Bolivian stoori jatkuis vielä! Tässä alla ensin vähän karttaa havainnollistamaan eli vasemmassa kulmassa näkyy koti-Lima ja sitten itse Bolivian matkareitti oranssilla. Tossa sininen läikkä Perun ja Bolivian rajalla on siis Titicaca-järvi, Bolivian ainoa rantaviiva. Käytiin ihan Chilen rajalla tuolla etelässä luonnonpuistoissa. Tää postaus on nyt reissun puolivälistä eteenpäin, kun käytiin Sucren kaupungissa joka on siis pääkaupungin tittelistä kilpaileva toinen merkittävä kaupunki. Ja sitten palattiin vielä viikonlopuksi La Paziin. Tosi toimiva reitti noin 11 päivän setille, ei liikaa eikä liian vähän.
Muutamia otoksia jotka havainnollistaa todella tota paikallista menoa, jotenkin ihan mahtavaa että jostain päin maailmaa löytää vielä tosi perinteistä vaatetusta ja elämäntapaa eikä oo teollistunutta tai kulutusyhteiskuntaa lähelläkään....
Sucre (ranskaks sokeri) tunnetaan valkoisena kaupunkina ja kävelyturrekierroksella opittiin että se on ihan laissa säädelty että muun värisiä taloja ei ole. Poikkeuksena toi mini Eiffel-torni, joka oli kirkkaan oranssi. Nyt on käyty Pariisin, Macaon ja Sucren Eiffel-torneissa, Vegas puuttuu ja Japanissakin jossain vissiin on!
Perussa on muuten sama juttu että usein mainokset on maalattu seiniin. Vähän pidempiaikaisia siis kuin jotkut bussipysäkkimainokset... Tässä paikallisia olutmerkkejä!
Meillä meni eka päivä siis vatsataudissa mutta kaks päivää oli ihan huikeita ja aurinko paistoi. Oltiin eka tosi kotosassa pikkuhostellissa ja sit vaihdetiin läheiseen bilehostelliin. Siellä otin maailman parhaat päikkärit riippumatossa ja vakuutuin siitä että tulevalla reppureissullakin pitää valita hostelleja joissa on riippumatto. Sängystä viis oisin voinut tossakin nukkua sen lyhyen yön joka meillä tuolla jäi!
Tutustuttiin heti hostelliin sisäänkirjautuessa neljään hollantilaiseen reissaajaan ja kuljettiinkin sit porukalla koko loppureissu Sucressa. Ne oli käyneet kaivoksissa vierailulla ja sinne menijöiden pitää viedä tuliaisiksi kaivosmiehille joko viinaa tai tupakkaa. Viina, jota ne halus oli kuulemma jotain 95-prosenttista, poltti kurkkua vaan, en tiedä mikä tässä on pointtina mutta sitä sinne piti viedä. Ei maistettu.
Tehtiin porukalla huikee päiväretki Maragua-kraaterille parin tunnin päähän. Reissu oli muuten erittäin onnistunut mutta opas ei ollut nukkunut sekuntiakaan edeltävänä yönä ja toistuvasti nuukahteli mun syliin :D :D ammattimaista! Mentiin 7 kilsaa vaan alamäkeä vuorilla sinne kraateriin niin ei ollut ollenkaan rankka mutta upeet maisemat. Mulle päivän kohokohta oli varmaan lähteissä iskenyt ukkoskuuro, en oo ikinä nähnyt niin paljon salamoita!!
Poikia nähään vissiin vielä Limassa lähiviikkoina. Tää on niin parasta kun kehen vaan tutustuu, lopulta aina törmää vielä Limassa kun kaikki tulee sitä kautta pois. Sitten hypättiin bussiin, kolmas ja viimeinen yöbussiyö La Paziin takaisin. Nukuttiin taas ihan kuin kotona ois oltu, ihan mielettömiä busseja en pääse yli!
Meillä oli 7/9 kämppistä tällä aikaa reissussa ja 6 meistä Boliviassa. Saatiin muuten uus kämppis, kolmas saksalainen ja taas yks tyttö lisää. Yksi, meidän meksikolainen, sattui olemaan La Pazissa samaan aikaan kuin me ja seikkailtiin sit kolmistaan meidän vika päivä. Mentiin tollaseen Valle de la Luna (Kuun laakso) käppäilee, oli nättiä ku mikä. Geologisia muodostumia, ei siitä sen enempää.
Tässä vielä kaks paikallista tyyliseikkaa. Joka ikisellä naisella oli pitkä tukka, vähintään alaselkään asti, ja yleensä aina leteillä. Ja ne letit oli yleensä sidottu yhteen jollain jättipampuloilla, tyyliin hapsujoulukoristeilla. Ja toinen - kaikilla oli selässä isot ja värikkäät huivit vähän niinku reppuna ja usein siellä oli lapsi mutta välillä miehilläkin ihan vaan tavaroiden kuljetukseen. Oon muuten ehkä kaks kertaa nähny miehen kuljettavan lasta koko syksynä, aina naisella.
Oltiin jo tutuks tulleessa Loki-hostellissa, jossa ei oo tapana nukkua. Siellä törmättiin meidän sveitsiläisiin huonekavereihin Sucren hostellista, ihan mahtavia tyyppejä! Hauska kun matkareitit osuu yksiin ja voi vaan törmää samoihin heppuihin monta kertaa matkan aikana. Mä voitin yhen skaban ja sain lokipaidan!!
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä, huhhuh! Oli kyl siistii ja Bolivia yllätti tosi monella tapaa. Vaikka viime kesänä en tienny yhtään mitään koko maasta (pääkaupungin mutten lopulta sitäkään), tuntu että jo tossa vajaassa parissa viikossa sai tosi hyvän yleiskuvan historiasta ja kulttuurista ja ihmisistä. Oli mahtavaa päästä juttelee paikallisten kanssa ihan perus elämästä ja kuunnella tarinoita. Ja jos ihmettelette miten näin pitkiä reissuja voi tehdä kun on koulua, en ollut 11 päivän reissua varten koulusta pois kuin 2 päivää kun oli yks pyhäpäivä tona aikana ja muutenhan meillä on vaan kolmipäiväiset kouluviikot. Ei kyllä kaduta yhtään että tuli lähdettyä!! Suomesta harvinaisempi kohde kyllä ois lähtee reissuun.
Pakko sanoa että 11 päivää repun kanssa ja tomussa ja liassa (suola-aavikkosetillä ei siis 4 päivään käyty suihkussa, kerran vaan kuumissa lähteissä) ja yöbusseissa jne jo tuntui ihan urheilusuoritukselta niin vähän jännittää mitä 50 päivästä tulee! Se mikä ei tapa vahvistaa eikö se niin oo.. Vaihdonhuipennusreissuun countdown 42, porukoiden tänne tuloon 26 !! <3
Lento oli myöhässä kuten täällä about kaikki lennot, ja kun vihdoin pääsin kotiin oli kotona kiva dinneri vielä päättämään touhukkaan viikon. Argentiinalainen pariskunta johon tutustuin pari kuukautta sitten Colcan kanjonissa ihan vaan kun tulivat vastaan ja jäätiin juttusille, tuli meille syömään lohikeittoa ja 'ruis'leipää ja pannaria! Seuraavat dinnerit toivottavasti Argentiinassa lähivuosina. He on ollu reissussa 7 kuukautta eikä loppua näy. Ihan huikeita tyyppejä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!