Arkivapaat on ehkä parasta mitä on! Kuinka helppoa reissata täällä kun voi lähteä aina keskiiviikkona päivällä (tai oikeestaan jo tiistaiaamuna jos haluu, ainoastaan ma on yleisesti tärkee päivä koulussa). Toivon että meidän torstaiset kämppispannukakut jää perinteeks, meistä puolet on koulussa vaan ma-ke!
Päätin lähteä viettämään vapaapäivää ihan itekseni Liman keskustaan. Se on tunnetusti vaarallisempi paikka kuin tää Miraflores eli Liman turistikeskus jossa me asutaan. Ainoo just ettei kännykkää pidä esillä, otin kuvat tosi nopeesti räpsästen ja laitoin heti takin sisällä olleeseen turistipussukkaan, mulla ei ollut oikeen mitään mukana ja koko ajan se pussi vaatteiden sisässä ja kiinni ihossa. Se oli vuoden paras investointi, maksoi euron Kambodzassa.
Oli ihan kiva vaan käppäillä itekseen ja katella ympärilleen. Ainoo miinus oli tää kuukausia jatkunut opettajien lakko jonka takia koko kaupunki ihan sekaisin, en päässyt ydinkeskustassa oikein millekään kadulle poliisien ja tiesulkujen takia. Myöskään Metropolitano, vähän kuin ratikan aseman ajava omalla kaistallaan ilman liikennettä kulkeva bussi, ei kulkenut sinne minne halusin ja matkakin oli siis tän lakon takia yhtä sähläystä. Periaatteessa ei oo kuin alle puoli tuntia tolla Liman keskustaan meiltä. Ihan kätevä mutta kyllä oli porukkaa. Sainpa kuitenkin yläilmoissa happea kun oon sen 20 cm muita pidempi!
Kaiken kallius täällä on ollut tosi yllättävää, pitää siitäkin kirjoitella myöhemmin. Yks asia on kuitenkin ihanan halpaa - ulkona syöminen!! Tässä esimerkki - söin alle kolmella eurolla alkuruoan eli kunnon cevichet eli näiden kansallisylpeys, limellä raakana kypsytetty kalaruokaa (luin just Wikipediasta että Hapan marinadi ei toki kuitenkaan tapa mahdollisia bakteereja tai loismatoja). No, herkullista se on kumminkin, tuli loisia tai ei! Ja pääruoaks ison kalan ja tietysti riisillä. Ihan kunnon ravintolassa Liman ydinkeskustassa. Tekis mieli vaan syödä koko ajan näillä hinnoilla!!
Päivän parhaat naurut sain kun jäin varmaan puoleks tunniks kuuntelemaan kadulla laulavia ja tanssivia perulaisia. Pari vanhempaa miestä tais olla vähän huppelissa, muuten oli ihan päivätanssimeno ja tosi hauska tunnelma. Ihan uskomattomia tanssijoita jotkut 70-vuotiaat äijät, on rytmi verissä iästä riippumatta! Viereisellä kehällä oli stand-up komiikkaa, sitä en ihan kauheesti ymmärtänyt paitsi sen kun about mun ikäinen poika pukeutui naiseksi ja esitti homoa, mun huumorintajuun ei iskenyt yhtään ja en usko että Suomessakaan enää 2017 sais tollaista sketsiä vetää kadulla. Välillä tekis mieli kulkea tumma peruukki päässä - kesken sen stand-up shown se vetäjä kääntyi yhtäkkiä muhun ja kysyi mistä oon, ja heitti jotain läppää Suomesta.
Tutustuin ihan random paikallisiin siellä katsomossa ja oli tosi kiva huomata miten täällä voi juttua vääntää kenen kanssa vaan vaikka bussissa. Positiivinen kuva kyllä perulaisista ihmisinä tässä parin viikon jälkeen, hirmu ystävällisiä ja iloisia kaikki kenen kanssa oon ollut juttusilla.
Meidän iloiseen joukkoon liittyi viime viikolla ranskalainen pariskunta joista vaan poika kylläkin asuu virallisesti meillä, tytöllä on omakin kämppä - ja italialainen tyttö. Tosi mukavan oloisia hekin kummatkin. Aika sekalainen seurakunta, edustettuna Jenkit, Meksiko, Ranska, Belgia, Italia, Saksa ja Suomi! Me likeyyyy!
Täähän oli siis uusien tuparien paikka.
Tupareista seuraavana päivänä tuli viestiä erittäin vihaiselta vuokraisännältä, naapurit oli soittanu poliisit koska joku pyöri heidän katolla. Sakkoa pukkaa, katotaan mitä käy, toisaalta ei kauheesti luoteta näiden sakkoihin koska niin korruptunoitunutta settiä. Hauskat tuparit oli joka tapauksessa! Vielä varmaan yhdet joudutaan pitämään koska meille tulee parin viikon sisällä vielä kymmenes kämppis, veikataan nimen perusteella sitä ranskalaiseks tytöks mutta saa nähdä! Meillä on vaan niin huikee koti!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!