivisin arkena mun kavereista mut sit tuli tuol grilli-illassa puhetta ja toi yks ranskalainen poika oli moikkaa sen kaverii täällä - sehän lähti sit seuraks ja oltii siis tunnettu joku 12h ennen ku lähettii koko päiväks tonne luontoon samoilee! Kyllä muuten on aikaa tutustua ku kävelet vaa sumussa eteenpäin ja juttelet joutavia! Ei haitannu kyl silti fiilistä ettei maisemia nähty koska on vaa nii rentoo mennä tuol tropiikissa ja ihan tosi hyvää liikuntaa kipuu vuorenreunaa, keskittyy vaan siihe olennaiseen että katsot etees ja varpaisiin ettet liukastu. 

Tää Lantau Peak oli siis Lantaun saarella jossa on myös lentokenttä ja Disneyland ja kai 70 km hikereittejä ja kauheesti kukkuloita, näkymät ois siis ollu varmasti näkemisen arvoset! Mutta en mä tiedä loppujen lopuks mitä parempaakaan tekemistä mulla ois perjantaina päivällä ollut kun ulkoilla ja tutustua uuteen kivaan heppuun, oli se sit sumussa tai ei!


Kun laskeutuessa yhtäkkiä pilvet vähän rakoili ja nähtiin edessä 'Big Buddha', maailman isoin buddhapatsas (34 metriä korkea) Tian Tan, ihan silmiin sattui nähdä jotain kun oli vaan ollut valkoista kaikkialla monta tuntia! Huipulla nähtiin siis alle 10 sekuntia sinistä taivasta, siinä se! Hike oli vaan joku 5 km mutta rankin mitä oon täällä tehnyt, ihan tappoa nousua vaan.



Laskeutuessa mentiin myös Wisdom Pathin läpi, infinityn muodossa tollasia puupölkkyjä.. Ja Buddhan edessä kurkattiin Po Lin luostari, jossa käytiin hymyilemässä suloisille munkeille. Buddhan luokse ois kävelty ylös asti mutta oltiin siellä 17:32 ja se meni kiinni 17:30 eli ei sit menty... Mutta se on keskiviikkona tänne saapuvalle turistille kuitenkin näytettävä joten ei silleen haitannut kauheesti.






Kyllä tekee ihmeitä yks arkivapaa! Samalla valmistauduin henkisesti suomijuhannukseen Hong Kongin tapaan... Siitä myöhemmin lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bisous!