"Laskettelu"reissusta lähettiinkin sit melkein samoilla vauhdeilla roadtripille kohti Stavangeria. Stavanger on tässä kartassa toi alempi joukko sydämiä, ja siitä Bergen parisataa kilsaa rannikkoa pohjoiseen. Tarkoitus oli viettää mimmiporukalla kiva pitkä viikonloppu ulkoillen ja luonnosta nauttien ja reissu ylitti kyllä kaikki odotukset!
Meitä lähti matkaan Huippuvuorilta tuttu Huippumimmien trio ja ulkomaalaisvahvistuksina oli itävaltalainen ja hollantilainen kaveri meiän luokalta. Nää mimmit oli vähän säätänyt kaikkea mahdollista ennen reissua, mm. vaihtanut majotusta ihan pari päivää ennen lähtöä ja muutenkin ollut vähän kaoottinen tunnelma reissua valmistellessa, eli oli tosi positiivinen yllätys miten sujuvasti kaikki lopulta meni kun päästiin matkaan ja perille ja näin.
Niinhän sitä sanotaan että joku voi olla vaikka kuinka hyvä tyyppi mutta reissussa nähään sitten ihmisten todellinen luonne ja tässä tapauksessa menikin ihan yllättävän hyvin kaikki. Meillä oli jotenkin tosi hyvä balanssi tässä viisikossa eli me kolme suomalaista ihan täysin lomalla ja nää kaks puolestaan stressas koulusta ja teki välillä kouluhommia kun me viilletettiin menemään. Kaiken kaikkiaan ihana viisikko jolla päästiin matkaan ja naamalla oli levee hymy viis päivää, sen verran hienoissa paikoissa päästiin käymään!
torstai
Kun aamuseiskalta treffattiin lähtöpäivänä, tuli melkein pieni paniikki että saadaanko me kaikki mahtumaan autoon. Viis ihmistä, viiden ihmisen tavarat JA viiden päivän ruoat (kaikki ruokatarvikkeet viideksi päiväksi kauppojen pääsiäissulun takia). Mutta niin vaan tääkin haaste selätettiin. Sanotaanko näin ettei ollut aivan liikaa tilaa esim. jaloille mutta kyllä sitä vaan jotenkin noin 350 km selvittiin perille autossa joka tursusi tavaraa lattiasta kattoon. Matkalla oli ihanaa maisemaa (ylläri taas) ja aurinko alkoi paistaa jo reissun alkumetreillä ja pysyikin sitten menossa mukana kokonaiset kolme päivää.
Yks tän reissun lempparijutuista oli autolautat, joilla mentiin ehkä neljä kertaa, tosi hauska yhtäkkiä vaan ajaa lautan kyytiin ja mennä 15-30min pyrähdys veden päällä melkein ilman että huomaat yhtään että oot liikkeessä. Kaikki nää tullit ja tiemaksut on muuten Norjassa tosi hyvin hoidossa, kaikki otetaan automaattisesti rekkarista ja sitten tulee vaan laskua perään kun palauttaa vuokra-auton. Ei siis tarvinnut missään pysähdellä maksamassa vaan oli hirmu sujuvaa lautalle ja lautalta ajo. Tällä ekalla laivamatkalla seottiin onnesta kun päästiin halimaan tällaista pientä Panda-pentua!
Yks meistä Suomi-mimmeistä ja itävaltalainen kamu ajoi koko reissun ja oon ihan vaikuttunut miten hienosti he pitivät pään kylmänä tosi tosi kapeilla ja mutkittelevilla teillä, veden alla menevässä 15 km tunnelissa ja muissa tunneleissa sekä muutenkin tonne lautoille ajaessa ja näin edelleen! En todellakaan ois itse pystynyt samaan.
Tää oli siis meidän takaluukun tilanne, kyllä oli pikku-Suzuki viimeistä nurkkaa myöten täynnä.
Pysähdyttiin menomatkalla Himakånå-kukkulalle (357 m), ihan kevyt parin tunnin pysähdys. Hetken oli jopa niin lämmin ylämäkeä puskiessa että olin toppi päällä (!! KEVÄT). Tää on tunnettu "pikku-Trolltungana" (Trolltunga on peikon kieltä muistuttava uloke vuoresta ei kauheen kaukana Bergenistä) ja oli siellä jonkun verran turisteja mutta ihan mukava happihyppely ja tietty superkaunista siellä vuonomaisemissa pitää eväsretkeä – taas.
Matka jatkui toisella autolautalla ja törmättiin pariin suomalaiseen Stavangerissa olevaan vaihtariin. Kävi ilmi että he tunsivat mun vanhan kämppiksen ja nauratti, että he olivat panneet merkille meidän banaanit. Meillä oli siis eväänä 50 banaania (5 henkeä, 5 päivää) koska se nyt vaan on hyvä ja helppo aamu- ja välipala. Kun meillä oli tosiaan kaikki ruoka mukana koko ajaksi. "Ai jaa, te ootte ne! Me kateltiinkin että onpa teillä paljon banaaneja, että ette varmasti huomais jos lainattais pari!"
Lopulta alkuillasta, melkein minuutilleen 12 tuntia matkaanlähdöstä, oltiin perillä! Meillä oli iiiiiihana maatalo Idsen saarelta, jossa oltiin ensimmäisestä minuutista hyvin onnellisia. Ihan kuin ois mummolassa oltu. Ei oo ihanampaa kun koko päivän autoseikkailun ja haikin jälkeen päästä ruokapöytään ja juoda lasi punaviiniä kynttilän valossa hyvässä seurassa!
perjantai
Talossa olikin yllättävän kylmä ja kaikki ei saaneet kunnon unia. Päätettiin siis heti aamulla skarpata lämmityksen kanssa ja kamiinan lisäksi käyttää kunnolla meidän lisälämmittimiä. Lähdettiin aamusella alueen kuuluisimmalle haikille "Preikestolenille", joka sijaitsi aika lähellä meidän majapaikkaa. Tää oli aikamoinen turistirysä (jolla käy satojatuhansia ihmisiä vuodessa), mutta kummasti ne ihmiset vaan levittäytyy sinne vuorille alun täysiltä poluilta.
Lounasmaisemat Lysefjorden-vuonolla oli lievästi sanottunaa mielettömät. Huipulla 604 metrin korkeudessa on noin 25 x 25 metriä oleva iso tasanne, jonka reunoilla istuvia ihmisiä kauhisteltiin sydämet kurkussa. Ihmisiä on pudonnut tuolta silloin tällöin, ja kuulemma myös surullisen kuuluisa paikka muuhun kuin terveessä ulkoilun hengessä vapaa-ajan retkille ja maisemien ihasteluun... :(
Yksi meistä uskaltautui myös reunan lähelle tätä upeaa kuvaa varten! Oltiin just paikalla pääsiäisen ruuhkapäivinä eli arkena ois voinut koko kivenkin saada tyhjänä mukaan mutta tietysti oli muitakin iloisia ulkoilijoita vapaapäivänä liikkeellä...
Mentiin iltapäivällä vielä kolmistaan huippumimmien kanssa omille reissuille kun ulkomaalaisvahvistukset halus opiskella (lomalla?????????). Käytiin ajelulla yhdellä järvellä (huomaa nopeat lasit kuvassa, niin nopea kuski meillä!) ja päädyttiin myös tosi spontaanille haikille ja juttelemaan ihanan papparaisen kanssa metsään. Hyyyyytävän iltauinnin kautta valmiiseen pöytään illalliselle – silloin ruoanlaittovuorossa oli meidän kaverit – ai että mikä päivä taas!
lauantai
Lauantaina herättiin taas meidän maalaisidyllistä – katsokaa nyt tätä! Alettiin jo miettiä pitkäaikaisempaa vuokrasopimusta tähän mökkiin ja etätoimistoa tuolta käsin...
Lähdettiin vähän kauemmas retkelle, noin 70 km suuntaansa ja kohteena "Skomakarnibbå". Tää reissu oli sinällään aika spontaani ettei oltu sen kummemmin päätetty mitä tehtäis minäkin päivänä ja oli ihan muutama juttu jotka oltiin sovittu että käydään tsekkaamassa, mentiin muuten aika fiilispohjalla. Tää tän päivän reissu keksittiin edeltävänä iltana ja onneks keksittiin – tästä tuli kyllä yks ehdottomasti parhaista haikeista ikinä! Myös ajomatka sinne oli yhtä idylliä ja perille päästessä meitä odotti iso joukko (raskaana olevia) lampaita.
Kuvat ei tosiaan tee oikeutta tälle täydellisen kevätpäivän haikille. Ihan muutamassa kohtaa oli vähän jäätä ja jouduttiin lyömään viisaat päämme yhteen että päästiin kaikki kipuamaan ylös haastavista kohdista, mutta yhteistyöllä ja toistemme kannustamisella siitäkin selvittiin! Ei mitään siis sellasia kohtia joissa ois ollut putoamisvaaraa alas mutta pieniä liukastumisriskejä ja jyrkempiä lohkareita joissa tutisi vähän jalat. Sitä parempi voittajafiilis kun perille lopulta päästiin, yhteensä tästä tuli noin 13 km menopaluu ja maali oli 700 metrin korkeudessa. Tajuttiin retkellä että ohjeistus olikin tälle retkelle että vasta toukokuusta alkaen mentäisiin – uhmattiin vahingossa kohtaloamme ja hyvin meni!
Kengät oli ihan likomärät paluumatkalla, aikamoista suota oli välillä (kun jää suli pois kovaa vauhtia kevätauringon paistaessa), mutta ei haitannut hyvää retkifiilistä! Kiva muuten tehdä tällanen retki jossa ei juuri tullut ketään vastaan – hauska kontrasti edellisen päivän turistirysään. Hauska kans kun joka kerta kun oot ite ihan ylpeä että tehtiinpä rankka haikki ja hyvin meni, paluumatkalla tulee vastaan jotain 5-vuotiaita norjalaisia ja pieniä koiranpentuja jotka mukisematta menee sen saman reitin tuplavauhdilla! Vain Norjassa...
Näin lähelle (kauas) jyrkännettä uskalsi allekirjoittanut... Kaiken kaikkiaan mielettömän siisti päivä ja meidän lounasmaisemat on kyllä toisinaan vaan niin naurettavan upeita!!
Mikäs oiskaan sopinut sen paremmin rankan päivän päättäjäisiksi kuin päiväunet autossa ja ex tempore -kotibileet! Meidän luokkalaisia belgialaisia poikia oli samoilla seuduilla reissussa (heillä vähän extremempi setti kuin meillä, telttailua ja haikkia tosi extreme-olosuhteissa ja kylmässä, tosi yksinkertaista ruokaa ja sellasta todellista selviytymiskoetta, sairaalareissua ynnä muuta kivaa) ja he ensin kutsuivat meidät heidän kämppään bileisiin mutta lopulta kutsuivatkin itse itsensä meille. Me jäätiin mielellään kotiin meidän ihanaan mökkiin ja kun meillä kerran oli 4 extrapetiä yläkerrassa, tää oli vaan hauska että kaikki tulikin meidän kotisaarelle!
Ei vaan ollut hauskaa, että he päättivät illalla saapuessaan sännätä meidän pimeään maalaistaloon ovesta täysin yllättäen ja huput päässä jotain öristen, kyllä muuten kiljuttiin pelosta! Hauska jengi ja kerrankin sai rauhassa bilettää ilman pelkoa vartijoista (kuten aina opiskelija-asuntolassa).
Sunnuntai oli kans aivan mahtava päivä – satoi kaatamalla käytännössä koko päivän eli pidettiin brunssi kahdesti, käytiin pikkukävelyllä ja kerättiin pajunkissoja, nukuttiin piiiitkiä päiväunia ja katottiin nyyhkyleffa kynttilän valossa. Lomapäivän ohjelmaa joka sopi täydellisesti sunnuntaille ja sadepäivään!! Pojat oli vaan ekan brunssin ja lähti tekemään kouluhommia (lomalla????) ja me pidettiin tyttöjen hemmottelupäivää.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan – niin myös meidän saarielämä! Yöllä oli yllätykseksemme satanut lunta??? Ja oli aivan järjettömän kylmä viima myös sisällä. Lähdettiin ajelemaan kohti Stavangerin keskustaa, pysähdellen kuuluisalla uimarannalla, Solastranden (toimitus huomauttaa: ei ollut kovin kiva biitsikeli) ja kolmen miekan monumentilla Sverd i fjell. Keskustassa tavattiin hollantilaisen vanha koulukaveri joka näytti meille vähän paikkoja ja sitten käytiin kuivattelemassa loskasta likomärkiä sukkia ja syömässä meidän lounaseväät hänen kotona.
Kotimatka sujui leppoisasti kuten kuvasta näkyy ja autohan tuntui varsin tilavalta ilman niitä 50 banaania (jäljelle jäi noin 7). Olipahan hieno reissu ja huikea seura!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!