Eräänä aurinkoisena pakkaspäivänä lähdettiin mimmiporukalla aika ex tempore ihailemaan Bergeniä vastakkaiselta puolelta kuin kaikki aikaisemmat vuoriseikkailut. Silloin oli mun neljäs päivä ja neljäs vuori. Bergenin kaupunki sijaitsee siis seitsemän (!!) vuoren risteyksessä, siksi näitä vaellusmahdollisuuksia on näin käsittämättömästi ja kaikki on niin hurjan lähellä.
Løvstakken meni kyllä tähänastisista haikeista ykköseksi, tää oli myös mun eka auringonlaskuhaikki ja siksi niin mielettömän upee. Olin kyllä muutaman kerran jo ollut auringonlaskun aikaan matkassa mutta oli huonompi keli niin ei juuri ollut iloa siitä. Tällä kertaa värit oli aivan uskomattomat, pastellin kaikki sävyt vaihtui lopulta erilaisiin kirkkaisiin keltaisiin.
Henkeäsalpaavan K A U N I S T A. Alan uskoa että niin on kaikki Norjassa.
Tää haikki (mun sen päivän toka) ei ollutkaan kilsoissa kauheen rankka mutta paksu lumikerros metsässä toi hommaan oman haasteensa. Onneksi monet oli jo ehtineet sinne ennen meitä eli lumessa oli kyllä hyvä polku useimmiten valmiina. Alastullessa meillä olikin pientä vilppiä – liu'uttiin nimittäin kolmella löytöliukurilla ja muovikasseilla alas aina kuin mahdollista – eli kävelyä oli suurimmaksi osaksi "vaan" ylämäkeen! Siitähän vasta riemu repes kun viis 25-vuotiasta mimmiä laskee kilpaa liukureilla satoja metrejä. Posket punotti monta tuntia tän reissun jälkeen, kyllä oli muuten haukattu happea!!!!!!
Nopea ohje Løvstakkenille pääsyyn: Løvstakkveieniltä lähtee aika selkeä siksakkireitti ylöspäin. Jossain kohtaa kun ylempänä tie haarautuu, sitä kautta vois päästä toiselle pienemmälle tosi kivalle vuorelle, mutta tää varsinainen kohde on koko ajan ylös vasemmalle päin ja sen tunnistaa isosta kivikasatolpasta ja mastosta perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!