Vaikka ekana viikonloppuna meinasi unohtua että tänne tultiin ennen kaikkea kesätöihin eikä lomalle, se ensimmäinen työpäivä täälläkin koitti ja sen myötä arkirutiinit. Jengi tekee tosi pitkää päivää täällä, joskus lähempänä keskiyötä näytetään siltä että ollaan tulossa töistä ja aamulla kuuden aikaan porukka kömpii koloistaan ja kadut täyttyy vähitellen pukumiehistä ja -naisista ja muista arjen raatajista. Kova kuhina käy heti kun kadulle astuu ja siihen on jo aika nopeesti pitäny tottua että pitää silmät auki itse kun jengi kävelee päin silmät kiinni kännykän näytössä. Ne ei siis oikeesti katso eteen vaan luottaa siihen että vastaantulevat tykkää pujotella.
Mun duunipäivät kestää 9:30-18 eli matkoineen oon poissa kotoa noin 8:45-18:45, riippuen vähän kävelenkö osan matkasta tai poikkeenko kauppaan tai jonnekin. Kilsoina matka on jotain 12 km ja metrolla sen taittamiseen on kaks vaihtoehtoa: joko kahdella vaihdolla vähemmän pysäkkejä tai yhdellä vaihdolla enemmän. Oon nyt keksinyt kävellä kaks pysäkinväliä keskustaan, se on ihan kiva pieni aamun happi(saaste)hyppely ja ennemmin kävelen ulkona ku metrotunnelissa, ajallisesti about sama. Nää kaks mahdollista metroreittiä kestää aika saman vaikka toisessa enemmän pysäkkejä, koska vaihtoihin menee kuitenkin kun pitää kävellä pitkiä metrokäytäviä. Lisäksi tällä yhdellä vaihdolla pääsen istumaan suuren osan matkasta kun nousen päätepysäkiltä kyytiin - aika iso etu kun metrot on täpötäynnä porukkaa ja mä tykkään lukee kirjaa kun kerrankin saa lukea mitä haluaa - viime vuosina siihen ei oo kauheesti ollu mahdollisuutta!
Mulla on vielä kokeilematta tällaset hassut kaksikerroksiset ratikat joita täällä suhaa pitkin. Metro on niin huippukätevä ettei oo varmaan sen voittanutta mutta ihan hupiajelulle vois mennä (vaikka noissa ratikoissa porukka onkin ihan kaksinkerroin ja kasassa täyteen ahdetuissa vaunuissa).
Vajaa puol tuntia metrossa ja -tunneleissa, sitten reilun viiden minuutin kävely toimistolle. Täällä tervehditään heiluttamalla, sanot vaan hello ja vilkutat kun pieni lapsi. Aika hassulta tuntuu mutta ihan söpöä!
Täällä muuten harrastetaan paljon tällasia katettuja jalkakäytäviä. Varmasti sen takia että pääsee helposti liikenteen läpi, mutta myös suojaa kivasti kuumuudelta. Mun työmatkan kävelyosio on about kokonaan tollasta.
Sitten vähän itse työstä! Teen siis digi/somemarkkinointia ja vähän kaikenlaista muuta digihommaa yhdelle suomalaiselle firmalle, joka sijaitsee Hong Kongissa. Meillä on verkkokauppa, jota on vissiin kätevä hallinnoida täältä käsin. Tiimistä noin puolet on suomalaisia ja puolet paikallisia. Aika vähän on tähän mennessä kommunikoitu kulttuurien välillä, aasialaiset tekee oikeestaan logistiikkaa ja me suomalaiset markkinointia ja viestintää, aspaa jne. Ne aasialaiset työkaverit on tosi symppiksen olosia mutta puutteellisen kielitaidon (mun kantonin kielitaidon puute siis) takia ei oo hirveesti viestinnällisiä keinoja. He touhuaa kovasti pitkää päivää, kuulemma heille on jouduttu sanomaan että kotiin pitää lähteä, eivät millään lopettaisi työntekoa. Onneks ei oo samaa ongelmaa, vapaa-aikakin on musta ihan kiva juttu! Aasialaiset ottaa puol tuntia lounastaukoa ja puol tuntia lepiä, kaivaa mahdollisesti tyynyt tiskiin ja pää pöytään vaan. Koko varasto hiljenee hetkeksi aina kahden maissa hahah!
Oon saanut tosi hyvän perehdytyksen hommiin ja samoin tosi nopeesti on laitettu sit yksin yrittämään eli tekemisen kautta opetettu ja se on musta hyvä juttu. Päivät on kulunu vauhdilla kun on ite touhunnut eikä vaan kattonu vierestä. Hoidan siis tällä hetkellä B2C-juttuja mutta mahdollisesti kun ne sujuu niin siirryn B2B-puolelle, ettii uusia yritysyhteistyökumppaneita, mikä kuulostaa kans kivalta. Somemarkkinointi tulee varmasti tutuks tänä kesänä, se tuntuu ihan hauskalta ja monipuoliselta kun kanavia on kuitenkin 7 joita aktiivisesti joka päivä käytetään. Olennainen osa työtä on myös verkkokaupan hallinta, eli tässä pikkuhiljaa muututaan IT-neroks!
Toimistolla on rento tunnelma tiimin kesken ja tosi avuliaita kaikki työkaverit. Firman missio kun on tehdä asiakkaat onnellisiksi niin aikamoista söpöilyä tää koko työ on, asiakasmailit päätät hymiöön ^__^ ja sitä rataa.. Ihan hauskaa vaihtelua sellasesta virallisesta pönötyksestä mihin on ehkä aikasemmissa töissä tottunut tai ainakin tosi asiallisesta linjasta pois. Oon miettinyt että tuleekohan jossain vaiheessa joku angstivaihe itelle kun töissä 9 h puhuu ja näkee vaan kaikkea söpöä ja pinkkiä ja pastellia, rupeenko gootiks tai jotain! Toinen vaihtoehto on, että palaan Suomeen lolitana. En tiedä kumpi ois parempi.
By the way, se minkä toivoin viime viikonloppuna olleen sumua, oli kuin olikin saastetta. Sitä näkyi taas joku päivä tällä viikolla. Yksikin sadepäivä parantais kuulemma ilmanlaatua tosi paljon. Viereisellä saarella käydessä huomas kyllä että siellä ei ollut mitään samankaltaista. En mä silti oo hengityssuojainta alkamassa käyttää vaikka tosi moni niin tekee! Ei oo toistaseks ahdistanut tai tuntunu mitenkään saastuneelta vaikka ois urheillut tai muuta ulkona pidempään.
Kun ei oo ikinä tehnyt näin pitkää viikkoa (45h) niin kyllähän tää totuttelua vaatii mutta fyysisesti ei oo tosiaan rankkaa työtä ja meillä on tosi kivaa porukkaa toimistolla niin tähän asti on ainakin päivät menneet tosi nopeesti uutta oppiessa. Vaikka kuinka on ihan kivaa ollut töissä niin kyllä mä silti mielelläni vaihdan vapaalle heti kun kello lyö 18 ja päivät suunnittelen mielessä mitä pitäis seuraavaks lähteä katsomaan. Mulla on pieni vihko mihin kirjotan jengin reissuvinkit ettei unohdu mikään olennainen - täällä sitä olennaista on vaan niin valtavasti että riittääkö illat ja viikonloput!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!