Kolme kuukautta Honkkareissa meni kyllä ihan järjettömän nopeesti... Viime viikolla meinasin tulla hulluks odottamiseen, kaverithan oli paljolti töissä iltaan asti ja mä ajatusteni kanssa itekseen! Kolme päivää kului puoliks kipeenä, pakkaillessa ja lepäillessä päivät - illat puolestaan jäähyväisten parissa. Hassua miten tunteikas viikko oli, hyvästellä kaikki mutta toisaalta odottaa ihan hulluna kaikkien rakkaiden Suomen ihmisten näkemistä, ja toisaalta jännittää taas lähestyvää lähtöä vaihtoon!!!
Vikoina päivinä kävin kaverin kaa koirakahvilassa, pienellä porukalla läksiäisdinnerillä ja vähän vielä ulkona, ja sitten olikin jo aika jättää taakse häkki, jota kutsuin kodiksi.
Mitenköhän nää kolme kuukautta nyt tiivistäis?! En kyllä hetkeekään oo katunu lähtöä, en olis tehny mitään toisin, tuntuu että en ois voinut tehdä ja nähdä enempää asioita tässä ajassa, oli mahtavaa päästä myös muualle reissaamaan, oppia niin paljon uutta - tietysti paikallisesta kulttuurista mutta myös ihmisten kautta monista muista kulttuureista, ja itestään!! Mihin sitä pystyy kun vaan uskaltaa. Hong Kong ylitti kaikki odotukset, en ois ikinä uskonut miten paljon siellä saa nauttia luonnosta ja kuinka paljon tapais ihmisiä kaikkialta maailmasta, maista joista ei tyyliin ollut kuullut ennen... Miten oppis uusia taitoja ja sais uusia harrastuksia. Ihan mieletön kesä, ja oon tosi onnellinen ja kiitollinen että sattuma mut sinne vei. Tammikuussa sanoin kämppikselle keittiössä että mitä ihmettä Hong Kongissa ois tollanen harkkapaikka, enkä missään vaiheessa kyllä uskonut että sinne päätyisin. Aika monta kokemusta ja ystävää rikkaampana jatkuu matka tästä eteenpäin.
Tällasesta blogista vielä niiiiin hyvin sanottu pari lausetta Hong Kongista -
"In 2003, I moved to Hong Kong with a dream of traveling around the world. Later I found out, HK is an amazing "mini world". Other than skyscrapers, a few steps outside the modern city, it has steep hills, winding coastlines, outlying islands, millions of years volcanic rocks, remote beaches, unspoilt fishing villages, secret waterfalls, wild animals and ancient forests."
En vois olla enempää samaa mieltä, niin monta erilaista maailmaa mahtuu siihen kaupunkiin. Se on kaupunki joka tulee aina yllättämään, jossa tulee aina olemaan tutkittavaa ja jossa voisin todella asua hetken vielä myöhemminkin, katotaan mitä tapahtuu!
Kyllä kun sitä upeeta siluettia katoin koneesta ja näin vielä kodin ja kaikki tärkeet paikat, itku pääsi väkisin... Sen hetken jälkeen en sit enää meinannut pystyä oleen mitenkään päin kun ootin vaan kaikkien näkemistä!! Tyyliin juoksin passijonosta ja kentältä ulos, vastassa oli ihana paras ystävä ja Vantaan aurinko! Sitä onnen ja ilon määrää huhhuh!
Olin kotona noin tunnin ennen kun tuli muutama kaveri ja sit hetken päästä muutama lisää - tää oli yks kesän onnellisimmista päivistä, saada niin paljon tärkeitä ihmisiä talo täyteen. Ei tuntunut jetlag eikä mikään, olin vaan niin hype päällä!! Sainpa vielä kolme Hong Kongin kaveria mukaan, oli tosi hassua nähdä Suomessa ekaa kertaa!!
Kavereiden lisäks näin tietysti niin paljon perhettä ja sukua kun ehdin, reilut kolme päivää oli kyllä täyttä touhua mutta ihan mielettömän kivaa oli nähä kaikkia - pitkästä aikaa ja samalla vikaa kertaa tänä vuonna...
Sainpa myös ihanan turistioppaan pienelle Stadi-hengailulle, ennen kun kiirehdin pakkaamaan. Se oli kyllä työmaa, purkaa ja pyykätä ja pakata koko elämä!! Mutta siitäkin selvittiin törkeistä painorajoista huolimatta (Spirit Airlines Miamista Limaan, 18 kg.).
Suomesta lähtiessä en sit lopulta ees itkenyt, olin niin innoissani alkavasta vaihdosta Lattareissa, hypystä todella tuntemattomaan Peruun!
Lentoreitti oli ihan nätti, tunti Ruotsiin + 6 h vaihto + 9,5 h Miamiin + 22 h vaihto siellä, poistuin tietty kentältä (ja oisin mielellään ollut pidempäänkin kun ekaa kertaa pääsin Jenkkeihin mutta koulun takia en nyt oikeen kerennyt) + 5,5 h Limaan! Tässä viikon sisään Aasiasta Euroopan kautta Jenkkeihin ja sit Lattareihin, 13 tunnin aikaero ja silleen. On sitä ennenkin menty tukka putkella mutta ihan tollasta tahtia ei oo ennen ollut!
Olin aatellut että lähtisin Miamin yöhön ja kaikkee, paskan marjat, olin ihan kuollu ku pääsin perille ja sekoilin 3 tuntia busseilla (seuraavana päivänä tajusin Uberin upeuden tällasissa maissa joissa se oikeesti toimii). Hostellissa tapasin vaan espanjankielisiä, kadulla kun kysyin apua jengi sanoi vaan 'no hablo inglés'. Juttelin ehkä kahen jenkin kanssa. Aamu-uinti, käppäily ja lounashamppari, siinä oli mun Miamin reissu ja sitten lähdin neljät housut ja neljä takkia päällä (se painoraja oli niin törkee Miamista eteenpäin) matkaan vielä vikan etapin verran.
Oli hirvee säätö kentällä Limaan päästessä, viisumin kanssa häikkää mutta lopulta pääsin perille, puolenyön jälkeen en enää päässyt tulevaan kotiin vaan menin hostelliin ekaks yöks. Oli aika utopistinen olo herätä jostain Perusta ekana aamuna... Perun setistä lisää ens postauksessa, tästä tuli ihan kolmen mantereen hirviö nyt mutta oon ollu ekat päivät niin pitkin poikin etten oo ehtinyt istahtaa kirjottelemaan! Esimakua Limasta, ah tätä maisemaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bisous!