Machu Picchun jälkeisenä päivänä mentiinkin rikkaiden kanssa junalla takaisinpäin! Kyllä tuli niin paljon kävelyä joka päivä että se oli kyllä tosi hyvä päätös ja loppujen lopuks 9+45€ yhteensä ei kauheen paha menopaluusta Aguas Calientesiin. Juna oli tosi makee turistijuna, hirveesti ikkunoita ja valoja ja siks optimaalinen maisemien katseluun (toki myös päiväuniin). Otettiin juna vaan Ollantaytambon pikkukylään asti, sielläkin oli inkaraunioita (jotka katsottiin kaukaa, tossa vaiheessa ei varmasti Machu Picchun jälkeen oikeen mikään ois näyttänyt miltään sori vaan) ja taksikyyti privana loput 100km oli paljon halvempi kuin juna! Taksikuski lisäks kierrätti meitä Salinas de Maras -suola-altailla ja Chincheron artisaanikylässä. Meillä ei ollut kunnon suunnitelmaa tolle päivälle, muuta kuin palata Cuscoon illaksi, ja siitä tulikin ihan super hauska ja kulttuurintäyteinen!
Kaikilla tyyliin kylän perheillä on yks suola-allas ja siellä ne käy sitten suolaa keräämässä. Maistettiin ja juu suolaa oli.
Visiitti alpakkaneuleartisaanien luona oli kanssa tosi hauska, näyttivät kuinka värjäävät luonnonväreillä valkoista alpakanvillaa, esimerkiks kaktuksien parasiiteista saatavalla punasella värillä tai vaikka liilalla maissilla (täällä paljon käytetty ruoanlaitossa).
Mikä olis ollutkaan parempaa Cuscoon palatessa kuin kokovartalohieronta! Tingattiin tunti viiteen euroon. Pitkin hampain sen verran just ja just maksoi! ha ha
Päivällä nähtiin marsuja ennen-tilassa... Ja sitten illalla vähän eri jamassa... Vielä aurinkovarjot päässä! Onneks tarjoilija meni sit shown jälkeen leikkaamaan sen, ei tarvinnut itse kaulaa katkaista.. Neuvoteltiin siihenkin huikee diili, kokonainen marsu 12,5€ napa ja lasit pisco souria mukaan. Taas miettii että jos Suomessa joku keksis marsua tarjoilla, ei varmana alle 50€ sais mitään! Eikä sillä että hintoja vois Suomessa tingata mihinkään. Se on kyllä ihan hyvää mutta ei tollasessa pikku rääpäleessä kauheesti syötävää oo.
Oltiin kaks vikaa yötä ultimaattisessa bilehostellissa, Lokissa, josta onkin jo kokemusta Limasta ja ens viikolla tulee myös Bolivian La Pazin versio nähtyä. Ekana yönä siellä meillä oli vastassa herätys 3:30, bile-eläimet ois saattaneet bailata siihen asti mutta me ei oltais millään kyllä pystytty haikkaamaan viiden kilsan korkeudessa seuraavana päivänä ilman unta ja krapulassa! Eli kiltisti oltiin jo aikaisin nukkumassa.
Bussimatka Vinicuncan vuoristoon oli jotain 4 tuntia suunnilleen. Tavoite oli mennä ilman tarvetta lisähapelle (sitäkin oli oppaalla mukana) - vaikka sitä oiskin ollut hauska koittaa - ja kävellä itse ylös eikä vuokrata heppaa. Onnistuttiin! 5200 metrin korkeudessa oli huippu, 'Rainbow Mountain' tai 'Montaña de Siete Colores' ja kieltämättä ei ollut helppo parin tunnin nousu. Meni joka tapauksessa kymmenen kertaa paremmin kuin 40 minuuttia Nevada Pastorurin jäätiköllä Huarazissa syyskuussa kun ei oltu vielä totuttu ilmastoon. Huomasi siis todellakin että 4 päivää normaalia korkeammalla teki ihmeitä korkeuksiin totuttelussa. Cuscon kaupunki on nimittäin jo 3400 metrissä ja sielläkin ekana päivänä vähän tuntui hengitys raskaammalta.
Törmäsin muuten Machu Picchulla yhteen Liman puolituttuun, ja tuolla sateenkaarivuorella sitten kahteen vaihtariin meidän koulusta. Pienet on piirit!
Tuolla huipulla oli varmaan noin 5+ eli onneks oli toppatakki ja tiimipipot mukana. Lumihuippuja näkyi ympärillä, niin kaunista! Siinä eniten lunta mitä tuun näkee ennen helmikuuta juhuu
Olihan toi sateenkaarivuori kaunis, mutta mulle ehkä vielä vaikuttavampi oli Red Valley, Valle Rojo, jossa haikattiin vielä 11 kilsaa Rainbow Mountainin jälkeen. Se alkoi heti Rainbow Mountainista ja jatkui ties kuinka pitkälle. Ihan henkeäsalpaavaa punasta hiekkaa ja kalliota joka suunnassa mihin katsoit. Me ei oltu kauheen tarkasti näköjään katsottu mihin lähdettiin, luulin että joku ihan parin kilsan visiitti ja sit kun opas pamautti pöytään sen 11 kilsaa, oltiin vaan että oho! Se tuntui vähän loputtomalta mutta ihan oli kuin toisessa maailmassa tuolla käppäillessä. Nähtiin vicuña-eläimiä (vikunja), Perun kansalliseläimiä, vähän laaman näköisiä tosi ketteriä vähän kuin peurat. Ne on villieläimiä. Nähtiin myös sadoittain alpakoita ja mä olin taas tosi onnellinen.
Luovuus kukki tuolla keskellä ei mitään ja päätettiin 'laskea pulkalla' Tuomaksen lentokoneviltin voimin. Herra myös hiihti vuorta alas kävelysauvojen kanssa. Suomalaiset heittäytyi ihan villeiksi...
Ihan uskomatonta miten joku voi asua tuolla, upeat maisemat tietysti mutta vähintään se 7 kilsaa tai jotain lähimmälle tielle eli aina tunnin kävely kun haluat minnekään ja sieltä ei tosiaan mitään julkista liikennettä että ois kiva tietää miten noi tuolla pärjää, pari hassua asukasta nähtiin laaksossa. Aika pitkä koulumatka lapsilla. Varmaan silleen omavaraisia lihan suhteen kun kaikilla satoja alpakoita mutta muuten en keksi kyllä miten ne pärjää.
Lounasbuffet lähikylässä ton 16 kilsan jälkeen oli parasta ikinä ja sit todettiin että tän reissun hiket oli siinä. Illalla lähettiin sitten 'ulos' eli 200 metrin päähän hostellipedistä. Mahtava hostelli huhhu! Siellä törmäsinkin mun argentiinalaiseen kaveriin Limasta!! Ihan paras tyyppi. Ja juu pitkä oli päivä kun 3:30 noustiin ja vuorokauden ympäri meni!
Sunnuntai olikin vähän poikkeuspäivä, Peru pysähtyi! Maassa järjestettiin väestönlaskenta ja periaatteessa klo 8-17 välillä ei saanut poistua kotoa. Turistien ohjeistus oli hirveen vaihtelevaa ja jollain sivuilla sanottiin ettei mikään lento lähtis pois koko päivänä (mulla oli tentti ja presis seuraavana päivänä niin vähän vitutti se) mutta loppujen lopuks meidän päivään se ei vaikuttanut juuri mitenkään. Oli vaan kiva kun kaduilla ei ollut autoja eikä ketään, ainoo että ruokapaikka oli vähän vaikee löytää mutta taksi saatiin kentälle ja lento lähti, vieläpä etuajassa. Se oli kyllä maailman ihme, täällä kun lennot on tosiaan about aina myöhässä.
Ei oo varmaan ikinä ollut noin kaunista lentoa kuin Andeja auringonpaisteessa katsellessa. Lumisia huippuja vaan puski pilvien läpi. Toi on tosi turbulenssiherkkää aluetta, meillä ei ollut ihan kauheesti mutta vähän. Ja lentoja perutaan vähän väliä - just kämppis tuli viime viikolla bussilla Cuscosta pois kun lento peruttiin sateen takia. 24h vs. 1h15......
Vielä jäi sitten päivä aikaa esitellä Limaa matkakamulle! Aurinko paistoi ja kesäfiilistä oli taas ilmassa. Ens kerran nähdään sit helmikuussa Etelä-Savon lämmössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!