Lämpöaallonharjalla

Nyt jopa mun kaltainen auringonpalvoja sanoo että välillä on ollut liian kuuma. Oikeesti. Siinä kohtaa kun oot laittanut lempivaattees päälle ja laittautunut muka vähän, ja 10 metriä kotiovelta hikikarpalot valuu otsaa pitkin. Silloin, kun juot litran vesipullon yhdellä huikalla ja viiden minuutin päästä haluaisit uuden. Silloinkin, kun et kestä ajatella kuinka kauheelta varmaan että haiset. No, niin haisee kaikki muutkin! 

Jos jotain opin viime viikolla, niin sen, että kanna aina mukana taskunenäliinoja. Jos ei hikipyyhettä viiti niin nenäliinalla pieni pyyhkäsy ja oot kuin uusi ihminen. Niin kaikki tekee metrossa. Matkii vaan niin hyvä tulee! Aurinko paistoi yllättävän paljon, täällä kuulemma on tosi harvoin pilvetön taivas ja ei ollut nytkään. Viikon teema oli joka tapauksessa hiki.

Arkisin ei ihan hirveesti tapahdu kun niin suuri osa päivästä menee töissä. Se mikä täällä on niin kivaa ja rentouttavaa on arjen spontaanius, oon jotenkin tosi rennolla fiiliksellä koko ajan kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu kun kotoa lähtee! Silleen hyvällä tavalla. Keskiviikkonakin piti mennä vaan sushille lähikuppilaan ja sit päädyttiinkin raveihin Happy Valley -raviradalle ja sieltä ulos, keskiviikkoisin ja torstaisin kun on kerran Ladies' Night eli naisille ilmaiset baarit ja juomat. En tiedä miten se on mahdollista mutta en kyseenalaista. Ravit on tosi hauska sosiaalinen tapahtuma kun puoli kylää kokoontuu hurraamaan ja lyömään vetoa ja dokaamaan yhdessä, ilmassa todellista urheilujuhlan tuntua. En lyönyt vetoa vielä nyt ekalla kerralla... Tuli vähän mieleen joku suomalainen pesäpalloliiga, jonka matsit tyhjentää kuntien keskustat. Kivaa yhteisöllisyyttä tänne bisnesihmisten keskuuteen!

Arki-iltoina just syödään joko kotona katolla tai jossain ulkona, kuulin just kaverilta ruokapaikasta meidän lähellä jossa ruoat 1,5 € annos. Voi täälläkin vissiin halvalla syödä kun tietää mistä hakee. Suomen hinnat tulee kyllä tuntuu nahoissa, vaikka tääkin on olevinaan kallis kaupunki tietyllä mittakaavalla. Eksyin viinihyllylle yks päivä ja nauroin että ei ihan Suomessa onnistuis, ruokakaupassa tyyliin osta 3 maksa 2 viinipullotarjouksia ja kaupan päälle ties mitä, ei kysy papereita, myydään mihin tahansa vuorokauden aikaan ja kolmasosa Suomen hinnoista.

Oon ollut vähän kesäflunssassa, eikä sinänsä ihme Taipein kostean (sateen, ei alkoholin, takia...) viikonlopun jälkeen. Sillä se lähtee millä on tullutkin! Joten lauantaina koitti eeppinen kesäretki!

Ranskaporukka oli suunnitellu rannalle telttaretkeä jo kevään alusta ja sain sit kans kutsun ku tutustuttiin. Harmitti kun se osui samalle viikonlopulle kuin mun matka Taipeihin. Paitsi eipä osunut kun viime viikonloppuna ennustettiin ukkosta ja retki siirtyi viikolla! Mikä mäihä! Koko viikon oli ollut +30-34 ja tiedostettiin kyllä että ei se helppoa olis teltassa nukkua mutta se ei pelaa joka pelkää!

Lähettiin lauantaiaamuna reissuun sinne suuntaan missä ekan kerran olin patikoimassa, kuukausi sitten, reilu tunti keskustasta itään. 1,5-2 tunnin patikointi vielä julkisten jälkeen. Mennessä meillä oli kaiken maailman kylmälaukkujen, jäiden, grillattavien, juomien lisäksi teltat ja makuualustat joten suurin osa tultiin pienellä veneellä. Se oli aika nättiä kans, kiitää pikaveneellä keskellä auringossa hohtavaa merta, vene pomppi aaltojen päällä, kukkulat ympäröi.

Meitä oli paikalla puoliltapäivin joku vajaa 20 ja jotkut tuli töistä tai muista syistä vähän myöhemmin ja lopulta meiän leiri tais olla rannan isoin! Saksalaisten kanssa käytiin myös kaveeraamassa, heillä puolestaan oli isoin nuotio. Sieltä bongasin puoliksi suomalaisen jätkän, joka ei kylläkään osannut suomea eikä äitinsäkään koska oli ruotsinkielisestä perheestä eikä ikinä asunut Suomessa. Ihmisten lisäksi mestoilla pyöri kaksi lehmää (??) jotka oli tosi kesyjä ja antoi koskea. Välillä ne puski toisiaan ja välillä kulkukoirat tuli puskemaan niitä, oli kiva ilmainen sirkus siinä rantaspektaakkelina.

Rannalla oli valmiita pieniä grillikehikkoja tiilestä ja siellä sit grillailtiin kaikenlaista. Lähellä oli myös pieni rantakuppila eli ihan autenttinen erämaakokemus tää ei ollut tai oli, mutta ei ois tarvinnut olla.

Tuolla kansallispuistossa tai valtavassa luonnonpuistossa mikä nyt onkaan siellä on tosi monia eri rantoja ihan vieri vieressä ja ne on erotettu toisistaan vaan kallioilla. Meitä vähän kadutti sit ettei menty seuraavalle rannalle, jossa oli vielä parempi näkymä ja vähemmän porukkaa. Ollaan ehkä menossa heinäkuussa uusiks ja se on sit heti sille rannalle suoraan. Toiselta rannalta pientä metsäpolkua pitkin hypellessä näin ekaa kertaa ison hämähäkin - niihin on kai pakko alkaa tottua. Se oli ehkä joku 6 cm iso ja paksut raajat ei mikään lukki.

Ei se hämähäkki vielä mitään mutta sunnuntaina paluumatkalla oli ainakin 5 jättiläistä meidän yläpuolella oksissa. Näin aina vaan seitin ja käännyin pois, ne oli kuulemma käden kokoisia ja keltaisia tai oranssikuvioisia. Yäk! Yhden keskikokoisen näin nopee kun sen seitti oli just mun silmien kohdalla, ihme kun en päin kävellyt. Menin kyykkyyn supernopee, onneks refleksit alkaa olla kohallaan.. Noi on ainoo mistä en tykkää täällä patikoidessa, mitä vaan elukoita voi tulla mistä vaan - juteltiin täällä asuvien brittien ja aussien kaa ja ne kertoi että tuolla puistossa missä oltiin oli kolme viikkoa sitten nähty 4-metrinen python... Ja heidän naapurin pihassa lähellä tuolla oli viime viikolla cobra. Semmosta kivaa! Siks suosittelivat ettei nukuttais taivasalla.

Oli hassua olla oikeesti vuorokausi bikineissä. Uitiin ihan koko ajan, vesi oli jotain vähintään 25, ei virkistänyt yhtään kun juoksi veteen. Päätettiin iltapäivällä uida lähellä kelluvien 'junkien' eli isohkojen veneiden luokse ja sit siellä olleet just noi britit ja aussit, lapsiperheet, oli ihan juttutuulella ja ensinnäkin tietty niistäkin oli yks ollu NOKIA:lla töissä ja viettänyt viikon kuusta Suomessa. Pojat keksi kysyä että saataisko hyppiä niiden veneen katolta mereen ja kyllähän me saatiin. Jotain viiden metrin luokkaa varmaan, oli hauskaa! Merivesi ihanan kirkasta, ja nimenomaan niin lämmintä että illalla ennemmin tuli kylmä kun nousi vedestä, oli aika samoissa sekä ilman että veden lämpötilat just 25+ paikkeilla.

Retkessä parasta oli mun toinen ikinä näkemä tähdenlento. Se oli pieni mutta silti. Näin ekaa kertaa talvella Gambiassa ja tuli ihan samanlainen fiilis tuolla meressä kelluessa ja tähtiä tuijotellessa, aika mielettömiä juttuja on tässä maailmassa. Monta muuta upeeta luontohetkee oli myös: kun ihan harmaa hetki muuttui sekunneissa pinkiksi, koko taivas meidän yläpuolella oli pinkki, pilvet hattaraa ja hiekka loisti pinkkiä ihan kuin joku filtteri olis laitettu hetkeks päälle, horisontti ihan normaalin värinen. Kun kuu nousi taivaalle punaisena pallona. Kun se välissä katosi pala palalta mustaksi. Kun se loisti kirkkaasti monta tuntia, ihan kuin joku led-lamppu, ja kehysti meren keskellä olevat kaks suurta kivenmurikkaa. 

 

Valvottiin auringonnousuun tanssien rantahiekassa, käyden vähän väliä uimassa... Katsoen nuotiota ja kuuta. Ihania ihmisiä, uusia ja 'vanhoja' (lue: kuukauden tuntemiasi) kavereita, ei tietoa kellosta, ei kiire mihinkään. 

Aurinko herätti noin kahden tunnin yöunien jälkeen. porotti aamuseiskalta jo aika lähellä +30. Viikonlopun taikaliemi: aurinkorasva+merivesi+hyttyskarkote+hiki+hiekka = unelmien cocktail ja kyllä oli törkynen olo kun noi muhi vuorokauden iholla. Harvoin bileiden jälkeen nuoret lähtee klo 8 patikoimaan mutta tuolta oli pakko, se kuumuus oli niin tappavaa ja tietty vaan pahenis päivän mittaan. Siispä lähdettiin 6 km aamulenkille heti herättyä. Sen reitin pääsee joko varjoisempaa tai ihan avonaista suuntaa, kumpaakohan mentiin... Oisin saattanut pyörtyä metsään kun oli tosi heikko olo, ei oltu syöty kunnolla ja vettäkin aika vähän, tosi lamaannuttava keli, mutta onneks ne hämähäkkihavainnot toi vähän vauhtia töppösiin ja adrenaliini piti hereillä... En oo ikinä halunnut yhtä kovasti suihkuun kun tolloin kun pääsi.

Vihdoin kun kolme tuntia lähdöstä päästiin kotiin (1,5 h kävely kukkuloilla ja reilu 1 h julkisilla) ja olin vaan syönyt yhden egg tartin (uus lempiherkku, vähän ku kananmunavanukasta murotaikinakuoressa - kokkikurssi tulossa, stay tuned!) niin kyllä oli suihku+ruoka+uni mielessä. Vaihtoehto oli nukkua omassa 2,5 m2 häkissä koko päivä, tai lähteä jonnekin. Valitsin powernapit ja retken. Siispä valitsin yhden saaren jossa en ollut vielä käynyt ja voittajaksi valikoitui Peng Chau. Ihan randomilla vaan, noita saaria riittäis varmaan joka päivälle eri. Taas joku alle puol tuntia lautalla parin euron matka, lautta lähtee vartin päästä kotoa. Just sopivia matkoja tolleen iltapäivän viettämiseen tai yheksi päiväksi.

Peng Chau on tollanen hassun mallinen saari, pari kilsaa pituutta vaan eli tosi helposti hallittava. Kävin katsomassa pari temppeliä, syömässä hyvin ja kipusin Finger Hill -nimiselle saaren korkeimmalle kohdalle katsomaan auringonlaskua. Vaikka se olikin ihan mini hike mutta kuitenkin ensimmäinen hike yksin! Aika rentouttavaa varmaan olis jossei pelkäis että jostain pomppaa käden kokoinen hämähäkki. Ne kuulemma syö lintuja?! En tiedä uskonko. Oon myös oppinut et ei kannata katsoa sivuille tai ylös vaan koko ajan varpaisiin tai silmien korkeudelle kun menee metsäpolkuja. Maisemien kohdalla niitä ei ookaan kun vaan metsän siimeksessä.

Kiva retkikohde siitä kun tuolla ei ollut autot sallittu! Vaan polkupyöriä ja jonkinlaisia polkuautoja tms. Todellinen escape taas kaupungin vilinästä, niin helposti ulottuvilla ja niin rentoa. Nää hiket ja saaret on kyllä se viikonloppujen ykkösjuttu.

Väsyneenä mutta onnellisena viikonlopun jälkeen piti taas hetkeksi palata arkeen. Siihen tulikin kummaa säpinää, kun kuumuus ja paine purkautui ja taifuunivaroitus 8 asetettiin maanantaina iltapäivällä. 10 on kai hurrikaani. 8-tason saavuttamisesta parin tunnin päästä about kaikki menee kiinni, jengi pääsee siis töistä pois ym ym. Se selitti järkyttävät ihmismassat metrossa (kun muuten on niin tyhjää).

Kävin ostamassa 10 litraa vettä ja säilykkeitä ja nuudelia, niin kuulemma toimitaan. Tuskin oli vapaapäiviä tiedossa (kauppoja kiinni) mutta varalta. Kastuin litimäräksi kotimatkalla kun kävelin ettei tarvinnut metrossa jonotttaa. Tuuli oikein puhkui ja puhalsi, ei muuten mitään hirveetä eroa. Kadut oli tyhjiä, ihanaa kerrankin tilaa kävellä! Liikennevaloissa kaks kertaa eri tyyppi laittoi sateenvarjon ulottumaan munkin pään päälle ja hymyili. Ihanat!

Kivoja viikonloppumuistoja vähän varjosti järjetön turvotus ja kutina - nimittäin 'sand fleat' (suomeksi kai hietakärpänen) söi meidät melkein elävältä. Kaikilla vieri vieressä jalkapöydät ja sääret täynnä puremia. Mä taisin olla vähän allerginenkin, kun turvottaa ihan jäätävästi siis ei meinaa ballerinat mahtua jalkaan ja kauhee polte päällä. Nappia naamaan ja rasvaa kehiin. Laskin että niitä on jotain 300, ikinä ollu vastaavaa! Pahempia kuin hyttyset koska nää voi myös munia ihoon, sen näkee jos on musta piste keskellä puremaa, ei oo näkynyt ainakaan. Ja näitä ei nää, ne on niin pieniä. Pitäis olla kengät jalassa niin sit ne ei söis koska ne ei osaa lentää. Oli meillä monilla pitkät housut sentään mutta mulla ainakin söi jumppahousujen läpi. Oli hyttysmyrkkyäkin mutta se ei noihin tehoo kuulemma. Paskiaiset. Joka pureman arvoista silti oli!

Koko viikon oli siis sellainen tosi painostava ilma ja tänään sitten, viikon hikoilun jälkeen, se purkautui tona taifuunina. Mietitytti vaan Ranskaan käymään matkustavan naapurin ja Suomeen lomalle lähtevän työkaverin puolesta - lentoihin tollanen vaikuttaa tietty myös! Itellä meni vaan iltasuunnitelmat uusiks kun kaikki olikin kiinni. Sekasortotilan saa aika nopeasti näköjään aikaan vaan hokemalla että taifuuni tulee. Olis nyt ees pari päivää taifuunilomaa!