Lauantaina odotti vihdoin eka patikointireissu, 'hike', joita täällä paljon harrastetaan! Niiden tekemiseen on loputtomat mahdollisuudet tän ympäröivän mielettömän luonnon ansiosta. Viikko sitten satoi niin kovaa että jouduttiin vielä viikko odottamaan tätä upeutta mutta odotus todellakin palkittiin... Ei aurinko paistanut nytkään ja vähän tihutti välillä mutta ei kyllä haitannut yhtään, päinvastoin oli ihanaa saada vähän virkistävää kesäsadetta naamaan kun puski mäkiä ylös! Toki auringonpaisteessa ois ollut vieläkin kauniimmat maisemat mutta ei ollut hassumpaa nytkään. Huhhuh!
Vuorossa oli siis reissu Hong Kongin kauneimmaksi rannaksi kutsutulle Tai Long Wanille. Matkaa tuli kai reilu 10km koko reissulle, oltiin nelisen tuntia tuolla viidakon keskellä vuorenrinteillä, mutta sinne itse reitille pääsemiseen meni keskustasta metrolla+bussilla+minibussilla melkein pari tuntia! Aika kauas kaupungin vilinästä tosiaan päästiin, ihanaan raittiiseen ilmaan ja loputtomaan vehreyteen.
Päivän near-death experiences:
* Minibussi, joka kaahasi super kapealla tiellä vuorenrinteitä alas. Luultiin että tie oli yksisuuntainen, kunnes ajettiin 20 sentin päähän vastaantulleen auton etupuskurista ja peruutettiin takaisinpäin niin, että päästiin pienelle levennykselle väistämään. En uskaltanut katsoa tiehen päin ollenkaan, niin korkealla rinteessä oltiin ja tie oli oikeesti tosi kapea. Huokaisin vain että ihme kyllä, vielä täydessä sielun ja ruumiin voimassa kun astuttiin bussista!
* Valtava, kämmenenkokoinen hämähäkki, jonka seitin halkaisija oli varmaan 30 cm. Onneksi en nähnyt kuin seitin ja juoksin pakoon - retkikaveri näki.
* Rapu tai muu outo elukka, joka myös nähtiin vain pikaisesti ja juostiin pakoon.
* Outo limainen elukka - sama, hyväksihavaittu toimintamalli.
* Yhdessä kohdassa oli risteys, josta ei tiedetty kumpi suunta valita. Toinen reitti saattoi olla kanadalaisten surffaajien mukaan 100 km, onneksi valittiin mututuntumalla oikein...
Ihan henkeäsalpaavia maisemia tosiaan. Pari pientä kylää oli reitin varrella, muuten ihan loputonta metsää, trooppista kasvustoa. Valtavasti nousuja ja laskuja, pitkää rantaviivaa, jyrkänteitä, vesiputouksia... Sirkkojen sirinää. Siellä metsän keskellä muuten todella tunsi sen mielettömän ilmankosteuden, kyllä tarvitsi monta litraa vettä mukaan. Ei sit käyty uimassa kun aateltiin että vähän nihkee sit pukee uikkareita ja hikisiä urheiluvaatteita ja niin. Jengiä oli tuolla telttailemassa rannalla, aika upee telttailukohde. Meitä nauratti kun upeimmalla rannalla kiinalaiset tuli taas kysymään yhteiskuvaan ja ne otti sen kuvan rannalta päin, eli kuvassa vaan me ja ne eikä yhtään sitä mieletöntä maisemaa...
En malta odottaa päästä patikoimaan ja tutkimaan tätä mestaa lisää. Uskomaton kontrasti tosiaan toi kaikki vehreys ja vihreys, jyrkänteet ja rannat tota pilvenpiirtäjämaisemaa vastaan!?
Täältä reittiohjeet, suosittelen!
Illalla olis ollut suomalaisten yhteisön kisakatsomo yhdessä baarissa mutta laitettiin prioriteetit kuntoon ja käytiin tutustuttamassa meidän tiimin uusinta tulokasta Hong Kongin yöelämään! Eihän se mullakaan ollut vasta kuin toinen kerta hahah! Olis ollut kiva tavata porukkaa, jonka kanssa ollaan lähdössä juhannuksena pienelle veneretkelle, mutta eiköhän tapahtumia vielä ennen sitäkin tuu. Täällä tuntuu olevan bilekadulla menoa joka päivä mihin aikaan vaan. Ainakin naisille on ilmainen sisäänpääsy ja kuhan käveltiin jonon ohi ja drinkkilippuja tunkivat käteen, helppo elämä.
Drinkeistä puheen ollen, törmättiin suomalaisiin melkeinpä ekaa kertaa ja missäköhän se tapahtui? Kaljahyllyllä kioskilla tietysti. Sinne hyllyyn oli ilmestynyt Hartwallin lonkeroa myyntiin ja vieläpä halvemmalla kuin Suomessa.
Sunnuntaina puhdistauduttiin sitten ja vierailtiin Nan Lian -nimisessä puutarhassa keskustan tuntumassa. Kaikille avoimessa puutarhassa oli kauniita temppeleitä ja lampia täynnä valtavia kultakaloja, upeita istutuksia ja rentouttava tunnelma. Ihan zen-tilassa lähdettiin kotiin.
Kävin muuten sunnuntaina myös ekaa kertaa Meetup.com-sivuston tapahtumassa. Tuolla sivulla on erilaisia ryhmiä, joihin voi liittyä omien kiinnostuksenkohteiden mukaan ja sitä kautta tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Maan ja taivaan väliltä löytyy jos jonkinlaista tapahtumaa, eniten ehkä urheiluun liittyviä. Kävin 'kielikylvyssä' eli tiettyyn kahvilaan sai tulla puhumaan omaa kieltään ja opettamaan sitä muille. Meitä oli siellä jopa kolmisenkymmentä ja pöytiä oli mandariinikiinalle, kantonille, englannille, ranskalle ja saksalle. Ketään espanjankielistä ei ilmestynyt paikalle, niin juttelin sitten vaan englanti- ja ranskapöydissä. Toisissa pöydissä oli aika alkutekijöissä se kielten oppiminen, englanti- ja saksakeskustelut oli ihan aikuisten keskustelua.
Ihan kiva idea, osallistujien ikähaarukka oli 20-50 vuotta eli oli myös sen ikäisiä ihmisiä joihin en ehkä muualla täällä niin törmää. Mitä ihmettä jengi edes tietää Suomea - mutta sit niillä onkin vielä jotain yhteyksiä sinne? Meidän pöydän britti ilmoitti heti olleensa NOKIA:lla töissä ja käyneensä Suomessa vähän väliä, kun taas Aussi kysyi tiedänkö Mikkelin kaupunkia ja kertoi olleensa 30 vuotta sitten siellä lukiovaihdossa. Siispä englantipöydän keskustelun teemaksi valikoitui suomalainen alkoholikulttuuri. Kiva hei, siitä olenkin erityisen ylpeä!
Oon kyllä todennut nyt lyhyessä ajassa että ihan turhaan pelotti ettei täällä tapaisi ihmisiä, mahdotonta välttää kun asuu tässä nuorten (hinnan takia) suosimassa majotusratkaisussa ja jos yhtään käy ulkona niin kyllä ihmisiä tapaa. Riittää kun tutustuu muutamaan, joilla on jo kaveri tai kaksi ja pikku hiljaa sitä jengiä vaan kertyy. Yhden brasilialais-ranskalaisen naapurin kanssa kävi just näin: hän oli tänne tullessaan tuntenut yhden joka puolestaan tunsi kymmeniä ihmisiä, sit mä tutustuin tähän naapuriin ja hän esitteli mut seuraavana päivänä näille kaikille, tää kävi meidän talon kattoterassilla sattumalta. Näin se homma etenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!