Tuli inspiraatio jo nyt! Tassa tulee oikeen ranskalaisen (ruoka)kulttuurin ydin. Kolme juttua on ylitse muiden; kaikki tietaa LEIPA VIINI JUUSTO. En olis ikina uskonut miten tarkeita ne oikeesti on ennen tata.
LEIPA, LE PAIN
Ei tietenkaan koske jokaista ranskalaista perhetta niinkuin ei mikaan asia varmaan mutta tuore leipa on ehdottoman tarkea juttu ja meilla joka ikinen aamu joku kay leipomossa, boulangerie ostamassa sen leivan jota aluksi kutsuin patongiksi baguette mutta sitten se patonki sana onkin niin tarkka etta sita ei voi sanoa kaikista leivista mitka mun silmiin oli ihan selvia patonkeja joten se on yleisnimelta ihan vaan leipaa. Oli niin ranskalainen olo kun host aiti kysyi yks paiva haluunko kayda ostamassa leivan ja olin ihan etta jippii todellakin ja niin konkreettinen MA OON OIKEESTI RANSKASSA tunne tuli silloin.
Yhden taidon oon oppinut leipaankin litittyen nimittain tunnistamaan tehdasvalmistetun ja leipuriartisaanin valmistaman leivan. Siina on iso ero ;) Marketistakin saa patonkia ja valilla ostetaan sieltakin mutta leipomosta saa parempaa ja yleensa leipurin tekemaa ja on se suhteessa vahan kalliimpaakin. Sen nakee pohjasta varsinkin. Ylakuvassa leipomosta, alakuvasta myos leipomosta mutta se on tehdasleipaa!
Leivan hinta on taalla pinnalla oleva aihe ilmeisesti aina, monta juttua joka viikko luen siihen liittyen. Koska se koskettaa niin suurta osaa ranskalaisista se ei oo mika tahansa homma jos sen hinta nousee. Mielipidepalstat kay kuumina ihan naurattaa!
Leipomoita alle kilsan paassa kotoa on noin viisi. Musta on tosi hienoa miten tallainen kulttuurillinen juttu on edelleen taalla niin vahva ja naa pitaa siita kiinni. Ja loppuun viela todiste siita miten aina kadulla kulkiessa tulee monta ihmista vastaan leipa kadessa iasta riippumatta...
JUUSTO, LE FROMAGE
Juustot on ranskalaisten juttu. Kaupassa on valtavat jonot eri juustoja ja taalla on myos ihan sille varattuja kauppoja, fromagerie (jotka kylla tunnistaa vaikka kavelis silmat kiinni ohi, tuoksuu ulos asti).. Koulussa on lautaselle pilkottuja homejuusto ja muita juustopaloja jalkiruokavaihtoehdoksi. Mulla oli aina aluksi ihan sellainen kuva juustosta jalkkarina etta vaan juhlissa kun en ikina Suomessa ollut nahnyt kuin juhlissa tai syonyt koska en tykannyt ja taalla se on aina jalkkarina kotona. Oon oppinut siis taalla vasta syomaan juustoja, en mitaan sinihomejuustoa (kaikki ei tosiaan tykkaa siita taalla) mutta Camembertia ja vuohenjuustoja naita mietoja. Vaikken joka paiva syo itse niin host vanhemmat aina edes vahan. Paitsi, juuston lisaksi ei syoda yleensa jogurttia (koulussakin se on joko tai) ja juusto on ihan oma ruokalajinsa siina missa alkuruoka, paaruoka ja jalkiruokakin ja se tulee ennen jalkkaria.
Toi juustokauppias on mun suurin tapaamani stereotypia ranskalaisesta yhden kaverin lisaksi!!!
Juusto jalkkarina syodaan meilla kotona tietysti leivan kanssa mutta laitetaan myos voita.
Voi jarkytys mita mun yks vaihtarikaveri oli sanonut Ranskaan paastyaan: kaikki juustot maistuu samalta. Sen perhe piikitteli sita pitkaan ja oli ihan kauhuissaan etta mita se oikein sanoi ei todellakaan ole niin!
VIINI, LE VIN
Kaupasta saa viinia sita en ollut niin aatellukkaan etta Suomessahan se on tosi tiukkaa naitten kanssa mutta taalla on vodkasta lahtien kaikki ruokakaupassa. Nauratin "sukulaisia" jouluna kun kerroin etta maito on Suomessa joskus kaikenikaisten ruokajuoma. Host isa juo joka ilta melkeinpa lasin viinia ruuan kanssa ja se on taysin normaalia tietysti mutta siitakin tuli jotenkin aluks sellanen olo etta mitas nyt juhlitaan. Viinia tarjotaan vahan lapsillekin tai nuorille nyt ainakin tietty perheesta riippuen ja ihan kohteliaisuudesta maistan mutta ei kylla alkaa pelatko Suomeen palatessa ei oo etta muille vetta ja Katille viinia ruokajuomaksi ei !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!