Viime sunnuntaina tosiaan saatiin ensikosketusta Perun uskomattomaan luontoon. Tällä maalla on vissiin KAIKKI mahdolliset maisemat - rannikko, viidakko, vuoristo, aavikko... You name it! Me käytiin mun tutorin firman retkellä Matucanassa Antankallon vesiputouksella. Osa kuvista on tän Marcelan ottamia! Ihan mahtava mimmi muuten. Retkelle mahtu vaan 25 henkee joten oli hyvä mäihä olla hänen tutorlapsi niin mahuttiin kämppisten kanssa mukaan!
Matkaa ei sinne ollu vissiin ku 75 km mutta kolme tuntia meni. Liikenne ja tiet tosiaan on mitä on, minibussi ajoi ehkä 40 km/h haha! Saatiin aamupalaksi lämmintä quinoavelliä, tosi outoa ja sokerista, naurettiin vaan että semmonen aamucocktail. Meillä oli kiva porukka messissä, noin puolet meitä vaihtareita ja puolet paikallisia. Maisemat oli niin henkeesalpaavia että piti nipistää kädestä että tajus että se ei oo unta. Mentiin aika reunalla ja kattelit vaan mikä pudotus, huhhuh.
Haettiin luonnon lähteistä vettä, katseltiin aaseja ja hevosia ja lehmiä, vuoria toinen toisensa perään niin kauas kuin näki. Ihana luontopäivä kaiken kaupunkin hälinän ja tööttäilyjen keskellä. Sain myös ihania koirakavereita, meiän retkiseurueessa oli mun tutorin koira ja hyvin jaksoi kiivetä! Tää ei ollu siis kuin ehkä 6 km yhteensä mutta aika mäkistä ja oltiin tosi korkeella niin jotkut sanoi että oli vaikeampaa sen takia, oli jotain 3000 m korkeutta, en tiedä vaikuttiko se sitten mutta muutama paikallinen meinas hyytyä haha! Heti kun poistuu Limasta on kuulemma aurinkoista, ja niin oli - ihana joku 23 astetta ja sininen taivas, kesävaatteissa - tosi iso ero vaikkei oltu kaukana tosiaan kotoa.
Tässä Marcela, mun iiiihana tutor! Kävi sama effekti kuin Aasiassa, paikalliset random ihmiset tuli kysymään voidaanko ottaa yhteiskuva - se alempana. Nää on pieniä sitä ei voi tajuta, vielä lyhempiä mun mielestä keskimäärin kuin paikalliset joihin törmäsin Aasiassa, 1,5 metriä on melkein pitkä.
Aika korkea toi putous oli, en osaa metreinä sanoa mutta se voima jolla vesi putosi ylhäältä oli ihan hullu, kauheen kova ääni pääsi. Ei menty alle! Vesi oli tosi kylmää. Toi oli tosi makeen näkönen ja tuulessa varsinkin!
Hiken jälkeen mentiin syömään paikalliseen raflaan. Tässä mun ihanat kämppispoitsut hih!
Ruoka ei varsinaisesti vakuuttanut, toi maissinkukka tai joku keitto oli vähän erikoista, juomaks makeeta liilasta maissista tehtyä mehua chichaa. Pääruoka oli jo perinteeks muodostunut riisi+peruna kombo, aina on kummatkin!! Ja kanaa ja jotain maissikastiketta. Maissi maistuu.
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä! Ei vaan, oli tosi hauska päivä. Sit lähettiin salsaamaan, mul on vahva tunne et sunnuntaisalsa on uus perinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!