50 %

Siina se nyt on. Puolivali. Kauhunsekaiset tunteet mutta ne ylittaa taa valtava huikea tunne siita etta viela on SAMAN VERRAN JALJELLA! Koska kaikki se mita tassa ajassa on jo tapahtunut on jotain niin kasittamatonta. Ihan ekana oppia tuntemaan kaikki naa ihmiset, ranskalaiset ja ei-ranskalaiset ihan oikeesti, se mita niiden kaa oon nahnyt, oppinut ja vaan elanyt yhdessa. Ylhaalla kuvat 7/9/2012 siina aamu seitteman aikoihin, viime VUONNA, naitten mahtavien mahtavien matkakavereitteni kaa, joitten kaa yhteydenpito on vapauttavaa, tarkeaa ja tosi mielenkiintoista. Se viis kuukautta on kulunut pelkastaan puhuen tata maailman kauneinta kielta joka on aiheuttanut paljon vaarinkasityksia, hauskoja tilanteita ja myos paanvaivaa, miksen ma ikina opi. Kylla se ikina tulee ja on tullut jo hyvin paljon. Elaen tassa kaupungissa josta en ollut viela vahan aikaa sitten kuullut. Oppien tuntemaan naa tiet ja talot, pikku yksityiskohdista lahtien. Olla kotona kuin kotonaan. Nahda niin himmeita unia, Suomeen liittyen tosi paljon mut niin et kaikki puhuu ranskaa tai et naa ranskalaiset on siella seassa. Olla yhteydessa kotiin. Unohtaa valilla mita teen kotona-kotona Suomessa, miten koulussa toimitaan, se on kuin ihan toinen maailma, todellisuus joka on talla hetkella niin kaukainen ajatus ja myos yhdella tavalla pelottava, mita sitten tulee kun taa loppuu. Ajatella tosi paljon kaikenlaista, naa kaks maata pyorii vaan paassa ja vaikee kasittaa et oon oikeesti taalla. Matkustaa ensin tanne, sitten vahan tassa ympariinsa ja viela on isoimmat matkustukset tiedossa edessapain. Taa matka joka tollon 5 kk sitten aloitettiin ei paaty. Tiedan etta Ranska ja ranska tulee aina olee osa mun elamaa ! Se matka jatkuu siis myos sen jalkeen kun Suomeen paluu koittaa, 7/7/2013. saan ton nyt kuulostaa ihan joltain tuomionpaivalta, mita se ei todellakaan oo !!!!! parhaimmisto: siskontytto, koko perhe ja kaikki mahtavat rakkaat ystavat.