Nonniin nyt vähän
Pariisin-kuulumisia! Matka meni nopeasti eikä suurempaa hässäkkää paitsi että
kun Charles de Gaullen kentällä Pariisissa kaikki turistit ryntäs mun luokse
jonoon kysymään neuvoa! Autoin siinä yhtä sun toista, jopa yhtä ranskalaista
sekä kiinalaisia ja tanskalaista pariskuntaa. Ne tanskalaiset olikin puolet mun
1,5 h junamatkasta mun kanssa ja meillä oli hirveesti juteltavaa ja tietty
hirvee yhteenkuuluvuudentunne koska ollaan pohjoisesta - varsinkin junassa
jossa 80% oli mustia Ranskan ex-siirtomaista.
Menin vaan vähän
ohi siitä Disneyn buildingista kun se ei ollut yhtä massiivinen ku mitä etin,
mutta kylhän kaikki tiesi mikä se oli joten sain heti neuvoa. Meille kaikille
jotka tultiin tänne oli kauheesti yritetty väittää että pariisilaiset olis
jotenkin ylpeitä tai nenäkkäitä mutta ei tosiaan, mun kuluneen vuorokauden
kokemuksella kaikki prepaid-liittymän
myyjästä bussin kanssamatkustajiin ja bussilipputoimiston myyjästä
kanssajonottajiin on ollut kaikki aivan huikean avoimia ja mukavia, ei
puhettakaan ettei olis neuvottu hymy
huulilla. Mä en oo varma miten kesäaika menee mutta mulla meni 6 tai 7 tuntia kotiovelta Disneylandin työntekijäpaikkaan eli ei paha, joillain ranskalaisilla meni pidempään. Niin, onko Suomi niin kaukana sittenkään?
Pienen byrokratiasähellyksen jälkeen (ei löytänyt mun työsopimusta, jonka olin lähettänyt takaisin ainakin 3 viikkoa sitten, ei se mitään, allekirjoitettiin uudet) tutustuin heti samaan aikaan paikalle tulleeseen irlantilaiseen Daniin. Oltiin tultu aivan samaan aikaan Pariisiin, peräkkäisillä junilla ja vaihdettiin samalla asemalla mutta se 10 minuutin ero vaan! Siitä puoliltapäivin lähtien oltiin ilta 10 koko ajan yhdessä, hoidettiin kaikki prepaidit ja bussikortit (Disney maksaa 80%) ja ruokaostokset. Kämppä missä majoituttiin on neljä kilsaa ite duunimestasta, ainakin nyt mentiin bussilla mutta tarkoitus ois välillä reippailla myös. Ei ehkä aamulla kuitenkaan jos vaikka eksyy.
"Täysin varusteltu" tarkoittaa kolmea kaikkia astioita, ei mitään veitsiä tai kauhoja paitsi yks kauha muttei siis mitään millä leikata mitään, paria kattilaa ja siivilää. Ei tässä kyllä kauheesti kokkailla. Jääkaappi on ja siisti suihku ja vessa ja 1m20 leveä sänky kummallekkin. Mulle sanottiin että mulla on saksalainen kämppis mutta kun se vihdoin tuli kotiin illalla (ootin tosi paljon et näkee sen koska kuitenki 2 kk asutaan yhessä!) se olikin britti! ja tosi mukava vielä, Joanne.
Koko ilta vaan kaveerattiin meidän huoneistolaisten kanssa tai siis niitten kaa jotka on samassa rakennuksessa, ja varsinkin samassa kerroksessa (kaks asuinkerrosta) olevien kanssa. Puolalaista, espanjalaista, italialaista, brittiä, irlantilaista, saksalainen, ranskalainen ja suomalainen! Se suomalainen Rebekka on huikeen hauska kans, ei tietenkää puhuta suomee mut jotain inside suomiläppää just. Ollaan muuten paikan nuorimmat, kukaan muu ei oo 18. Suurin osa on yli 20 reilusti, jopa 29!!!! Meiän käsityksen mukaan tää oli just lukioikästen kesätyö mut nää on tyyliin neljättä kesää ja täyttää kohta kolkyt ja silti on täällä. Vähän yllätti kun jotkut 20-vuotiaan oloiset ilmottaa täyttävänsä kohta 30.
Ollaan kaikki vendeuse boutiquet eli kaupoissa työskentelevät samassa kerroksessa ja vaan hengataan huoneissa ovet auki kaikkien huoneissa vuorotellen. Kaikki meistä puhuu sujuvaa ranskaa. Heti nyt päivän jälkeen täällä huomaa miten esim hahmot eli ne jotka pukee Mikki Hiiri -puvut päälle ja ottaa kuvia ihmisten kaa ne ei osaa ranskaa ollenkaan ja puhuu vaan enkkua isossa lössissä, ihan oma porukka. Myyjät ja laitetyöntekijät ollaan ranskantaitosia ja me hengataan sit porukassa.
Illalla nukahdin yheksän jälkeen (Suomen aikaa 22) rättiväsyneenä. Aamulla kämppis kertoi että kauheesti juttelin sekaisin suomea ja ranskaa yöllä, haha, raukka joutuu 2 kk kuuntelee tota yöllistä selittämistä..
Tänään, lauantaina eli ekana kokonaisena päivänä täällä meillä alkoi virallisesti työsopimukset. Meillä olis pitänyt olla Disney Tradition Day eli firman esittelyä ja tutustumista. Valitettavasti se oli peruttu ja siirretty parin viikon päähän. No, päästiin heti suoraan asiaan. Tiimeittäin eli työtehtävän mukaan mentiin tosi iloisten tiiminvetäjien perässä ensin VALTAVAAN halliin hakemaan työvaatteet. Ne aluksi vähän järkytti.......
Toi villatakki ei tossa ees näy niin hyvin kuin livenä kuinka järkyttävä se ees on. Se on itse asiassa niin järkyttävä että se on jo ihan kiva, menee niin överiks. Oikeesti musta on kiva että kaikilla on samanlaiset vaatteet, kaupoittain siis, on selvää asiakkaille ketkä on henkilökuntaa. Saatiin myös meidän Disney ID:t eli ne millä päästään porteista sisään ja kaikkia alennuksia joka paikassa. Toi puku pestään joka päivä firman puolesta jos niin haluaa. Joka ravintolalle, kahvilalle ja kaupalle on sen teeman mukaiset vaatteet. Joillain on työasussa jotain tonttuhattuja, tää sentään on ihan ihmisen näköinen vielä. Naurettiin vaan toinen toistaan hirveemmille vaatteille siellä hallissa. Ainiin, kaikissa on mikrosiru mistä ne näkee kelle mikäkin vaate on mennyt. Niitä oli satoja joka paitaa, hametta ja housua ja housuhametta, kaikissa mahdollisissa koisssa.
Mä, Rebekka ja espanjalainen Cristina ollaan töissä Plaza Est et Plaza Ouest Boutiqueissa jotka käsittää neljä eri kauppaa, satukirja-, vauvanvaate- ja kaks sekapehmoleluturistikrääsäkauppoja. Ne on heti siinä sisääntuloportilla eli kaikki tulee sinne mennen tullen kun tulee tai lähtee. Se on oikeesti parhaalla sijainnilla, ihan paraatipaikalla eli oltiin tästä tosi iloisia. Saadaan siis myös vaihtaa kauppaa joka vuorossa tyyliin! Tänään harjoiteltiin yleisesti miten siellä henkilökuntana ollaan, käveltiin backstagella. Disneyllä on hirveesti omaa sanastoa mitä henkilökunta käyttää, esim henkilökuntaa kutsutaan poikkeuksetta nimellä Cast member. Kaikki se termistö ja lyhenteet pitää tietää, muuten ei pärjää. Päivän kohokohta oli ainakin meille ruokaa rakastaville suomalaisille tunnin ruokatauko henkilökunnan ravintolassa. Siellä mikään ei maksa mitään. Disney maksaa kaikista puolet. Croissantit 40 snt, jogurtti 20 snt, kokonainen ite tehty kunnon pizza 3 €. Me syötiin keitetyt vihannekset, jauhelihapihvi, jogurtti, vesipullo ja ananasta ja kiiviä, 3,5 €! Ei siis mitään! Joka päivä lämmin ruoka tuolla muutamalla eurolla ja illalla jotain salaattia kämpillä, tää meidän suunnitelma. Jotkut tulee tonne vapaapäivinäkin syömään koska on niin halpaa. Ladattiin vaa meiän Disney-korteille rahaa ja sitä vilauttamalla maksu hoituu.
Kassaharjoittelu sujui hyvin, asiakkaat on iloisia (ainakin siihen asti kun näkee tuotteiden hinnat) ja työporukalla on tosi hyvä yhteishenki. Opittiin käyttämään sellaista konetta millä asiakkaalle näytetään kuvat mitä niistä on otettu joidenkin hahmojen kanssa ja sitten muokata ja tulostaa niitä kehyksiin. Kyllä tää tästä, päivässäkin jo oppi niin paljon ja huomenna on virallinen kassakoulutus Disney-hotellissa.
Fiilis on mahtava, kaikki vaan hehkutetaan kuinka itsensä ylittänyt fiilis oikeesti on et on täällä ja mitä kaikkee on vielä edessä kun kahdessa päivässä jo tutustunut kymmeniin huikeisiin tyyppeihin joiden kanssa on joka päivä tekemisissä ja kaikki niin samassa tilanteessa. Tossa ylempänä olevassa kuvassa vasemmalta ranskalainen Nana, saksalainen Dana, mun kämppis britti Joanne, irlantilainen Roisin ja suomalainen Rebekka. Nyt jo muuten huomaa sen miten kielet ihan sekaisin päässä, alkaa selittää niille hahmoille jotka ei puhu ranskaa ranskaks, tai sitten enkkua jonkun sanan johonkin väliin kun puhuu ranskalaisille. Asiakkaiden kanssa kaikille kävi myös näin.
Tällaista tänään, ei muuta kun että nauttikaa hyvistä ilmoista.... Onneks on sisätyö niin ei paljon sateet ja kylmyys haittaa. Mummovillatakki lämmittää. Mulla on ma vapaa ja sitten joka päivä töitä eri aikaan ja taas lauantai vapaa. Työt sijoittuu välille 7:30 ja 1:30. Huhhuh! Ensi viikolla siis tulee koettua sekä 14:45-22:44 että 11:45-19:44 että 17:15-01:14 vuorot, tosi eri aikoja mikä on myös kivaa vaihtelua elämään...
Bisous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!