Kotimaa kun taakse jai

Nonni moikka kaikki ja terkut uudesta kodista! Nyt on niin paljon kaikkea ja kun oli aikaa tulla koneelle kirjoitan hyvalla tavalla uskomattoman pitkista paivista kaikki eri paivitykseen koska niin paljon on tapahtunut! Ensiks matkasta Pariisiin.

Lukekaapa mun pakkauspaivitys ja sitten tama: MUN LENTOLAUKKU PAINOI 17,5 KG. Mitaan vikaa meidan vaa'assa ei ollut koska se naytti ihan oikean painon ihmisista, oon vaan jotenkin sossinyt sen; siis raahasin kuutta turhaa kiloa lentokentilla ja Pariisissa ja pitkilla junalaitureilla... IHANAT matkakaverit saivat nauraa kun koko ajan ihmettelin asiaa. Ei muuten mutta mun laukku oli niin levea etta koneessa tuupin muita (en onneks ollu vaihtareista ainoa) ja talvitakki oli kadessa. Kun "saattajat" lahti kentalta ei itkettanyt yhtaan vaan siita lahtien on ollu joku ihan uus fiilis. Kun ei tieda kenen kanssa ja missa on parin tunnin paasta ja mita nakee!!!

 

 

 

Oli kiva olla Pariisissa perilla jo 11.30 ja se paiva tuntui ihan sairaa pitkalta varmaan pitkimmalta ikina !!! Meita oli kentalla vastassa superihania vapaaehtoisia jotka oli siis itse kaikki vahoja vaihtareita. Myos muun maalaisia tuli samoihin kolmeen bussiin kentalta joten me ooteltiin niita joku 1,5 h ja se ei todellakaan ollut tylsaa. Italialaiset haastoi meidar: laulettiin vuorotellen meidan kielinen laulu ja niiden ja Dirlandaan ja Maamme-laulun jalkeen keksittiin tanssiminen ja tahanasti oudointa mita oon tehnyt: LETKAJENKAN TANSSIMINEN PARIISIN LENTOKENTALLA KESKELLA PAIVAA ja vielapa joka maalaisen kanssa!!