Ecuadoooor!

Pari viikkoa hujahti tossa Ecuadorissa, oikeen ilonen alku sekä uuteen vuoteen että meidän kauan suunniteltuun ja odotettuun reissuun! Oltiin uusi vuosi etelässä Guayaquilissa jossa pauketta ja tunnelmaa kyllä riitti mutta ihan yli menevä machokulttuuri pisti vihaiseksi...

1.1.2018 lennettiin Galapagossaarille, siis sinne luonnon helmaan saaristoon josta 97% on kansallispuistoa. Antaa kuvien puhua puolestaan, paratiisi se oli. Ei oo tollasta kirkasta turkoosia vettä ja valkosta hiekkaa ennen nähty ja melkein itkettiin ilosta kun ekan kerran juostiin mereen.

Siellä eläimiä käveli (merileijonat tosin silleen laahustaa) vastaan joka paikassa, varsinkin kivikkoon hyvin sulautuvia iguaaneja sai kyllä väistellä ihan huolella. Snorklaamassa (synttärinä eka kerta ikinä) nähtiin rauskuja ja merikilppareita (ja Sanna näki myös hain! Onneks mä en!).

Noi saaret tulee olemaan aina sellanen paikka joka saa kylmät väreet iholle, ihan uskomaton viikko siellä rauhassa pois liikenteestä ja vaan urheillen ja löhöten. Meillä muodostui myös ihan huikee lomatrio sinne kun hengattiin melkein koko viikko yhen jenkkijäbän kaa. Galapagos oli täynnä rikkaita eläkeläisiä mutta kivaa reppureissujengiäkin löytyi. Eikä se oikeesti ees ollut puolikskaan niin kallis kuin pelättiin!! Ja joka pennin arvonen reissu vaikka elämäni kallein viikko olikin!

Ecuadorin-setti päätettiin pääkaupunki Quitoon, josta päällimmäiseksi mieleen jäi kylmyyden (!!!! +15 tuntuu kyllä +25 jälkeen shortseissa vähän villapaidan ostamisen arvoiselta - Sannakin sai nyt alpakkavillapaidan) lisäksi kadulla vastaan kävellyt, täydellistä suomea puhuva ja Suomessa asuva ecuadorilainen jolta opittiin tosi paljon kulttuurista ja oli niin hauska kuunnella hänen mietteitä kun tuntee kummatkin maat kuin omat taskunsa - kutsuihan hän sentään itseään ’pohjoisen tähdeksi’ ja ’Timo Soinin pojaksi’!

Quito oli kiva kaupunki, jonka koko vanha keskusta on Unescon suojelema. Kierrettiin pitkin poikin kunnon suomituristeina ja rahavyöt paidan sisällä tietysti ykkösasuste.

Äkkiä meni kyllä pari viikkoa, ilman että oli mitään hajua viikonpäivästä tai kellonajasta. Se on loman merkki se! Ja normisti lomahan loppuis viimestään parin viikon kohalla mutta tääpä ei lopu vielä piiiiiitkään aikaan! Nyt Kolumbiaa ihmettelemässä. Tää kännykkäbloggailu on muuten tosi vaikeeta eli kuvat tulee vähän hassusti ja moneen kertaan...

Besos!