Täältä pesee

Korostan, että rakastan tätä maata ja kulttuuria ja en oo hetkeekään katunut että tänne tulin. Siitä tuolimatta kulttuurieroja ei voi olla huomaamatta ja välillä oon kyllä repinyt pelihousuja... Varmasti löytyis perulaisiltakin samanlaista kirjoitettavaa suomalaisista! Täältä pesee siis, asioita jotka tehdään eri lailla kuin Härmässä...

 

LIIKENNE - Ylivoimaisesti eniten turhautumista aiheuttava tekijä täällä. Hulabaloo, kaaos, holtittomuus, sekasorto, siinä tätä kuvaavia termejä.

* Ihan lähtökohta on se, että porukka ajaa kuin liikennesääntöjä ei olisi. Ollenkaan.

* Yleisesti ajetaan kuin ei olis kaistaviivoja. Kahden kaistan väliin mahtuu hyvin ajamaan. Skootterit ja mopot myös pujottelee oikealta ja vasemmalta ohi ihan miten tykkää.

* Punainen valo on liikennevaloissa väri siinä missä muutkin, eikä tosiaan tarkoita pysähtymistä ainakaan jos poliiseja ei näy.

* Jo auto kääntyy ja jalankulkijalle on vihreä, oletus on, että jalankulkija väistää.

* Jalankulkija väistää aivan varmasti varsinkin, kun auto kaasuttaa ja tööttää.

*Töötti on muutenkin tosi kiva työkalu, joka toimii soittimena, sitä soitetaan vähintään 5 kertaa putkeen äänimerkkiä tarvittaessa ja kadulla kävelyyn ei siis tosiaan tarvitse nappeja korviin kun voi kuunnella vaan näitä tööttejä. Tauotta.

* Taksikuskit varmaan miettii ettei jalankulkija varmaan juoksulenkillä tai kävelyllä tai muutenkaan kadulla osaa itse kysyä taksia jos sitä tarvii vaan tööttää ohiajaessaan vähintään kolme kertaa ja huutaa ikkunasta ''TAXI?' . Toisaalta heidän puolustuksekseen hiljattain tajusin, ettei täällä oo taksitolppia joten ilmankos että ne vaan ajelee kaikki päivät ympäriinsä etsien asiakkaita. Mihinkään ei oo lupaa pysähtyä juurikaan ja kadut on muutenkin niin ahtaita ja täynnä niin ymmärtäähän sen.

* Taksit ajaa sitä perus 50 km/h ja kun ulkona on +15 ne silti pitää kaikki ikkunat auki niin että kyydissäolijat jäätyy. Sama busseissa.

* Taksikuskit (ja muutkin autoilijat hyvin usein) luulee vissiin välillä olevansa rallikuskeja, ihan hulluja ohituksia ja väistöjä ja kiihdytyksiä... Isi aina sanoo että jos ajaa ite ei tarvii pelätä, se on just näin perulaisten kyydissä!!
* Taksikuskit on välillä oikeita vänkääjiä, kun on hinta sovittu (ei siis oo mitään taksimittareita ja jos joskus harvoin en ota UBERia) niin se pitää - ne saattaa alkaa nostamaan hintaa että pliis eikö kävis, ei onnistu mutta yritys hyvä 10.

Näitä onnettomuus- ja läheltäpititilanteita näkee joka päivä, siksi ihmettelen että vaan kerran on meidän bussista lähteny sivupeili. Tässä yks ihan perustilanne että joku lähtee hortoilemaan ties miten päin ajosuunnasta poiketen... Sinänsä kyllä kivan helppoa täällä ajaminen varmaan kun tietää vaan että nopein voittaa, tästä juttelin yks päivä taksikuskin kanssa joka just sano että ku ketään ei kiinnosta liikennesäännöt pitää vaan nopeesti päätellä onko sulla sauma voittaa vai meneekö autosta joku osa ruttuun sitten... Äkkijarrutuksiin pitää kans tottua kun on kyydissä missä vaan välineessä - siks ihmettelenkin että turvavöitä ei yleisesti käytetä ollenkaan.

KAUPUNKIELÄMÄ

* Monissa julkisissa rakennuksissa ei ole seiniä. Meidän koulussa, käytävät ovat avoimia ja vain luokkahuoneet on eroteltu toisistaan seinillä. Kattoa ei ole useimmissa yhteisissä tiloissa myöskään. Ne olisi ihan kivoja kun satelee tai on jäätävä tuuli. Useissa ravintoloissa, on vähintään yksi pääty auki tai melkein auki niin, että sulla on yhtä kylmä kuin olisit ulkona. Jos seinät sattuu olemaan, ulko-ovi on ainakin auki oli yö tai päivä. Kun ulkona on +16 ja ovi on selällään illallakin, pitää vaan miettiä aina että ottaa huivin tai takin mukaan. Sitten sen lisäksi pidetään ilmastointi täysillä niin että tukka heiluu tuulessa. Oon tutkinut tätä esimerkiksi vaatekaupoissa, joissa mallinukkejen peruukki heiluu vimmatusti. Se on varmaan kesällä +30 asteessa tosi kiva, mutta talvella ei kaikista paras idea. Kouluun en ulkoilmaa varten ota takkia enää mutta luokkaan tarvii silti.

* Ravintolaan yhdessä syömään tulleet ihmiset eivät varmaan halua syödä samaan aikaan, joten kokit yleensä touhuaa ihan oman mielen mukaan. Parhaimmillaan eroa on ollut 7-henkisessä seurueessa ensimmäisen lopetettua syömisen siihen, että viimeinen saa ruuan: 1 tunti. Kaksistaankin syömässä ollessa voi toinen saada ruokansa 15 minuuttia ensimmäisen jälkeen. Tilaamisjärjestyksellä ei välillä tunnu olevan väliä, vartti teidän jälkeen saapunut seurue saattaa saada tilauksensa ensin. Kerran kaverin kanssa syömässä ollessa saatiin annokset samaan aikaan, muuten eroa on yleensä ainakin se viis-kymmenen minuuttia. Kyllä muuten yllätti, ja oltiin ihan että ohhoh kuinkas nyt näin!

* Meillä ei ole postiluukkua, joten kaikki posti joka taloon tulee, jää pihalle tallottavaksi. Meille ei kämppisten kanssa postia tulekaan mutta asutaan tavallaan paritalossa ja piha on kuin olisi täynnä roskia, kun kaikki kupongit ja sanomalehdet vaan viskataan portin välistä pihamaalle.
* Missään ei yleensä ole vessapaperia. Se ei siis oo loppu vaan sille ei ole telinettä tai mitään, sitä ei ole. Omat paperit pitää olla mukana yleisesti, välillä niin vaikka olisi kuinka hieno ravintola. Tätäkin oppii arvostamaan, että jos joskus jossain on paperia oot ihan että wautsiwau!
* Kassajärjestelmät ei oo mikään oletus vaan ihan näkee pieniä rahalippaita jotka vedetään tiskin alta ja kuittia ei siten aina saa. Mun lempikahvilassakin kirjoittavat vaan vihkoon käsin mitä on myyty ja summan. käsin. vihkoon.
* Henkilökuntaa on usein liioittelematta kolminkertaisesti Suomeen verrattuna. Oli mikä tahansa tietyö, istutushomma tai muu kaupungin työtehtävä, pieniä miehiä työvaatteissa pyörii kuin muurahaisia. Meidän koululla henkilökuntaa tuntuu olevan vielä enemmän, harmittaa kun en ottanut kuvaa kun kerran pienen pientä kukkapenkkiä kitki ja saksi seitsemän miestä. Parasta tässä on että koulun työntekijät on kaikki samannäköisiä, 160 cm pitkiä miehiä joilla on punaiset housut ja lippikset ja vaalea paita, kuin Jali ja suklaatehdas -leffan umppalumpat he pyörivät ympäri kampusta ja tervehtivät ja aina katson että taasko toi sama tuli vastaan mutta saattoi olla eri. He tulevat pyyhkimään liitutaulun ettei professorin tarvitse. Kerran kahden luokan välistä tarvittaessa avattavaa seinää tuli avaamaan kolme miestä.
* Tää olikin tiedossa jo ennen tänne tuloa ja tässä kohtaa stereotypiat pitää kyllä paikkansa - aikataulutus on mahdotonta. Tapaamisten sopiminen on kauheaa. Jengi ehdottelee vaikka ja mitä ja sitten sä oletat että jos on sanottu että kokataan lounasta torstaina se tapahtuu, ja toinen ei muista koko asiaa vaan on vaan heittänyt sen ilmoille. Jos on sovittu että nähdään kello 13 jossain, kello 13:10 laitat viestiä missä toinen on ja saattaa tulla viesti että aijaa oliks meillä jotain tai oota oon lähdössä eli menee vielä puoli tuntia joka on oikeesti sit reilu tunti. Toki on täsmällisiäkin perulaisia mutta yleensä ei kannata sanoa sitä aikaa tapaamisajaksi jolloin oikeasti haluisit tavata. Esimerkiksi vuokraisännän kanssa tapaamiset vuokranmaksuun voi suoraan suunnitella 1,5 tuntia myöhemmäksi kuin hänen ilmoittamansa aika. Lennot on kuulemma yleensä aina myöhässä, mulla on toistaiseksi vain yksi onneksi peruttu ja kahta jopa aikaistettu mutta pari ollut myöhässäkin. Kentällä puhuin asiasta turhautuneen perulaisen kanssa jonka lentoa vaan lykättiin ja lykättiin ja niin on kuulemma liian usein.
* Machokulttuuri on täällä käsinkosketeltavaa. Naisella on todella erilainen rooli tai vaikea selittää mutta naista ei todellakaan kohdella mun mielestä miehen kanssa tasa-arvoisesti vaan edelleen miehellä on valta ja ylempi asema. Kaduilla vislailu, huutelu, tööttäily, baarissa tökerö käyttäytyminen on arkipäivää naisille, eikä todellakaan aina positiivisessa mielessä tai hyväntuulisesti flirttaillen. Miehillä tuntuu olevan kova omistushalu ja tarve olla macho, en tätä paremmin osaa avata. Pimeällä ei näy ulkona kauheasti naisia, välillä pistää silmään, ehkä vaan kuvittelen tai sitten oikeasti naiset vähän pelkää liikkua itekseen ja varsinkin illalla ja yöllä mikä ei tietenkään oo suositeltavaa. Välillä on vähän sellanen olo että miehet katsoo naisia kuin halpaa makkaraa ja nainen on vaan objekti!!
* Paikalliset on tosi huolestuneita turvallisuudesta, paljon enemmän kuin me mamut, ja välillä ihan ylireagoi ja ylisuojelee. Totta kai täällä pitää olla tarkempi kaikesta just niiden toistuvien ryöstelyiden ja muiden takia (taas viimeks baarissa kahdelta kaverilta vietiin puhelin, toiselta oli viety jo kerran... En oo ite ottanut mukaan massatapahtumiin tai baariin ainakaan 1,5 kuukauteen enää ja tallella on! *kop kop*). Mutta terveellä järjellä pärjää pitkälle, et pidä puhelinta taka-taskussa tai helposti saatuvilla, et käytä sitä bussissa, et kulje kännissä yksin vähissä vaatteissa kadulla yöllä, et mene epämääräisille alueille... Paikallisten turvallisuuskäsityksestä: esimerkiksi olin seitsemän aikaan illalla menossa kioskille ja kaverit sanoi että älä nyt ainakaan yksin mene, ota joku mukaan (200 metrin päähän). Samoin kun ootettiin taksia neljän kaverin kanssa joista yks oli jätkä, paikalliset käski menemään kahvilaan odottamaan (2 minuutiksi sunnuntai-iltapäivänä).

RUOKA

* Ketsuppi on niin sokerista, että sen meinaa sekottaa hilloon.

* Sokeri on paljon isompirakeista jotenkin ja liian makeaa, sattuu hampaisiin ja on vaan jännää. Täällä yleensä löytää keltaista sokeria vähän kai ruokosokeria tai jotain, valkoinen vasta erilaista onkin. Välillä ei muuten tarjouksissa oo kauheesti logiikkaa, näin just kaupassa, hiusvärin ostajalle pussi sokeria kaupan päälle ahah. Täällähän saa muuten alkoholia mainostaa nii paljon ku sielu sietää ja laittaa huipputarjouksiin, esim sellasia pakettidiilejä on kauheesti että vaikka pullo rommia ja pullo kokista 10€ jne ja isot mainokset.
* Maitoa saa kylmästä vaan tyyliin yhdenlaista ja tosi kallista, lasipulloissa tai muovipusseissa. Muuten sen saa pahvitölkeissä hyllystä, lämpimästä. Se muovipussimaito on tosi häröö en oo ostanu ikinä mutta kämppikset käyttää.
* Juustoja ei myydä sellaisissa muovikääreissä yleensä vaan siivuittain elmukelmussa tai styroksialustalla. Kinkkuun sama juttu. Lihatiski on vähän ärtsy kun jauheliha esimerkiksi on elmukelmun vahvuisessa kääreessä ja menee tosi helposti rikki, pohja on kunnon muovia mutta päällinen siis huonoa. Se pitää syödä tyyliin heti kun se on noin vaan pakattu, muihinkin lihoihin sama juttu, eli et vaan osta jauhelihapakettia ja katso päivämäärää että milloin loppuviikosta sen kokkaisit. Ja kassalla ne viimeistään menee rikki ni sit ainakin kokkaat sen heti kun tyyliin myyjä rikkoo sun kelmut.
* Kaupassa leivät irtotiskiltä punnitsee sulle joku muu. Hedelmätkin välillä. Sun ostokset pakataan erillisen pakkaajahenkilön toimesta. Muovipusseissa ei muuten säästellä - sellaisiin ostoksiin jotka pakkaisit Suomessa yhteen muovikassiin saatat saada 8 pientä nyssäkkää. Onko ihme että maailma tuhoutuu muoviin!! Kattelin kaupassa yks päivä ihan pari minuuttia kassajonosa sitä menoa, siis yks tuote per pussi välillä... Kukaan ei tuo omia kasseja!

* Koulusta ei saa lasillista vettä hanasta ruoan kanssa ruokalassa (vedenjakelupisteitä on kyllä koulu täynnä) vaan jonkun sokeriliemen, joka ei oo mehua vaan maistuu lähinnä sokerilta ja vedeltä. Positiivista on sen sijaan että ravintoloissa yleensä lounaan yhteydessä saa tuoreen karambola-, passionhedelmä- tai jonkun muun ihanan raikkaan mehun oikeista hedelmistä. Vettä ei saa vaikka kuinka pyytäis mikä on vähän epäloogista ku kuitenkin niiden sokerilitkut tehdään siellä vedestä.
* Mä en totu millään siihen, että perunaa ja riisiä pitää aina olla kumpaakin. Kerran kaveri nauroi kun oli aatellut että kerrankin ei oo kuin riisiä annoksessa, mutta lopulta ison riisikasan alta löytyi kätkettynä ranskalaisia. Söin lounaalla muusia yks päivä ja totta kai sekin kaipasi riisiä seuraksi. Se muusi oli muuten kuin kermakastiketta, ihan litkua.

ASIAKASPALVELU

* Perulaiset on yleisesti luonteeltaan todella sydämellisiä ja avuliaita. Jostain syystä silti monessa kaupassa tämä ei ilmene ollenkaan. Pienessä apteekissa saattaa olla 5 farmaseuttia tai valkotakkista ainakin, perus kenkäkaupassa 6 myyjää, ja silti saat mennä tiskille huhuilemaan josko jotain kiinnostaisi auttaa. Oma-aloitteisuutta ei valitettavan usein löydy, siis sellaista 'Oisinko voinut olla avuksi' -tyyppistä käyttäytymistä, joka Suomessa välillä ärsyttää mutta täällä sitä välillä kaipaa. Kerran oon saanut oikeesti hyvää asiakaspalvelua vaatekaupassa ja se pomppasi kokemuksena todella esiin ja en sitä unohda kun niin harvinaista sellainen, kiersi varmaan puoli tuntia kauppaa mun kanssa ja ehdotteli vaatekappaleita.
* Yleisellä tasolla kaikki tapahtuu aina vähintään kaksi kertaa hitaammin kuin Suomessa. Välillä tuntuu että aika on pysähtynyt ja tajuut että oot ollut siinä kassalla 10 minuuttia ja et ees huomaa mihin se aika kuluu. Ostat Suomessa maitopurkin, se on 20 sekuntin transaktio, täällä helpot pari minuuttia, kaikki on vaan välillä ihan hirmu vaikean näköistä ja nauretaan ulkomaalaisten kaa toisinaan että ihan kuin ois jossain hidastetussa elokuvassa. Onko sitten paskojen palkkojen takia moti nollassa vai miksi, en tiedä mutta hitaalla käy...
* Apteekin työntekijöiltä saa sellaista vinkkiä että en tiedä montakohan ihmistä on joutunut hengenvaaraan niiden neuvojen avulla. Kavereiden kanssa jaettu stooreja ja toiselle oltiin myymässä ihan muuta kuin oikeaa astmalääkettä, mulle taas yritettiin antihistamiineja malarian ehkäisyyn. Valkoinen takki ei siis automaattisesti tarkoita lääkintäalan ammattilaista, se pitää muistaa.

* Koska olisi liian helppoa luovuttaa tuote asiakkaalle kassalla samalla, kun hän sen maksaa, sen voi tehdä myös näin kuten kolmessa esimerkkitapauksessa (joiden jälkeen olen päättänyt etten kyseiseen puotiin enää mene): 

a) Kosmetiikkaostoksilla:

1. Neuvo erittäin asiantuntevasti asiakasta meikkivoideostoksilla (tästä plussa!)

2. Älä anna tuotetta asiakkaalle.

3. Sen sijaan, kirjoita paperille kynällä tuotteen koodi ja anna lappu asiakkaalle.

4. Lähetä asiakas etsimään kassoja toiselle puolelle tavarataloa.

5. Asiakas palaa luoksesi maksettuaan tuotteen paperilapun numeron avulla.

6. Tarkista kuitti.

7. Pakkaa tuote muovipussiin ja anna asiakkaalle.

b) Apteekissa:

1. Neuvo asiakasta ja anna hänen valita haluamansa tuote.

2. Kirjoita paperille kynällä parinumeroinen itse keksimäsi (?) koodi ja anna lappu asiakkaalle.

3. Anna asiakkaan jonottaa kassalla ja maksaa epämääräisen numeron avulla.

4. Anna asiakkaan vielä jonottaa pääsyä takaisin juttusillesi.

5. Anna tuote asiakkaalle.

c.) Puhelinkaupassa (tyyliin tokana päivänä Perussa, ensimmäisiä vitutuskokemuksia):

1. Asiakas jonottaa rekisteröitymistiskille kertomaan, mitä haluaa. Hän näyttää passinsa ja kertoo haluavansa SIM-kortin. Asiakaspalvelija antaa lapun, jossa on numero.

2. Asiakas jonottaa toiselle tiskille kertomaan haluavansa SIM-kortin ja maksaa sen. Asiakaspalvelija antaa lapun, jossa on eri numero.

3. Asiakas jonottaa kolmannelle tiskille hakemaan SIM-korttinsa.

4. Asiakas jonottaa neljännelle tiskille erityisen pitkään, jotta asiakaspalvelija antaa hänelle uuden SIM-kortin puhelinnumeron ja asentaa SIM-kortin.

* Hyvitysten saaminen mistään puutteellisesta palvelusta on työn ja tuskan takana. Kasvissyöjäkaverin kasvispizzassa oli isoja lihapaloja, ja samalla hän pyysi hyvitystä siitä, että ensimmäisen ja viimeisen annoksensa samaan aikaan tilanneen seurueen jäsenen ruoat saapuivat 45 minuutin välein. Hyvitys 10-henkiselle seurueelle jaettavaksi oli yksi mehulasi. Ja lopulta aggressiivisen vänkäyksen jälkeen ilmainen pizza.

* Tosi ikävä tilanne joka näyttää tän hyvitysten puutteen kävi mun kavereille lentoyhtiön kanssa. Täällä jotkut firmat näköjään laittaa lentojen tarjoushintoja vain perulaisille, ja tytöt oppi sen kantapään kautta. Missään kohtaa lentoja ostaessa ei sitä infottu, ei myöskään siinä kun syötät kotimaasi ja passin numeron. Kun oot maksanut 100€ lennoista ja lentokentällä joku rupee vaatimaan 200€ lisää että pääset lennolle, kyllähän se vituttaa. Ei ottanut vastuuta lentoyhtiö eikä sivusto joka ne myi, koska sivun alareunassa (jonne olis pitänyt tajuta skrollata), luki pienellä espanjaksi että liput on vain perulaisille. Entä jos ei osaa espanjaa? Ketään ei kiinnostanut eli heillä jäi matka tekemättä ja meni rahat. Toiset pääsi mennessä lähtemään eikä sanottu mitään, mutta tullessa vaadittiin rahat. Tästä varoitus siis: kokemuksien mukaan AVIANCA tietyt pari reittiä, LATAM on pahin yhtiö velottamaan tätä gringo taxinakin tunnettua. Mulla ei oo ollu ongelmaa näiden kanssa: VIVA AIR; LC Perú; Peruvian. Jos joku bookkailee Perussa lentoja.

* Mulla kans lentoyhtiön peruttua mun lennon neljän päivän varoitusajalla tuli ärsytyskokemus niiden asiakaspalvelun kanssa. Mun piti saada verojen hinnalla seuraava lentoni ja sehän ei tietenkään onnistunutkaan kuin jollekin tietylle huonolle päivälle ja heidän valitsemalle reitille tyyliin, ihan kusetusta, samoin kuin se että puhelinnumero jossa se piti hoitaa (ei tietenkään onnistunut varata netissä) olis muka ollut maksuton. Eipä ollut ei.
* Mikä on nettikaupan ykkösfunktio? Se että se olisi asiakkaalle helpompaa. Täällä se tekee sulle tuplatyön. Ostin jalkapallomatsin liput netistä ja olin ihan iloisena lähdössä matsiin kavereiden kanssa lippu kännykässä. Onneks tuli puheeks tutorin kanssa, joka kertoi että ne pitää lunastaa paperisiksi toimipisteessä. Eli jos oisin mennyt nettilipulla areenalle ois jäänyt matsi näkemättä multa ja kolmelta kaverilta joiden lipunostosta olin vastuussa... Eli jonotin netissä että pääsen ostamaan liput ja maksoin ja sitten vielä menin lippukauppaan - jos oisin vaan ostanut livenä olis ollut puolet vähemmän työtä. Nyt kun just ostettiin junaliput Machu Picchulta pois, tiesin jo että ei onnistu vaan nettilipulla ja siinä sanottiinkin selvästi että turvallisuussyistä niitä ei toimiteta sähköisesti. Mitä Lattareissa asuminen tekee sulle? Oikein hämmästyt kun joku hoituu helposti ja kerrasta - kävin siellä junafirman toimistolla ja sain liput käteen kahdessa minuutissa. Ihmettelin että olipa helppoa, yleensä tulee aina jotain mutkaa matkaan!!

* Liika asiakaspalvelu paikoissa joissa sitä et välttämättä kaipaisi: osaan painaa hissinnappia itse. Onko ihme, että jokainen sukupolvi on edellistä tyhmempi, kun kohta kukaan ei osaa edes painaa nappia hississä. Suomalainen hiljaa nurkkaan tuijottaminen hississä ei onnistu, kun pitää tervehtiä, sanoa mikä kerros ja kiittää tai pahimmassa tapauksessa vielä välissä puhua small talkia hissinnapinpainajan kanssa. 

* Täällä yleisesti on kauheesti turhia ammatteja, joiden työnkuvaan kuuluu ei minkään tekeminen. Katselin lentokentällä yhtä naista joka oikeasti istui pikkuruisella jakkaralla vessan nurkassa. Vessapaperinantajat on ihan jees jo kun niillä on selkeä tehtävä, antaa se vessapaperi asiakkaalle ovella. Tää nainen saattoi olla siivooja mutta siellä se istui kumminkin.

Näihin kuviin onkin on hyvä päättää tää setti! (Kerrankin blogipostaus jossa ei ollut 50 kuvaa?!) Besitos!