Taas on touhuttu yhtä sun toista! Kotikulmilla tutustuttu kulttuuriin, myös reissattu ja suunniteltu reissuja! Muun muassa Machu Picchun keissi eli matka Cuscoon etelään on nyt varattu, samoin kämppisten laatuaikaa Boliviassa loka-marraskuussa!
Koulussa ei paljon taaskaan tarvinnut näyttäytyä, kuhan kävin kolme ensimmäistä koetta tai testiä trollaamassa. Oikein vai väärin -periaatteella osa ja yhdessä piti vähän kirjoittaakin. Yhden sain jo takaisin, 14/20 mutta se oli mun englanninkielinen kurssi omasta kandiaiheesta joten melkein hävettää toi tulos! Eiköhän säälipisteitä saa vähän puutteellisella kielitaidolla muista sitten. Täällä on ihan järjettömästi tollasia pikkukokeita, melkein joka viikko joka aineessa, aina jostain artikkeleista jotka annetaan luettaviksi.
Viikonloppu alkoi torstaina ja käytiin lounaalla vaihtari-perusekajengillä. Perulaisilla on niin eri aikataulut ja ne on yötä päivää koulussa että tosi vaikeeta nähdä niitä muuten kuin välillä öisin viikonloppuisin... Sen takia tosi kivoja nää kun jengi järjestää arkena jotain! Meillä vaihtareillahan on kaikki maailman aika tehdä mitä vaan porukalla. Täällä on muuten sushikin perulaistettu, se on aika erikoista mutta tosi hyvää, esimerkiks ceviche eli se raakakypsytetty kalasetti yhdistettynä sushiin on ihan mieletöntä.
Ylivoimaisesti viime viikon paras (ja yllättävin!) yks koko tähänastisen vaihdon parhaista kokemuksista oli Peru-Bolivia fudismatsi Estadio Monumental -areenalla. Stadion vetää 80 000 henkeä mutta luin että sitä oli rajattu tyyliin 60 000 tohon matsiin turvallisuussyistä. Mä, joka oon elämässäni kattonut yhden HJK:n matsin Stadissa ja muuten en tosiaan vapaaehtoisesti kattois fudista telkkarista (vaikka oonkin sitä hetken yläasteella pelannutkin), olin aivan fiiliksissä tästä. Mentiin kolmen kämppiksen kanssa torstai-iltaa viettämään ja ei kyllä kaduttu hetkeäkään että se noin 15 euroa heitettiin tähän! Täällä jos jossain jengi on futishullua kansaa ja oli mahtavaa päästä kattomaan sitä ihan paikan päälle.
Meinas kuitenkin matsi melkein jäädä näkemättä, kun liikennekaaos taas yllätti. Ajateltiin, että 21:15 alkavaan matsiin voidaan lähteä 2,5 tuntia aiemmin kun matkaa on vaan 10 kilometriä kotoa stadionille. Kuinka väärässä oltiinkaan... Iltaruuhkat työpaikoilta + ne 60 000 ihmistä jotka haluaa sinne stadionille oli erittäin huono kombo. Taksikuski sanoi, ettei koskaan ikinä ollut nähnyt sellaisia ruuhkia. Edettiin 45 minuutin aikana kilometri. Yksi kilometri. Jossain vaiheessa kuski sanoi että taitaa jäädä matsi näkemättä, muttei enää voitu kääntyäkään ja todettiin apeina että kyllä me nyt ainakin yritetään. Muutama kolarikin sattui matkalla eikä ihme, niin hullu kaaos se oli. Lopulta kolme kilsaa ennen stadionia, kun matsin alkuun oli 10 minuuttia, päätettiin hypätä taksista ja juosta loppumatka joka oli jalan vaan kaks kilometriä. Se oli tosi hyvä päätös ja ei tosiaan oltu ainoita. Ostettiin matkalta femmalla Peru-fudispaidat ja juostiin henkemme edestä. Puolen maissa oltiin stadionilla ja missattiin siis vaan noin vartti!
Matsi tuntui entistä mahtavammalta kun kerran melkein meinattiin se missata. Jos joskus vielä mennään, lähetään ainakin 4 tuntia ennen niin sais ne alkushowt nähdä myös eikä tarttis stressata. Moni ehti paikalle vasta tokalle puoliajalle! Porteilla oli ihan kauhee hulabaloo, jengi töni ja huitoi ja turvamiehet ei oikeen pystyneet mihinkään kun massoittain väkeä vaan ryysi sisään, pidettiin kädestä kiinni ja pikkulaukut oli visusti paidan sisällä. Matseissa, varsinkin tuolla halvimmassa katsomossa jossa me oltiin, on kuulemma paljon varkaita myös.
Matsi päättyi 2-1 Perulle ja huhhuh sitä huudon, vislauksen ja hurrauksen määrää! Katsomossa oli varmaan alle viis bolivialaista ja niistä ei paljoa ääntä lähtenyt kun Bolivia teki maalin... Lähdettiin matsin jälkeen perinteisiin torstaibileisiin yhteen tosi kivaan baariin ja pidettiin noi fudispaidat päällä. Saatiin tosi paljon iloisia hymyjä ja hurrauksia ja jengi oli ihan myyty että oltiin oltu livenä katsomassa. Kaduilla oli kuulemma kaupungilla baareilla ja muuten isoja näyttöjä ja myös kova meininki mutta ei se tietenkään livetunnelmaa voita.
Vaikka baareissa soikin periaatteessa pelkästään salsarytmit (tai lattarien ikioma reggaeton eli vähän vielä bilemeininkiä enemmän), on tosi kiva kun koululla pääsee perjantaisin harjoittelemaan ihan tekniikkaa kolmen tunnin salsatunnille. Siitä kaks tuntia on itse salsaa, ensin askel askeleelta ja sitten parin kanssa, samalla tapaa tietysti paikallisia ja oppii paljon kulttuurista. Jengi on niin uskomattoman taitavaa että meillä ulkomaalaisilla on kyllä kirittävää!! Tunti loppuun tanssitaan rauhallisempaa bachataa.
Lauantai aloitti meidän kotona synttärikuukauden, jolloin sekä jenkki-, meksikolais- että italialaiskämppiksellä on synttärit! Koristeltiin kotia vähän ja aiotaan pitää ne koko kuukauden. Mä leivoin kakun, tytöt kävi hankkimassa meiltä lahjaks keikkalipun Maroon 5 keikalle viikon päästä johon ollaan menossa tyttökämppisten kesken. Sankari oli iloisen yllättynyt! Kutsuttiin vähän jengiä meille ja mentiin sit porukalla grillaamaan yhteen toiseen vaihtaritaloon. Niin mahtavaa kun monilla on isoja omakotitaloja missä kokoontua, terassit ja kaikki - ei tosiaan mitään Hong Kongin menoa ja parin neliön kämppiä johon hyvä että mahtuu yksin!
Nää on vaan niin timanttista porukkaa, niin usein mietin että mikä mäihä sattua asumaan just tällä porukalla!! Aika nopee tullut sellanen kotifiilis, ollaan tällanen pikku sekalainen seurakunta, vaihtariperhe jonka jäsenet tulee seitsemästä maasta.
Meidän perheeseen liittyikin vielä '555cat'iksi nimetty kissa, joka seurasi meitä kun käveltiin baarista kotiin ja maukui ovella yön, ja oli rapsutettavana vielä seuraavan iltapäivän. Sitten se lähti kävelemään toisten kämppisten perässä kaupungille ja hukkui. Toivottavasti se palaa vielä! Meidän talon numero on siis 555 ja heti alussa nimettiin talo '555house'ks ja meidät '555squad'iksi...
Sunnuntaina oli tosi kiva kun mun yks paikallinen kaveri kutsui niille kokkaamaan yhtä perulaisten lempiruokaa, lomo saltadoa. Se on aika perus (heh heh) naudanlihakastike, jonne jostain syystä heitetään kasa ranskiksia lihan ja vihannesten sekaan. Ettei vaan jäis hiilarikiintiö vajaaksi, tämäkin toki syödään riisin kanssa. Hyvää se kyllä on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kauheeta miten riisiriippuvainen musta on muuten tullut, yks päivä teki kauheesti mieli riisiä ja tajusin etten ollut kahteen päivään sitä syönyt!!! Mitä Hong Kong ja Peru tekee ihmiselle????
Kevät muistutteli myös tulostaan tässä hiljattain, oli hetken varmaan 23+ tai lämpimämpikin ja näin jopa muutaman turistin (tietysti, ei paikalliset vielä pitkään aikaan) uimassa meressä! Kävin juoksemassa auringossa ja olin tosi onnellinen. Illaks kylmenee silti tosi nopeesti vielä.
Kun nyt futiksen makuun päästiin, käytiin sitten tiistaina mun meksikolaisen kämppiksen kanssa sporttibaarissa katsomassa Peru-Ecuador. Sielläkin oli tunnelma katossa kun Peru voitti, taas 2-1. Miriamilla oli tietty Meksikon pelipaita päällä maalleen uskollisena!
Tuolla matsissa saatiin ikäviä uutisia. Meidän ainoa luento keskiviikolta oli peruttu. Kyllä harmitti. Lähdettiin sitten salsabaariin, joka oli eka ihan sataprosenttinen salsabaari jossa ollaan oltu. Biisi ei siis tuntunut vaihtuvan koko neljään tuntiin jotka siellä tanssittiin! Tää tanssikulttuuri on kyllä niin parasta täällä. Pojille oli vähän kurja, että naisia oli suhteessa reilusti alle puolet miehiin verrattuna. Jopa mun toistaseks puutteellisilla tanssitaidoilla pääsin salsaamaan - tanssiminenhan on ainoo tapa oppia!!! - mutta pojat jäi usein lattareille kakkosiks. Ainoa ratkaisu tähän on naisille ilmainen sisäänpääsy!!!
Loppuviikko sujuikin reissussa pohjoisessa, siitä raporttia myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!